Olen lukenut paljon kommentteja koiranaisilta: yleisin juttu: koira voittaa miehen. Miten joku voi pitää koiraa ihmissuhdetta tärkeämpänä? On hieman päänuppi sekaisin noilla koiranaisilla. No, ehkäpä sitten yli kolmikymppisenä vihdoin tajuaa miten pielessä ajatusmaailma oli. Kaverit perustaa perheitä ja itse on koirien kanssa. Vähän niin kuin ne amerikkalais elokuvien vanhat hullut kissanaiset.
Koiranaiset on hirveitä
Koirankuola
662914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Tokkopa tuo sinun ongelmasi on. Tai sinulta muutenkaan pois.
Koira on sentään aidosti uskollinen, mies ei koskaan :-)
Eli olet niin mitätön että mies kun mies pettää sinut?
Eläin on eläin. Se oppii, että sä olet se olento, joka ruokkii sitä. Kuka ruokkivaa kättä purisi? Ja sä luulet, että eläin on uskollinen sinulle. Huh huijaa.
Päteekö myös isääsi ja veljiisi?
" Päteekö myös isääsi ja veljiisi? "
Öö, joo? Pettävät puolisoitaan toki.
"Eli olet niin mitätön että mies kun mies pettää sinut? "
Jokainen mies pettää tilaisuuden tullen, jos sä itse luulet olevasi joku uniikki lumihiutale jota ei petettäis nii sori, tuut putoomaan korkeelta. :)
Eiköhän se vika ole aina pettäjän selkärangattomuudessa, ei suinkaan siinä, jota petetään. Kylmä kusipää, sinua tuskin kukaan tulee koskaan rakastamaan.
Olet joku katkeroitunut petetty eukko?
Enpä tiedä katkeroituuko siinä, kun tulee petetyksi, ennemminkin luotto miehiin katoaa ja mikäs silloin onkaan parempi vaihtoehto kuin koira. Olisikohan tällaisia "ongelmanaisia" koirineen, jos miehet eivät pettäisi niin paljon ja naisetkin uskaltaisivat luottaa miehiin??
Itse olen tullut kusetetuksi, petetyksi, hyväksi käytetyksi jne (olin liian sinisilmäinen) ja kun vihdoin ja viimein pääsin viimeisestä kusettajasta eroon, hankin itselleni koiran. Siinä oli helppo oleilla 2 vuotta yksinään ilman vakavia suhteita, kun oli jokin mihin luottaa. Nyt olen löytänyt miehen, joka vaikuttaa luotettavalta, ja joka ei todellakaan ole käyttänyt hyväksi tai kusettanu (tai sitten se on minimaalisen vähäistä mitä ei edes huomaa) ja mikä parasta, on myös koiraihminen!
Koira ei ole mitenkään uskollinen,koiralle ei tuota suurta vaikeutta vaihtaa johtajaa ja isäntää,ihmiset vaan on takertuvia ja tästä tulee väärä mielikuva.
Jaahas, eli sua on kusetettu joten kukaan mies ei voi pitää munaansa kurissa? Kuuntele vähän juttujasi.
Koiralle tulee syviä kiintymyssuhteita yksittäisiin ihmisiin, joita he aina preferoivat.
Mutta täällä joku on mustasukkainen koiristakin, voi voi.
Koira on sentään aidosti riippuvainen, mies ei koskaan :-)
Siis hetkinen. Verrataan lemmikkiä parisuhdekumppaniin, mieheen? Mitähän kaikkea siellä koiranaisten makuuhuoneessa iltaisin tapahtuu...
Nimimerkin peilissä mä, kannattaisi tutustua Henry Laasasen tuotantoon.
Miehet pettävät, jos siihen on mahdollisuus. Se on biologiaa. Me haluamme harrastaa seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa, vaikka kotona olisi Miss Universum odottamassa.
Kannattaa miettiä, jos nainen valitsee koiran mielummin, että onko kyse vaan siitä että naisella on vikaa päässä, vai että ehkä se mies niin hyvä, että voittaisi koiran arvon.
Ei kukaan nainen, ei edes ne koiranaiset valitse koiraa, jos mies on itse täydellisyys. Mutta useinhan se on niin, että täydellinen mies koiranaiselle on juuri se koiramies .
Mutta ainahan se on niin ollut, että syytetään niitä exiä ja niitä jotka jättää hulluiksi ja ties miksi, itsessä ei koskaan ole mitään vikaa.
Itselläni ei ole koiraa, mutta on muu eläin. Enkä eläimestäni luopuisi. Sen olen ottanut perheeseeni enkä sitä aio vain heittää pois. Lemmikki kuitenkin luottaa siihen, että minä pidän siitä huolta, vähän niinkuin vauva luottaa äitiinsä.
Kuka tässä asetelmassa ylipäänsä sitten päätti ryhtyä kilpasille? Nainen? Koira?
Tietääkö muuten kukaan onko koskaan vaadittu jättämään tuotantoeläimiä hoitamatta kumppaniehdokkaan mustasukkaisuuden takia vai koskeeko tämä kalvava epävarmuus ainoastaan lemmikkejä?
Todellakin. Ei pidä ollenkaan unohtaa miten sairaalloisella tavalla jotkut ihmiset suhtautuvat eläimiin joita on heidän kiinnostuksenkohteellaan.
Silloin kun tilanne on se ettei oikeastaan edes tunneta, vaan on ehkäpä nettideittien kautta päädytty kirjoittamaan s-postia, tuntuu ihmeelliseltä että tuikituntematon ihminen alkaa yhtäkkiä allergiastaan kerrottuaan raivoamaan kuinka minun pitää välittömästi hävittää eläimeni. Sepä olisikin ratkiriemukasta kun eläimistä luovuttuani yrittäisin suhdetta raivohullun kanssa ja sitten saisin tarpeekseni ja joutuisin jättämään hänet, mutta eläimiäni en enää takaisinkaan saisi (vaikkei niitä lopettaisikaan, eihän pois annettuja aleta edestakas vekslaamaan!)
Eivät kaikki ihmiset pusuttele elukoidensa kanssa tai anna niiden nukkua sängyssään (mikä tietysti on ärsyke nro 1 miehille, mutta minun itseni vieressä ei kyllä nukkuisi ihmisetkään koska en saa unta jos joku tuhisee ja kuorsaa vieressäni). Harvemmalle ne myöskään ovat mitään vauvoja ja kaikki eivät edes lepertele eläimilleen kuin vähämieliset. Jos tuntee muutaman vähän kajahtaneen koira- tai kissahullun, ei se ole kaikkien lemmikinpitäjien muotokuva se! Mutta eläimenvihaajat itse vaikuttavat jotenkin niin itsekkäiltä ja omahyväisiltä ettei sellaisen kanssa alkaisi suhteeseen vaikka olisi eläimetön kausi omassa elämässä menossa.
Taitaa olla aloittajalla päänuppi sekaisin, kun raivoaa täällä suu vaahdossa ja housut kiimalimassa siitä, että jotkut haluavat itselleen lemmikin..
Noin naurettava tyyppi pitäis viedä piikille.
Miksi koiraihmiset ovat aina ensimmäisinä teloittamassa ihmisiä mitä vähäpätöisimmistä syistä?
No olisko ihan samasta syystä kun koiravihaajat ovat puuttumassa toisten elämäntapaan.
Tottahan ap puhuu. Vastahan täällä oli ketju, jossa joku kirjoitti, että naiselle koirat ovat tärkeämpiä kuin mies. Ja se ilmeni monessa vastauksessa, että näin on. Perusteina juuri tuo, että koira on uskollisempi kuin mies.
Kaikki ei ihan oikeasti elukoista tykkää. Esim. minä ja olen nainen. Haisevat ja kuolaavat ja karvaavat koirat ovat kamalia ja mä pelkäänkin niitä. En mä eläimiä vihaa, mutta en ikinä ottaisi itselleni sellaista tai alkaisi seurustella miehen kanssa, jonka koira pyrkii jopa sänkyyn. Kokemusta on, kesken seksin koira tunki nuolemaan mun naamaa. Voi kuvotus.
Ei sen elukan kanssa pysty juttelemaan, ei se käy teille jaffaa kaupasta, kun ootte kipeitä eikä hoida hautaan kun kuolo koittaa. Ei eläimen läheisyys millään korvaa toisen ihmisen läheisyyttä.
Te koiranomistajat olette toista mieltä. Mä olen eri mieltä ja kumpaakaan ei tarvitse sen takia piikille viedä. Yritetään ymmärtää toisiamme.
Niimpä. Eläimen läheisyys ei ole lainkaan sama juttu kuin ihmisen antama läheisyys. Moni vanhempi nainen hankkii koiran korvikkeeksi juuri siinä vaiheessa kun sitä miestä ei löydy ja sitten yrittävät uskotella että ei tarvitsekaan kun saa siltä uskolliselta koiralta kaiken tarvitseman läheisyyden. Ketä ne kuvittelee kusettavansa!
Ja se lässytys että koira voittaa miehen koska ovat uskollisia. Eli pitääkö nuo naiset itseään niin mitättöminä että mies takuulla pettää ne?
Korvikehoito. Hyvin sanottu! Voisiko joku vannoutunut koiraihminen selittää, mikä oikeasti tekee koirasta paremman seuralaisen kuin ihmisestä? Mä ymmärrän, että esim. koiraa pidetään lemmikkieläimenä. Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan kutsua koiraa perheenjäseneksi niin menee yli mun hilseen. Mä ymmärrän, että kun koiran hankkii, siitä on pidettävä huolta. Sitä mä en ymmärrä, että koira menee esim. lapsen edelle. Jos koira pikkuisen sairastaa, vähän korvaa kutittaa siltä, niin maksetaan maltaita eläinlääkärille eikä tunnu missään. Lapsi puolestaan viedään lääkärille vasta kun hän on todella sairas. Lapsi saa pärjätä kotona ihan itsekseen, koiraa pitää käydä katsomassa jopa kesken työpäivän. Sairasta mun mielestä.
Joku roti tärkeysjärjestyksessä. Ensi ihminen ja sitten elukka. Ei se eläin ihan oikeasti ymmärrä, mitä uskollisuus on. Se ymmärtää vain sen, ettei tuota olentoa pidä purra kun siltä saa ruokaa.
Millä perusteella sanot: "Ensin ihminen ja sitten elukka"? Oletko siis omasta mielestäsi arvokkaampi kuin eläin? Minusta et ole.
No mutta eihän kaikki saa itselleen kumppania siis miestä/naista.. Itse olen mies enkä naista saa kun eivät pidä ulkonäöstäni.. Joten koira tai kissa on ihan kiva kaveri. On siittä jotain seuraa kuitenkin. Kiva käydä lenkillä tms. ja kiva seurata kun kissa leikkii jne. Ei kait tuo nyt keltään ole niin pois.
Nimimerkki "koetetaan kestää toi"
Tuli tuosta mieleen kun olin lapsenvahtina viime vuosina... Kun äiti tuli kotiin, niin koira sai usein enemmän huomioita ja haleja kuin lapsi. Oli kyllä vaikea ymmärtää.
Kyllä lemmikeistä pitää huolta pitää ja ne tuovat varmasti paljon iloa, mutta eivät kai ne toista ihmistä voi korvata. Mutta toki on parempi olla lemmikin kanssa kuin huonossa parisuhteessa :)
Hoitamattomana jäänyt korvakin tulehtuu ja se taas johtaa pahempaan ja suurempiin eläinlääkärikuluihin. Sekö on sitten hyvä?
Se viestii omistajan välinpitämättömyydestä.
Kyllä se koira on aikalailla perheenjäsen minullekin mutta ei se silti minulla ihmistä voita. Koira on koira, ei se korvaa ihmistä mutta on oivaa seuraa lenkillä, vaelluksilla ja lumikenkäreissuilla. Koira tuo paljon iloa ja pakottaa sen laiskemmankin ihmisen lenkille, kuntoa nostattava hyöty.
Ja noh, toivottavasti et nyt yleistä kaikkiin tota, et koiraa pitää kesken työpäivänki käyä tsekkaamassa mutta lapsi saa olla yksinään. Jos kuitenki yleistät niin aika hataralla pohjalla on sunkin tietosi.
Koirani on aina ollut paras ystäväni, rehellienen ja suora.
Ei aloita riitaa kuukausi sitten sattuneesta erimielisyydestä ja esitä kavereilleen miten tossun alla tässä ollaan..(vaikka elettiin ihan tasavertaisessa suhteessa).
Koira ei tule sanomaan että "jos me saataisiin lapsia ne olis ihan vitun rumia" tai "kyllä mä suaki takastan, MUTTA mä rakastan myös mun perhettä"
Koira ei käännä selkäänsä ja nalkuta jos sukka tippuu lattialle, eikä kukan ole sitä sieltä viivana nostamassa, ei siitä jos matonhapsut sattuvat olla puoli senttiä vinossa... Ei vedä mustasukkaisuus raivareita siitä jos seinänaapurin pappa kysyy mitä kuuluu ja toivottaa hyvää juhannusta..,
Vieläkö aloittaja haluaa kuulla jotakin lisää?
Minulle oli aina selvää että jos pitäisi valita mies vai koira niin se on ehdottomasti koira. Se ei kulje myöskään petämässä...
Nykyisessä suhteessa valitettavasti ei ole kuin se mies mutta koira on tulossa. Saa nähdä, aika näyttää kumman puolelle päädyn, sillä jos mies on oikein kusipää, kompromisseihin ei oikein pysty.
Ei kai edes suomalaisten miesten itsetunto voi olla niin alhaalla että jo koiratkin koetaan uhkaksi? Huonosti menee jos koiria täytyy kadehtia.
Mikäli tämän ketjun aloittaja on kuitenkin tosissaan (toivottavasti ei), niin: sen sijaan että te koiravihaajamiehet itkette täällä että nainen valitsee koiran mieluummin kuin teidät, kannattaisiko ihan oikeasti katsoa peiliin ja miettiä, MIKSI nainen arvostaa enemmän koiraa kuin teitä. Tosin kun luen miesten kommentteja tässä ketjussa, en ihmettele yhtään miksi koira vie voiton. Kuka tuollaista kitinää jaksaisi kuunnella? Itse ainakin valitsisin milloin tahansa mieluummin koiran, josta on sentään iloa, kuin tuollaisen huonoitsetuntoisen kitisijämiehen.
Mitä te muuten olette sanomaan ettei eläimen läheisyys voi koskaan korvata ihmisen läheisyyttä? Ette te voi puhua toisen puolesta. Jonkun mielestä eläimen antama läheisyys on tärkeämpää ja jonkun mielestä taas ihmisen, ei se sen kummempaa ole. Me ihmiset kun ollaan erilaisia eikä samat säännöt päde kaikkiin.
Onneksi itse ei tarvitse valita eikä tarvitse vaatia miestäkään valitsemaan. Oma mieheni kun ymmärtää, että minulta riittää rakkautta sekä hänelle että lemmikeilleni. Eikä hän ikinä vaatisi minua luopumaan lemmikeistäni. Millainen mies yleensäkin kehtaa edes ehdottaa että nainen luopuisi eläimistään hänen allergiansa takia? Hyi olkoon.
Just just. Eikun vaan mies vaihtoon jos sattuu olemaan allerginen. Entäs jos lapsilla ilmenee allergiaa, kun eläin tulee taloon? Eikun vaan lapset vaihtoon? Sellainen ihminen varmasti ehdottaa eläimestä luopumista, joka oikeasti haluaa olla sun kanssa, mutta ei halua koko ajan allergian oireista kärsiä. Eläimenhän voi luovuttaa sellaiseen kotiin, jossa allergioita ei ole, ei sitä piikille tarvitse viedä.
Mun mielestä eläimen läheisyys ei mitenkään voita ihmisen läheisyyttä. Miehen iho omaa vasten on parasta läheisyyttä, mitä voi olla.
Tottakai koira on vaan koira eikä se korvaa ihmistä, ei mitenkään. Mutta tässä on kuitenkin se, ettei sitä koiraa voi heittää menemään kuin esinettä sillä ihminen kun sen ottaa, on koira tämän vastuulla, kouluttaa, ruokkia ja antaa katto pään päälle. Koira on silti perheenjäsen vaikka eläin onkin.
Jos ei halua eläintä niin pitäisi siinä tajuta tyhmänkin ettei silloin pidä alkaa milleksikään koirallisen kanssa. Joko sitä otetaan koko paketti tai ei mitään.
Ja sen ymmärtäisin minäkin, että jos lapsia tulisi ja puhkeaisi allergia niin silloin etsittäisiin koiralle uusi koti. Mutta suhteen alkuvaiheessa kyllä mies saisi mennä allergioineen jonkun toisen kainaloon. Koiralliselle paras vaihtoehto on toinen koirallinen. Silloin tiedetään mihin ryhdytään ja otetaan koko paketti sellaisenaan, jälkeen päin on typerää alkaa vaatimaan toista luopumaan lemmikistään.
Koira antaa vilipttömsti läheisyyttä eikä halaamisen pidä aina päätyä seksiin.
"anna pillua höhöö!" ku kuulee joka päivä alkaa se ottamaan aivoon aika rankasti.
Muuten mieheen ei saa koskea, ei mitenkään koska ahdstaa, on kuuma ja ahdistaa taas..
Silloin miehestä tietää koska hän haluaa piirakkaa kun tullaan halaamaan ja puhutaan mukavia, sitte perään ehdotetaan että no, annakko sä sitä pillua..
Minä hyvin läheisyyden kipeä ihminen ei vain kertakaikkiaan pysty tuohon.. en vaan pysty, jos kosketustani kavahdetaan aina ja vetäydytään pois, ja vain pillunmuodossa saatu läheisyys kelpaa niin minä en siihen ryhdy.
Valittihan se mies että miksi koira saa enemmän huomiota, no ehkäpä siksi koska koira antoi huomiota myös minulle. Aina iloisena vastassa, tuli pienen 40kg olemuksensa kanssa viereen tai syliin nukkumaan.
Puolusti minua juopoilta koska munaton, omaa varjoaankin pelkäävä "mies" ei siihen pystynyt..
Parisuhde ei vain toimi siten että toinen antaa läheisyyttä mutta ei saa sitä koskaan takaisin. Ei niin että mies kourii tissejä ja pillua sopimattomasti, ihan sama ollaanko kotona vai vierailulla jossakin.
Ei sillä että mies näyttää sopimattomia "nuolen pilluasi" merkkejä ja ärsyttää ihan riitaan asti, koska ei kunnioita naista ja osaa lopettaa.
Ei sillä että ollaan aina painostamassa ja vonkaamssa...
Mielummin siis koira kuin aivoton ja munaton "mies".
Vaimoni on koiranainen. Illat pitkät puhuu puhelimessa joko siskonsa (samanlainen koirahullu) tai jonkun muun koiraharrastajan kanssa koirista, koirista ja vielä kerran koirista. Viikonloput menevät kaiken maailman koiratreeneissä, näyttelyissä, expoissa, yhdistystapaamisissa jne. Itse olen viikonloput lasten kanssa kotona. Ei tätä koirapelleilyä enää kauaa jaksa, kohta palaa käämit lopullisesti. Itselläni ei ole työn ja kodin ulkopuolisia aktiviteetteja ollenkaan. Ei yksinkertaisesti ehdi. Omia kavereita (jos niitä enää on ollenkaan) pystyn tapaamaan ehkä pari kertaa vuodessa, ja silloinkin vasta helvetillisen tenttaamisen ja maanittelun jälkeen. Ja auta armias, jos tulen vaikka puoli tuntia luvattua aikaa myöhemmin takaisin kotiin, siitähän se soppa syntyy. Mutta rouvalla kyllä on näköjään lupa tulla ja mennä omille menoillensa miten haluaa. Nytkin "lupasi" tulla klo 14 aikaan kotiin, kello on nyt jo 16:00. Eilen tuli koiramenoiltansa klo 23, oltuaan aamu yhdeksästä lähtien poissa kotoa.
Vee Äm Pee, eli vittu mitä paskaa. Lasteni takia tällaista kestää, niiden vuoksi teen lähes mitä tahansa.
Nyt on se hetki kun sinun pitäisi näyttää että olet MIES ja lyöt vähän nyrkkiä pöytään. Menet omiin harrastuksiisi ja kavereitasi tapaamaan joka toinen viikonloppu siinä missä ämmäsikin laukkaa menoissaan.
No se on sinun mielipiteesi. Älä kuitenkaan oleta, että kaikki miehet olisivat kanssasi samaa mieltä.
Kyllä itsekin valitsisi sen koiran sillä olisin aika vastuuton koiranomistaja, kun hylkään koiran miehen takia. Koira, joka on perheenjäsen ja harrastuskaveri.
Sitten luopuisin koirasta, jos itse tulisin allergiseksi. Mutta tuskinpa olisin koskaan ottanutkaan miestä, joka olisi allerginen koirille.
Onneksi tapasin nykyiseni, jolla itsellään on kaksi koiraa. Täydellinen kumppani minulle eikä koirat estä perheen perustamista.
Ajatteles, ennen koiraa minulla oli kissa. Sen hankimme silloisen poikakaverin kanssa yhteistuumin minulle seuranpitäjäksi ja kas, mies tulikin mustasukkaiseksi kissalle.
Hei ap, mitä sellaista ihmissuhteella on tarjota, mikä tekee siitä niin paljon arvokkaamman kun mistään muusta suhteesta?
Koko ihmissuhteen tarkoitus on saada hyväksyntää, hyväksyntää ja hyväksyntää. En sano, että koirani on tärkein minulle, mutta kyllä se perheenjäsen on. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun rankan päivän jälkeen tulet kotiin ja kuka sieltä tuleekaan vastaan iloisena - ei mies, koska hän makaa sohvalla tietokone sylissä - vaan koirani.
Jos sinulla ei ole ollut koiraa tai muuta lemmikkiä, joka on aina osana arkea, aina paikalla, olet jäänyt paljosta paitsi.
Tässä keskustelussa tuntuu olevan paljon koiranvihaajia.
Meillä on ollut pari koiraa, eivätkä ne ole minkäänlaisia vertailua parisuhteessa aiheuttaneet. Eläin on eläin ja ihminen on ihminen, mutta perheeseen hankittu koira on eräänlainen suodattja, sillä pahan paikan tulleen voi lähteä koiran kanssa lenkille, ihan kuka vain perheenjäsenistä.
Opetettu koira on sisäsiisti, ja tuntee perheensä, on heille aina iloinen kaveri.
Toki eläimestä pitää huolehtiä, koiralle pitää olla koiran ruokaa ja sen turkista, kynsistä ja kaikesta pitää kantaa vastuu, mutta koira palkitsee, meidänkin koira haki järjestä pois, vahti lapsia ja ilmaisi kyllä haukulla vaarasta, samoin viraiden tulosta mökille, kukaan ei päässyt varkain pihaan, ei tutut, eivätkä tuntemattomat.
Koira ei ole mitenkään paririsuhteeseen verrattava, jos joku niin kokee se on väärin.
En myöskään koskaan syttänyt koiraa samoista astioista, sillä milestäni koiralla pitää olla omat ruokakupit ja muutkin tavarat, pyyhkeet ym. Koiralla oli oma nukkumapaikka, vuoteeseen meillä koira ei todellkaaan päässyt, mutt sille oli hankittu kyllä pehmeä makuupaikka omaan tilaansa.
Seurustelin naisen kanssa jolla oli koira. En saanut nukkua naisen vieresä koska se halusi että koira nukkui sen vieressä. otin sit loparit suhteesta.
mies35!! Olet seurustellut miehen kanssa jolla koira! Olet siis homppeli jota kaikki panee pyllyyn!!!!!!!!!!
No en helvetissä luovu koirastani uuden miehen vuoksi siksi että hän sitä haluaisi. Entä sitten, kun ollaan puoli vuotta kokeiltu ja päätetäänkin lähteä eri teille. Koirakin on jo nukutettu miehen toiveesta. Jos mies ei kestäisi koiraani, niin sitten odotellaan, että koirasta aika jättää tai mies lähtee.
Tuskin kukaan on sinkku sen vuoksi, että omistaa koiran ja jos niin on, niin on siinä ihmisessä muutakin vikaa kuin koira(t).
Silloin ei tietenkään tule koiraa taloon, jos sitä ei ennestään ole, eikä jompikumpi sitä halua.
Kun naisen syvin toive on löytää hyvä, tasokas mies ja saada tämän kanssa lapsia, niin onhan se ihmeellistä, että he hellyydenpulassaan hankkivat koiran ja pilaavat mahdollisuutensa menestyä parisuhdemarkkinoille. Itselleni naiset koira ja lapset ovat ehdoton suhteen aloittamiselle, homma loppuu kuin seinään, jos tieto noista tulee ilmi. Näin toimivat muutkin tuntemani hyvätasoiset miehet, taitavat koiralliset kelvata lähinnä miehille, joilla ei valinnnanvaraa juuri ole.
Hellyydenpulassa? Entä jos se hankitaan sen vuoksi, että harrastetaan koiran kanssa?
Minun vaatimuksiini taas kuuluu: miehen täytyy olla koiraihminen, ei tarvitse olla rikas tai hyvä palkkaisessa työssä, kunhan ei ole kuitenkaan työtä pelkäämätön vetelys. Suurta plussaa, jos on hyvä käsistään, ikinä kun ei tiedä jos joutuu vaikka auto rempan tekemään. Lapsista ei tarvitse unelmoida, koska itsekkään en sitä tee. Ja tietenkin luonteen pitää natsata yhteen. Pääasia, että on nuo em asiat. Ja koiraihmisestä vielä puheenollen, ei mikä tahansa koira, ei mikään pikku-fifi ystävä tai jonninjoutava kainalokoira, vaan palveluskoira/laumanvartija/koirasusi -koiraihminen. Ja usko tai älä, olen löytänyt sellaisen ihmisen
terv. PK-koirien kasvattaja
Rasisteja on näköjään koiraihmisissäkin. Luulisi koiraihmisen ymmärävän, että ihan yhtä arvokkaita ne fifit on omistajilleen kuin sinulle ne karhua muistuttavat hirvityksesi. Mutta samapa tuo, todellinen luonteesi on nähty.
Mutta miehellä saa olla koira? Tasokkailla ja vähemmän tasokkailla?
Kaksinaamaisuus jyllää.. Et sitä paitsi ole millään tavalla tasokas, tuosta kirjoituksestasi sen huomaa.
Mutta tuo, että koirallinen nainen kelpaa vain niille, joilla ei valinnanvaraa ole, on täyttä kukkua. Koirallisissa naisissa, suuressa osassa siis, ei ole vikaa. Koira on HARRASTUS, pitääkö harrastus lopettaa, jotta saisi "tasokkaan" miehen? Pitääkö hankkia joku "tasokkaampi" harrastus tilalle.
Aika monelle on tärkeämpää yhteiset harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja toisen sisin, ei se tasokkuus. Eikä edellämainitut määritä tasoa.
Olen koirallinen nainen, mullon koirallinen mies. En oikeastaan vois ottaa koiratonta miestä, ellei tämä pidä koirista. Itsehän koiran kuitenkin hoidan, lenkitän ja ruokin, ei sen miehen mitään tarvitsis tehdä. Onneksi omalla on omat koirat niin ei kouluttele omaani.
Ja btw, mieheni on tasokas koko olemukseltaan vaikka koirallinen onkin.
En häpeä myöntää sitä, etten perusta koirista joista ei ole hyötyä - saatika koirista, jotka voivat murtaa jalkansa jos hyppäävät sohvalta alas ja on sormella tapettavia. Mitä se kertoo miehestä, jolla on chiuahua kainalossa?? Entä mitä se kertoo miehestä, joka osaa hallita 80kg "karhua muistuttavaa hirvitystä" pelkästään olemuksellaan?? Niinpä, ei tuota tarvitse edes sanoa. Kyllä herättää kunnioitusta minunkin silmissäni sellaiset ihmiset - niin naiset kuin miehet - jotka tämän taidon osaa.
Ja mitä se kertoo miehestä, joka ei voi perustaa suhdetta naisen kanssa jolla on lapsi tai koira?? Niin, on todellinen luonne nähty.
Voisko tän ketjun alottaja ottaa multa suikkii,voin heiluttaa häntää ja haukkuu samal.
Tarkennapa vähän sitä, millainen on mielestäsi tasokas mies.
Luin tuon kirjoituksesi moneen kertaan eikä se ainakaan minulle kertonut tasokkuudesta yhtään mitään. Päin vastoin!
Minulla on ollut kaksi miestä, molempien kanssa lapsia. Kummastakin olen eronnut. Kummastakaan ei ollut isäksi. Yksin olen lapseni hoitanut ja laskuni maksanut. Aikani siedin siipeileviä miehiä, mutta en loputtomiin.
Koiria minulla on kaksin kappalein ja koira minulla tulee olemaan niin kauan kuin pystyn sellaisesta huolehtimaan.
Miestä minulla ei ole ollut vuosiin. Elämä on ollut helpompaa ilman. En silti ole katkeroitunut miestenvihaaja huonoista kokemuksistani huolimatta. Jos mukava eläinrakas mies osuu kohdalle niin mikä jottei.
Sinun kaltaisesi kierrän kaukaa. Se on jo nähty millaista elämä on "tasokkaan" ihmisen kanssa jonka itsetunto ei kestä edes koiria tai lapsia. Tuollainen tasokkuudesta puhuminen kertoo lähinnä omistushalusta.
Älä vain vastaa että minä olen niin huonoa tasoa, että en KELPAA kenellekään. Se saisi minut repeämään riemusta.
No itselleni taas se että mies ei ole eläin- ja lapsirakas on ehdoton turn-off. Eikö se ole vain hyvä, että näin on helpompaa määritellä itselleen sopiva kumppani.
Sä et oo kyllä ehdottomuudessasi ja kylmyydessäsi ole tasokas mies kuin haaveissasi. Itselleni tasokas mies on terveen itsetunnon omaava, spontaanisti koiranpennuilla ja vauvoille kadulla hymyilevä, mutkaton ja joviaali persoona, jolla toivottavasti itselläänkin on elettyä elämää (hyviä ja huonoja kokemuksia, paljon tavattuja ihmisiä, mahdollisesti myös omia lapsia tai eläimiä). Kaikkea mitä elämään sisältyy.
Tavallaan samaa mieltä, mutta itse suhtaudun hyvin suurella varauksella sellaisiin "isojen koirien hallitsijoihin", eivätkä he herätä minussa mitään sen suurempaa kunnioitusta. Lähinnä kertoo huonosta itsetunnosta, jota pitää pönkittää hankkimalla "pelottava" tai "kunnioitusta herättävä" koira egonsa jatkeeksi.
Mulle koira on seurakoira ja kaveri. Laumajakomme on selvä, minä puolustan meitä molempia ja määrään mitä tehdään, mutten tiukkapipoisesti. Välillä saa häslätäkin. Koirani tykkää kaikista ihmisistä ja muista koirista. Ei sille sen suurempaa tarpeellisuutta tarvita, harva meistä ihmisistäkään niin kamalan tarpeellinen on, elämä itsessään on riittävän arvokasta.
Olen tasokas mies, koska minulla on kaunis, hoikka, hyväluonteinen, syvämietteinen ja älykäs (2 SD) nainen.
Eivät tasokkaat miehet välitä miessuhteissaan pettyneiden kotkien tilityksistä ja tasokkuuskäsityksistä. Parisuhteissa jokainen saa tasan mitä ansaitsee ja miessuhteistanne voitte päätellä oman tasonne. Järkevillä, tasokkailla ihmisillä ei koiria ole jo yksinkertaisesti siksi, että heillä on parempaa käyttöä ajalleen.
Olet säälittävä pelle ja unelmissasi sulla on joku nainen *kuka vaan*.
Mulla ja mun unelmamiehellä on koiria. Eläin-/lapsivihaajat olkoon keskenään. Herää kysymys, jos koirat eivät ole sinulle tärkeitä/sinulla on jo unelmiesi nainen, miksi viettäisit aikaasi näissä keskusteluissa? Jokin ei täsmää...
Itse asiassa pidän kyllä koirista ja siedän lapsiakin, mutten silti halua niitä riesakseni. Koiran omistaminen tai esimerkiksi oma paino ei ole kenenkään yksityisasia toisin kuin usein kuvitellaan, vaan niillä on yhteiskunnallisia seurauksia. Vähän sama kuin piereskelisit tai vaikka kakkisit housuusi ihmisten keskuudessa ja sitten närkästyisit kun muut kehtaavat tästä sikailustasi sinulle huomauttaa.
Tulihan se sieltä. :D
Juuri sellainen vastaus kuin odotinkin.
Olet joko hyvin nuori, ( nuorena saakin olla ehdoton ja jyrkkä mielipiteissään)
tai sitten olet todella tyhmä.
Itsesi takia toivon, että tuo menee nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Silloin sinusta voi kasvaa vielä kunnon mies. Jos olet jo elämää nähnyt niin sitten se on voi voi.
Onnea vaan elämän kouluun. Pettymyksiltä et säästy sinäkään "tasokkuudestasi" huolimatta.
Eipä ollut vaatimattomalla viestilläsi informaatiosisältöä tai - arvoa. Näinhän se tasottomilla usein on, kommentoidaan vimmaisesti, vaikka oma sanomisen sisältö on aina vain epämieluisan totuuden esiintuojan mustamuulaaminen. Pettymyksillä on tosiaan tasottomien elämänpolku kivetetty, joten ymmärrän, että nostat asian esiin. Ne ovat elämän välttämätön osa silloin, kun oma elämä perustuu illuusioihin ja itsepetokseen.
Mäkin seurustelin kerran yhden koiranaisen kanssa. Todentotta: ne on päästään vialla. Siitä on jo vuosia mutta nykyään tällä naisella on jo lääkkeet. Koiria piisaa edelleen eikä parisuhteista tietoakaan.
En tunne ainuttakaan naista, joka ei olisi jollain tavalla päästään vialla edes hiukkasen. Kaikki niistä eivät ole koiraihmisiä. Mutta koiraihmisillä se vain ilmenee erityisen ilmeisenä
Eläinystävät nauttii siitä eläimen alistumisen tuomasta ylemmyydentunteesta, kun voi hallita sitä eläintä ja voi tuntea itsensä pieneksi jumalaksi. Miksi muutenkaan suurin osa tuntuu pitävän koirista, koska ne alistuvat helpommin "laumanjohtajan" alle. Kissathan on hyi yäk, koska niillä on omaa tahtoa ja toimivat enemmän oman pään mukaan, ei sellainen käy päinsä kun haluaa alistuvan elukan rinnalleen.
En ole koskaan vakavissaan seurustellut ihmisen kanssa, jolla on koira. Heti kun olen saanut selville, että lemmikkinä löytyy koira, olen nostanut kytkintä.
Löysin ihanan kissaihmisen ja olen nyt ollut parisuhteessa pitkään. Kyllä jokaiselle löytyy se oikea sielunkumppani.
Ystävilläni on koiria ja kyllä minä muutaman tunnin kestän heidän luonaan kyläillä, kunhan ei tarvitse jäädä "asumaan". :)
Älä suotta ap huoli, ei me koiranaiset koiratonta miestä kelpuutetakkaan. :)
Cohen99 viestistä tuli todella surullinen olo. Eihän tuon noin pitäisi olla, että toinen menee miten haluaa ja toinen ei meinaa päästä kotoaan ollenkaan. Parisuhteessa pitäisi olla tasapuolisuutta.
Itse olen koiraihminen. Silloin kun aloin mieheni kanssa seurustella, minulla oli 3 rottweileria. Miehen työkaverit sanoivat hänelle, että "unohda tuollainen, ei siitä mitään tule..."
En olisi edes aloittanut suhdetta, jos mies ei olisi pitänyt koirista, olisi ollut allerginen tai olisi yrittänyt rajoittaa koiraharrastustani.
Nyt kun rakastan, mies ja lapsi ovat ykkösinä ja sitten vasta tulevat koirat. En inhimillistä koiriani; niitä hoidetaan kuten koiria kuuluukin asiallisesti ja hyvin - mutta mieluummin pussailen mieheni kanssa kuin koirien. ;)
Olemme muuttamassa maalle ja jos lapselle tulisi allergia, niin koirille tehtäisiin isot tarhat pihalle, jossa ne saisi asustella ja niiden kanssa touhuttaisiin ulkona paljon koko perhe.
Koirieni kanssa kuljin aikoinaan paljon harrastuksissa, mutta tasapuolisesti mies pääsi aina halutessaan kavereidensa kanssa kalaan, metsälle, kanootti -reissuille jne jne. Suorastaan yllytin häntä harrastuksiinsa.
Lapsen synnyttyä harrastaminen koirien kanssa on jäänyt lenkkeilyyn ja kotona touhuamiseen. Ehkä kun lapsi kasvaa ja elämä helpottuu, harrastan taas enemmän, mutta miestäni en "sido koti-orjaksi"...
Ehkä monet koiranaiset ja -miehet eivät yksinkertaisesti tule toimeen ihmisten kanssa. Koira vaan heiluttaa häntää, vaikka sitä kohtelisi huonostikin, ihminen ei niin tee.
On myös koiralle täysin lajinvastaista elää ihmisen kanssa, ihmisen kodissa tai pienessä aitauksessa. Ihmisen tarpeet ovat ainoat, jotka koiran omistamisessa tulevat tyydytettyä. Koira on viihdyke, ei koiranomistaja koiran elämän laatua kovin pitkälle ajattele.
Lemmikkieläinten pito on käsittämätöntä. Lemmikkieläimen kannalta. Vai haluaisitko itse jonkun eläimen luontaisiin oloihin sen lemmikki-ihmiseksi?
Eli koiralle olisi parempi olla villi ja vapaa?
Oletkohan hieman päästäsi vajaa, tajuatko mitä ongelmia se toisi?
Koira on harrastus, ystävä. Nimenomaan ihminen voi parantaa kodittomankin koiran elämää antamalla sille kodin,ruokaa ja hoivaa. Se on sitä koiran hyvinvoinnin ajattelua.
Menehän hippi kotiis kasvamaan siitä.
Haluaisitko sä olla paviaanin harrastus? :D Ja ystävä... :D
erään ulkomaalaisen miehen ennakkoajatuksia suomalaisesta naisesta."mikä niillä on vialla päässä kun ne pukeutuu kuin miehet, juovat viinaa kuin sienet, kiroilevast kuin tulipätsit, sauhuttelevat kuin massatehtaan piiput ja asuvat koiran kanssa"?
Tuo mies ei tiennyt kuinka koira on lämmin, pehmeä, luottavainen ja uskollinen lenkki- ja harrastus kaveri. Koiran omistajilla on useimmiten parempi kärsivällisyys, hyvä kunto ja terveet elämäntavat.
Ne koiran silmät. Oletteko koskaan katsoneet luottavaisimpiin, ihailevampiin silmiin.
Täytyy sanoa, että jos mies on sellainen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni eli siis vakava ja pidempi parisuhde, menee hän kaikkien lemmikkien, harrastusten, töiden ja jopa perheen edelle.
Mikäli kyseessä on vielä uusi seurustelusuhde tai joku yhdentekevä rattopoika, ei hän välttämättä mene minkään minulle tärkeän asian ohi. Ei, vaikka kyseessä olisi gerbiili. :p Kyllä se oma lemmikki on tärkeämpi kuin joku viikonloppusuhde.