Mies ilmoitti, että haluaa erota. Meillä oli jouluna iso riita, jonka jälkeen ei olla puhuttu. En tällä hetkellä asu samassa asunnosa töiden takia, olen kaukana poissa. Mies ei suostu puhumaan enää mistään, edes kuinka aikoo eron jälkeen elää..lapsikin löytyy.
Meillä oli kaikki hyvin vielä ennen joulua, suuria suunnitelmia ja rakkaudentunnustuksia. Kaikki meni kuukaudessa, yhteinen koti menee myyntiin eikä mun anteeksipyynnöt asiaa muuta. Mä oon ihan rikki, itken töissä vessassa eikä pysty syömään..
Olisiko mulla oikeus osallistua tähän prosessiin edes keskustelun tasolla, tällä hetkellä mulla on mahdollisuus vaan odottaa että mies kertoo esim. asunnon pyyntihinnan tai mihin aikoo lapsen kanssa muuttaa. Miksi se ei voi puhua mun kanssa mistään?
Meillä oli kaikki hyvin vielä ennen joulua, suuria suunnitelmia ja rakkaudentunnustuksia. Kaikki meni kuukaudessa, yhteinen koti menee myyntiin eikä mun anteeksipyynnöt asiaa muuta. Mä oon ihan rikki, itken töissä vessassa eikä pysty syömään..
Olisiko mulla oikeus osallistua tähän prosessiin edes keskustelun tasolla, tällä hetkellä mulla on mahdollisuus vaan odottaa että mies kertoo esim. asunnon pyyntihinnan tai mihin aikoo lapsen kanssa muuttaa. Miksi se ei voi puhua mun kanssa mistään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täytyy vielä lisätä, että mä rakastan ihan hulluna tuota ihmistä. Arki vaan painoi tunteet piiloon osittain.
Mieskin sanoo rakastavansa mutta ei halua yrittää enää. Kertaakaan ei ole oma-aloitteisesti puhunut mulle. Voiko kuukaudessa unohtaa vaimon, jonka kanssa on vuosia elänyt ja elämää rakentanut?
Helposti jos kiikarissa toinen ja sen myötä visio/unelma.
Ette ole toistenne kanssa joulun jälkeen puhuneet...
Teillä on yhteinen koti, yhteinen mulukakin mutta ette silti asu saman katon alla. Aika erikoista kun että teillä on lapsikin... kai sää nyt siihen olet jollain asteella ollut yhteydessä.. vai onko sekin yhteys ollut katkolla?
Mielenkiinnolla myös kysyn että mikä työ on NIIN tärkeä, että jompi kumpi vanhempi pakkaa laukkunsa, jättää parisuhteen ja lapsen... sitten riidan sattuessa jumpittelee ties missä yli kuukauden?? Sen nyt ymmärrän että viikonlopuksi palataan kotiin... mutta edelleen... sinä olet yli KUUKAUDEN jumpitellut vierailla mailla. Ei nyt ihan ymmärrys riitä.
Ei kyllä ihmetytä että lopputulos on tuo... eikä sen miehen tartte sulle mitään muuta kertoa kun lapseen liittyvät asiat.
Ikävä kyllä: YOU ARE OUT!!!!
En kyllä ikävä kyllä pysty vieläkään ymmärtämään että mikä työ tosiaan on noin tärkeä? ja mikä YLPEYS on niin SUURTA "äidille" tossa tilanteessa? Sun tarinahan ei kerro että millonka edes ajattelit muksuas nähdä.
suoranaisesti kertonut, että "löytyvä" lapsi hänen olisi. Jos taas on, niin
melkoisen outo ilmaisu, että lapsikin löytyy. Se on kuin reunahuomautus,
joka mitätöi muksun sivuseikaksi edelleen "hulluna rakastavan" aapeen tilanteessa..
Lapsi on yhteinen. Eikä mikään sivuhuomautus vaan mun oma, rakas jälkeläinen.
Työn puolesta ei voi mennä viikonlopuksi kotiin, se vaan ei ole mahdollista. Seuraavan kerran vasta 3 viikon kuluttua, mutta tämäkin oli yhdessä sovittua eikä miehellä ollut mitään tätä vastaan.
onks odotettavissa useampiakin jaksoja
kun duunin takia ei voi.....
siin saattaa rakas jälkeläinenkin muuttua hiljaseks.
ei tarvitse kertoa edes asunnon pyytihintaa, jos on sitä mieltä, että puheet on pidetty ja lorut loruiltu. Sen voi ilmoittaa tai siitä sopia kirjallisestikin tai kolmannen henkilön
(vaikkapa asianajajan tai muun valtuuttamansa henkilön) välityksellä.
Aloituksesi viimeinen kysymys on kaiketi tarkoitettu retoriseksi.
En ole aloittaja. Mutta pakko kommentoida tuohon työasiaan, että olettekohan miettineet, kuinka paljon non töitä, joissa ollaan pitkiä perioodeja poissa kotoa. Esim. erilaisilla laivoilla työskentelevät ihmiset.
Tai muut ulkomaan -komennuksilla olevat ihmiset.
tulla myös tilanteita, joissa on kerta kaikkiaan pakko priorisida.
Aniharva meistä on korvaamaton.
Et ymmärtänyt ajatustani. On työtehtäviä, joihin sitoudut 100 % unohtaen muut. Harvemmin, mutta on kyllä. Ja silloin eletään työnehdoilla, ja jos olet uton toiselle kertonut ja sen hän on hyväksynyt ei pitäisi olla nokan koputtamista.