Heti, kun huomaatte, että teihin suhtaudutaan epäasiallisesti töissä,iskekää takaisin.
Tehkää ilmoitus työsuojeluun,liittoon tai puhukaa kiusantekijälle,työkaverille.
Älkää jääkö ihmettelemään.
Jos teitä moititaan, ojennetaan, mitätöidään,sen tarkoitus on tehdä teistä HEIKKO.
Kiusaaja ei missään nimessä halua, että tulet VAHVEMMAKSI, koska hän on itse epävarma osaamisestaan, ulkonäöstään,uskaltamisestaan jne.
Kiusaja ei osaa ns. selvin päin käsitellä ongelmaa vaan hän humaltuu kiusaamisesta.
Kelvottomat kiusaa.Kivat tekee työt.
Tehkää ilmoitus työsuojeluun,liittoon tai puhukaa kiusantekijälle,työkaverille.
Älkää jääkö ihmettelemään.
Jos teitä moititaan, ojennetaan, mitätöidään,sen tarkoitus on tehdä teistä HEIKKO.
Kiusaaja ei missään nimessä halua, että tulet VAHVEMMAKSI, koska hän on itse epävarma osaamisestaan, ulkonäöstään,uskaltamisestaan jne.
Kiusaja ei osaa ns. selvin päin käsitellä ongelmaa vaan hän humaltuu kiusaamisesta.
Kelvottomat kiusaa.Kivat tekee työt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juurikin näin kävi minulle. Ilmoitin asiasta monelle taholle ja mikä oli lopputulos? Kiusaaja sai HYVÄKSYNNÄN kaikelle teolleen ja jatkaa siis edelleen samalla linjalla. Hyökkää kimppuun nyt varovaisemmin ja heti kun siihen reagoi, hän tekee itsestään "uhrin".
Myös minulle kävi köpelösti. Asiaa ei suostuttu ottamaan vakavasti, mutta ilmoitukseni vuodettiin yleiseen tietoon. Kiusaaminen paheni, koska kiusaajat "humaltuivat" (kuten Candy tuolla alempana kuvaavasti muotoilee) saamastaan oikeutuksesta.
Olen palvelualalla minulle tiuskii toinen työntekijä siten että asiakkaat kuulee..
Minut on häpäisty asikkaiden ja toisten työntekijöiden nähden. Miten suhtautua
en enää jaksa...
Sano työnantajalle, ja aina ylemmälle jos edellinen ei reagoi, että tämä näkyy jo ulospäinkin, asiakkaat ihmettelevät. Sano sähköpostissa, että teen nyt virallisen ilmoituksen työtoverin epäasiallisesta käyttäytymisestä, ja odotan lain mukaisesti, että asiaan paneudutaan ja se korjataan.
Hyvin muotoiltu että kiusaaja humaltuu kiusaamisesta. Juuri sellainen minunkin todella narsistinen työpaikkakiusaajani vuosien takaa oli. Aina kun hän avasi suunsa kiusaamisen yhteydessä, kuulosti hän usein umpihumalaiselta vaikka ei ollut tippaakaan juonut eikä ollut muutenkaan viinaan menevä. Mutta selvästi nautti kiusaamisesta.
Tämä nainen kadehtii etenkin opiskelijoita ja nuoria naispuolisia työntekijöitä ja ilmeisesti pelkää jäävänsä toiseksi tai että työpaikka viedään. Niinpä hän kokee työnteon jatkuvana kilpailuna nuorempien ja häntä kauniimpien rinnalla ja hänen pitää aina päästä tietämään muita paremmin miten ne työt tehdään ja ojentamaan heitä ja päällepäsmäröimään. Onnistuu täydellisesti jos ovat vähänkin kiltimpiä ja puolustuskyvyttömiä. Miehet sen sijaan ovat pärjänneet hyvin hänen kanssaan ja ovat onnellisen tietämättömiä hänen kieroilustaan. Kuten myös esimies, jolle hän osaa olla mielin kielin ja jolla hän edelleenkin on töissä. Ehkäpä jonain päivänä kärähtää ja hänen kiusaamisensa ja kieroutensa vielä paljastuukin.
Ottakaa loparit ja jättäkää hullut tappelemaan keskenään.
Mun kiusaaja ei pitänyt siitä että en taipunut hänen tahtoonsa ja tehnyt hänen mieleisellä tavalla työtäni vaan pidin omista näkemyksistäni kiinni. Ei kai samassa työpisteessä olevien, samaa/samanarvoista työtä tekevien työkavereiden tehtävä ole nuoleskella yhden persettä ja tehdä kaikki hänen tahtonsa mukaan vain sen takia, kun hän kuvitteli olevansa muita ylempi ja parempi. Itse yritin monet kerrat sanoa asioista esimiehille, mutta tuntui kuin seinille olis puhunut. Annettiin ymmärtää, että kiusaaminen oli ok ja mun olis pitänyt vaan yrittää tulla toimeen sen kiusaajani kanssa ja tehdä yhteistyötä sen ihmisen kanssa. Se mun kiusaajani katsoi asiakseen opastaa myös muita siellä työpaikassa töissä olleita mm. työnteossa,pukeutumisessa jne. Ne hänen tekemät jutut hävettivät mua, koska samallahan mäkin leimauduin joksikin hörhöksi, kun olin hänen työkaverinsa. Hänen asenteensa meitä muita työntekijöitä kohtaan oli alentuva, kerran sanoi jopa ääneen ettei vähemmän koulutetut ole niin fiksuja kuin paremmin koulutetut. Hän itse kuului niihin paremmin koulutettuihin, välillä mielessäni ihmettelin, että mitä ihmettä niin paljon kouluja käynyt teki sellasessa paikassa, palkkatukityöllistettynä eli missä vika kun ei ollut parempaan paikkaan päässyt töihin. Kai sillä ei ollut mahdollisuuksia päteä muualla kuin siellä, muualla olis pitänyt tehdä niitä töitäkin jatkuvan ja joutavan turhan säheltämisen sijaan. Mä tein työt ja hän keräs kunnian mun tekemästä työstä, ainakin antoi esimiehille sen kuvan ett meistä kahdesta hän se pätevin oli ja mä olin sitten se lusmuri. Mun piti jopa kirjoittaa esimiestä varten lapulle, ett mitä töitä olin tehnyt, työtodistusta pyydettyäni. Eipä muiden siellä olleiden tarvinnut töitään mihinkään paperille luetella, eikä muuten kuitenkaan laittanut niitä sinne työtodistukseen vaan pisti samat primpsut kuin kaikille muillekin. Yhteen toiseen paperiin se mun esimies oli pistänyt ett mun pitäis parantaa ihmissuhdetaitojani haastavissa tilanteissa eli loppupeleissä oli mun vika se kiusaaminen ja haukutuksi joutuminen ja mun olis pitänyt pitää suuni kiinni ja kärsiä kiltisti kaikki se paska mitä se työkaveri teki mulle naaman edessä ja selän takana. Lisäksi se esimies kehui mun sen alan työtaitoni hyväksi siinä paperissa, mitä hittoa, kun mun oli lapulle pitänyt erikseen luetella työtehtävät mitä olin siellä tehnyt, niin miten yhtäkkiä se leipoi musta hyvän työntekijän,sen alan ammattilaisen?? Voitte arvata ett kenelle siellä työpaikassa jatkettiin työt ja keltä loppui sopimus. Sen voin sanoa ettei käynyt kateeksi ne jotka joutuivat mun jälkeen sen veemäisen työkaverin kans tekemään töitä siellä. Jotain vikaa siellä työpaikassa oli muutenkin, kun huomasin ett työnohjaajaesimiehet vaihtuivat aika tiuhaan tahtiin parin vuoden sisään. Yks siellä ollut työkaveri pettyi karvaasti, kun ei päässytkään koulutukseen vaikka esimies oli ennakkoon suullisesti luvannut hänelle, oli jopa sanonut ett on ensimmäisten joukossa joka siihen valitaan. Arvatkaa vain kuka siihen valittiin. No, just se mun kiusaajani vaikka ei sitä koulutusta tarvinnutkaan, koska hänellä oli toinen ammatti, jonka työtä teki siinä palkkatukityön sivussa.
Onpa tuttua tekstiä. Mua kiusattiin ja lopulta otin yhteyttä pomoon. Mutta asiat paheni kuten arvasin. Minusta tehtiin huono työntekijä, valehdeltiin pomolle minkä kerettiin ja systemaattisesti kiellettiin kiusaaminen. Muut tiimin työntekijät tuki kiusaajaa. Mulle sanottiin että koeta nyt parantaa työskentelyä niin ehkä sut hyväksytään..tilanne on edelleen kesken, mulle sietämätön. Uutta työpaikkaa katselen, mutta pomo lupaili siirtoa muualle. Katsotaan miten käy. Inhottavaa vaan kun kiusaaja levittää musta ilkeitä juoruja ja osa ne aina uskoo. Oma henkinen väsymys on valtavaa. Miten selvitä tällaisesta yli?
Tuttua touhua.Itse muutin mielipiteitäni kiusaajan mielen mukaisesti paitsi että raiskaajia ja pedofiilejä en suostunut puolustamaan.
Yritin kaikki keinot olla samaa mieltä ja kaveri.
Minulla oli todella hyvä työpaikka.
Kun en enää jaksanut ja ilmoitin firman omistajalle, että minua kiusattiin, hän sanoi heti "Ei sinua ole kiusattu", vaikka itse siihen myös syyllistyi.
Hän kielsi minua huutamasta ja suuttui, kun haukuin kiusaajaani.
Tiesin heti, että selän takana oli puhuttu skakaa ja paljon.
Kiusaajani ihailivat toisiaan ja olivat minun virheistä VAHINGOILOISIA.
Viimeinen ääni, minkä kuulin, kun lopetin työt, oli naispuolisen 25v naisen vahingoniloinen nauru.
Ensin tehdään vahinkoa ja sitten nauretaan päälle.
Kun halutaan pahaa,sitä halutaan kunnolla.
2v olen ollut maahan lyöty ja kärsinyt rajuista mielialan vaihteluista.
Tapahtumat putkahtelevat mieleen aika ajoin ja alan voida pahoin.
Voimia heille, jotka jaksavat taistella!!!!
Moniko kiusaaja on mielestänne vaikuttanut aidolta ihmiseltä ja moniko taas tuntuu koko ajan näyttelevän jotain roolia? Jälkimmäinen ei ainakaan kerro hyvästä itsetunnosta ja -tuntemuksesta. Kun näitä juttuja lukee ja ihmisiä katseleekin, niin ihan kuin moni näyttelisi jotain prototyyppiä, niin tarkasti että ihmisiä ei tahdo erottaa toisistaan. Se tuntuu varmaan turvalliselta, kun selvästi haetaan jotain lokeroa, johon ahtautua, jotta tultaisiin edes jollain ilveellä hyväksytyiksi. Jos itse jättäytyy tällaisen ulkopuolelle, niin helpottaa. Hyviä tyyppejä saa tietysti hakea kuin neulaa heinäsuovasta, mutta sitä hienompaa sitten, kun ei tarvitse pelätä pettämistä.
Luonnehäiriöt ovat yleistyneet valtavasti. Mikähän kaikki siihen on vaikuttanut? Epäilen välillä, että parapsykologisiin juttuihin yms. kietoutuminen pistää monen päät ja elämät sekaisin. Lisäksi täällä ei uskalleta ollenkaan riittävästi vetää rajoja ja valvoa niitä. Häiriintyneet luonteet kokeilevat tietysti koko ajan kepillä jäätä, että mitähän kaikkea muut katsoisivatkaan sormien läpi. Kun ei ole mitään perustaa, johon rajalinjat ehdottomasti pohjaisivat (Jumalan Sana), niin kaikki menee enemmän tai vähemmän (ja lopulta kokonaan) sekamelskaksi. Kaikki voi olla mitä vaan, riippuu vain manipulointitaidoista. Logiikkahan noilla kiusaajillakin pettää vähän väliä, mutta se ei tunnu häiritsevän. Kannattaa itse pitää kunnon logiikasta kiinni ja kasvattaa näitä "lapsia". Heidän ympäristössään puppupuheet ovat arkea, eivätkä he huomaa niissä mitään erikoista.