Onko kellää ollu sitä tilannetta kun parisuhde alkaa kusemaan käsille ja sitte alatte ettimään jotain kakkosta? jossai vaiheessa tajuutte ennenku ootte mitää tyhmää kerenny tekemään et, eiku oikeesti tää mun kumppani on oikeesti se paras ja on täysin väärin pettää sitä, onko kellään samallaista kokemusta?
Itellä kävi näin. Syksyllä alko "emäntä muuttumaan nalkuttajaksi, mustikseks kaikesta ja muutenki vittumaiseks ämmäks" ja aloin käymää usein ulkona ryyppäämässä ja flirttaileen muille. En kuitenkaa vielä kehannu viedä pidemmälle sitä, mimmin kaa tuntu vaa täysin paskalta kaikki ja ainaku näki sen pelkäs sitä et millo se kilipää kilee taas jostai. Homma jatku, ryyppäämistä ja muitte naisten kanssa hengailua ku "olin ulkona kavereitte kanssa" ikinä en kuitenkaa koskenukkaa fyysisesti niihin muihin. se miss hitler siellä himassa vaa jakso olla mustis ja valittaa kaikesta mistä kerkes ja kaikki mun syytä jne.
ERÄS päivä katoin itteeni peilistä ja mietin millanen mies sieltä kattoo. Sieltä toljottaa takasin täysi ääliö, mulkero, kusipää, paskanaama.. Rupesin miettimään sitte rakkaani käytöstä että miksiköhän se on mustis, miksiköhän se valittaa ja miksi se sanoo noin.. Se oli ite asiassa oikeessa, tietysti parisuhteesta täytyy ottaa vastuu. Päätin että okei, jätän noi flirttailu jutut kertomatta hänelle mutta muutan itteni täysin. Rupesin ottamaan vastuuta omista tekemisistä, kummasti ei oo alkoholi pitkään aikaan maistunu.
Mikä tilanne nykyään, kultahan ei valita turhasta, ei oo mustis ja oon kuulemma unelmien mies. Sen sijaa että perjantaina lähtisin kaljalle ni vietän ne kultani kanssa. Naiseniki käytös muuttu täysin, toistemme kunnioitus tuli takasin. Rakkaus ei kadonnu mihinkää, hukkasin, unohin rakastavani sitä omaa kultaani. Katoin itteeni peilistä ja kiitän vaa etten oikeesti pettäny tai touhunnu mitää fyysistä vaikka idioottimaisia juttuja teinki.
Itellä kävi näin. Syksyllä alko "emäntä muuttumaan nalkuttajaksi, mustikseks kaikesta ja muutenki vittumaiseks ämmäks" ja aloin käymää usein ulkona ryyppäämässä ja flirttaileen muille. En kuitenkaa vielä kehannu viedä pidemmälle sitä, mimmin kaa tuntu vaa täysin paskalta kaikki ja ainaku näki sen pelkäs sitä et millo se kilipää kilee taas jostai. Homma jatku, ryyppäämistä ja muitte naisten kanssa hengailua ku "olin ulkona kavereitte kanssa" ikinä en kuitenkaa koskenukkaa fyysisesti niihin muihin. se miss hitler siellä himassa vaa jakso olla mustis ja valittaa kaikesta mistä kerkes ja kaikki mun syytä jne.
ERÄS päivä katoin itteeni peilistä ja mietin millanen mies sieltä kattoo. Sieltä toljottaa takasin täysi ääliö, mulkero, kusipää, paskanaama.. Rupesin miettimään sitte rakkaani käytöstä että miksiköhän se on mustis, miksiköhän se valittaa ja miksi se sanoo noin.. Se oli ite asiassa oikeessa, tietysti parisuhteesta täytyy ottaa vastuu. Päätin että okei, jätän noi flirttailu jutut kertomatta hänelle mutta muutan itteni täysin. Rupesin ottamaan vastuuta omista tekemisistä, kummasti ei oo alkoholi pitkään aikaan maistunu.
Mikä tilanne nykyään, kultahan ei valita turhasta, ei oo mustis ja oon kuulemma unelmien mies. Sen sijaa että perjantaina lähtisin kaljalle ni vietän ne kultani kanssa. Naiseniki käytös muuttu täysin, toistemme kunnioitus tuli takasin. Rakkaus ei kadonnu mihinkää, hukkasin, unohin rakastavani sitä omaa kultaani. Katoin itteeni peilistä ja kiitän vaa etten oikeesti pettäny tai touhunnu mitää fyysistä vaikka idioottimaisia juttuja teinki.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voikun kaikki miehet lukisi tämän sinun kirjoituksen, joidenka mielestä se akka on muuttunut nalkuttavaksi ja vittumaiseksi ämmäksi. Se vika kun tosiaan on monta kertaa ihan itsessä. Aivan upeaa, mitä olet oivaltanut! Ihan samalla tavalla naisenkin pitää miettiä ihan sitä omaa olemista ja käytöstä vastaavassa tilanteessa. Niin monta kertaa se lähtee siitä taas kohti parenpaa. Katsokaamme itse kukin peiliin, ennekuin etsimme sitä "parenpaa" kumppania ja petämme.