herkkä

En tiedä kauanko olet "herkistellyt" miehesi kanssa, mutta uskon, ettei miehesi todellakaan ymmärrä mistä on kysymys. Surullista on se, etten usko hänen selittämälläkään oivaltavan.

Tilanteessasi on syytä miettiä suhdettanne laajemminkin. Miehessäsi on varmasti paljon hyvää.

Olen itse mietiskellyt näitä n. 30 vuotta sman miehen kanssa eikä hän vieläkään osaa lukea ajatuksiani. Voi kun se kumppani aina tietäisi mitä haluamme ja vielä toimisikin niin.

Jätä se heti. Se ei sua rakasta tykkää vain alistaa ja käyttää henkistä väkivaltaa. Se ei lopu vaan pahenee.

Onko sillä joku toinen nainen??Muistan kun ex-mies käyttäyty samalla tavalla.Sanoin niin tai näin,se oli aina väärin,mikään ei kelvannut.Eikö tarkoitus olis selvittää asia,miksi olet loukkaantunut ja voisiko hän muuttaa käyttäytymistään-haluaako hän sitä.Jos tuollaista kommenttia antaa,että "ei ole tollasen tyypin kaa päivääkään" niin sehän kertoo aivan selvästi siitä,että ensin hän haluu saada jonku syyn lähteä lätkimään!!

Oma suhteeni ex-poikaystävääni oli samanlainen, kun arki tuli vastaan hän käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin puoliskosi ja minä samalla tavoin kuin sinä. Olen muutoinkin todella herkkä ja haavoittuva eikä mies ymmärtänyt että todellakin sellaisia ihmisiä voi olla, etten itke vain siksi että saisin huomiota tms. Suhteemme kariutui parin vuoden jälkeen kun emme saaneet asioita selvitettyä, emme osanneet enää keskustella toistemme kanssa. Sittemmin löysin ihanan miehen joka lohduttaa ja kuuntelee, vaikkei osaa minuun samaistua niin ainakin ymmärtää. Niin että jätä se ja etsi parempi! Eivät kaikki ole sellaisia moukkia..

Älä ota tätä ilkeilynä, puhun nyt vain omasta kokemuksestani. Olin nimittäin ihan samanlainen ex-suhteessani ja mies oli myös sellainen, että hermostui heti, jos aloin pillittää. Sanoi perkele ja lähti pois.

Erottuamme erinäisten syitten takia ja aikani itsekseen asuttuani olen tajunnut, että olin ihan liian läheisriippuvainen. Ei se maailma siihen oikeasti kaadu, jos toinen sattuu pahemmasti joskus sanomaan. Ja joiltain vaan hermo menee, kun toinen ottaa itteensä ja pillittää heti. Ei aina jaksa olla hivelemässä ja anteeksi pyytämässä.

Ole sinä vaihteeksi se, joka sanoo napakasti takaisin ja lähtee lenkille. Ei siis lähibaariin vaan ihan vain terveesti tuulettumaan. Sitten kun pahimmat höyryt on ohi, kysyt mieheltä onko asiassa vielä jotain keskusteltavaa vai jatketaanko elämää.

Voimia ja parempaa huomista! :)

Voi rakastaa. Rakkaus vaan saa vääriä muotoja puolin ja toisin. Ehkä häntä painaa jotkut asiat. Olisi tietysti hyvä pystyä keskustelemaan.

Olen itse just kääntämässä kelkkaa paskamaisesta käytöksestä, mikä johtui pitkälle siitä, että naiseni käyttäytyi minua kohtaan jonkin aikaa paskamaisesti. Silloin hänellä oli muuten vaikeaa, nyt minulla on.

Naiseni ei aina tunnu omia virheitään täysin ymmärtävän, ei ainakaan myönnä. Sama kait pätee minuunkin. Joka tapauksessa hän on varmasti tehnyt joillain alueilla paljon töitä tullakseen minua vastaan. Sekä vaistomaisesti että pyynnöstä. Tähän tuleen en siis kuitenkaan aio jäädä makaamaan varsinkin meidän ja ihan itseni vuoksi vaan olen hakemassa apua ongelmiini mm. psykiatrilta.

Kun kuitenkin rakastetaan ja halutaan olla yhdessä pitkien vaikeiden aikojen jälkeen olen myöntänyt, että nyt minussa on vuorostaan "vika".

Sen voin sanoa, että me miehet tunnemme olomme välillä hyvin vaikeaksi nykymaailman ja sen odotusten kanssa. Lohtua ja apua tuo, jos se puoliso jaksaisi tuoda esiin niitä tärkeitä joskin kait "perinteisiä" naisellisia ominaisuuksia: lämpöä, empatiaa, ymmärrystä, arvonantoa ja hyväksyntää. Ja seksiä. Tämän pitäisi päteä molempiin osapuoliin, mutta tässä feminististen kolumnistien maailmassa helposti mittasuhteet vääristyvät. Joka tapauksessa näitä miehet naisiltaan odottavat. Mikäli jäävät ilman, seuraa ongelmia - jos ei ole kysymyksessä todellinen hissukka.

Olen iso ruma paskiainen joka pystyy tarvittaessa vetämään montaa äijää turpaan. Samalla on minussa se yliherkkä puoli, joka loukkaantuu välillä helposti ja kantaa vihaa. Jos panen tunteet peliin panen ne täysillä. Joten tietysti olen pelottava kun suutun, vaikken koskaan lyökään naisia enkä heikompiani. Sen anteeksiantamisesta olen naiselleni kiitollinen. Olkoon hän kiitollinen, että olen antanut anteeksi hänen virheensä heikkoutensa hetkellä.

Arpia kait jää, mutta nyt pitää pystyä elämään kunnes umpeutuvat. Sillä tämä on vain elämää, ja on tarkoituksetonta tehdä siitä tarpeettoman vaikeaa. Ilo katoaa taatusti molemmilta osapuolilta.

Kiitos