Jos mietin tuntemiani sinkkunaisia, etenkin niitä jotka ovat ns. ikisinkkuja niin kaikilla heillä on tapana katsoa säännöllisesti jotain TV-sarjaa vain koska siinä on heidän fanittama miesnäyttelijä. Näyttelijän tilalla ihailun kohteena voi olla myös muusikko. Nämä naiset ilmeisesti etsivät kumppania, ainakin omien sanojensa mukaan, mutta en tiedä miten se voi onnistua jos he elävät samalla tällaisissa omissa haavemaailmoissaan? Ja miten kukaan oikea mies voi vetää vertoja tällaisille haaveille ja täydellisiksi käsikirjoitetuille hahmoille?
Luulen että tässä on yksi syy miksi naiset ovat huomattavasti miehiä nirsompia. Ei miehillä ole tällaisia mielikuvitushahmoja johon he olisivat ajatuksissaan ja haaveissaan sitoutuneet.
Luulen että tässä on yksi syy miksi naiset ovat huomattavasti miehiä nirsompia. Ei miehillä ole tällaisia mielikuvitushahmoja johon he olisivat ajatuksissaan ja haaveissaan sitoutuneet.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Hei, haloo!!
Suurin osa naisista ei ole tuollaisia.
Suurin osa naisista tahtoo vertaisensa miehen.
Minua on haukuttu nirsoksi valikoijaksi. Kaikki sen takia etten halua lihavaa miestä. Olen pieni ja siro, enkä voi kuvitella olevani miehen kanssa joka on kuin pullapoika.
Jos olisin itse lihava, lihavuus olisi ok. Mutta kun en ole, en halua että mieskään on.
Luulen että monet haavemaailmoissaan elävistä naisista hakevat vertaistaan miestä, mutta sellaisen kohdattuaan eivät edes noteeraa tätä koska ovat tottuneet siihen lääkärisarjan söpöön näyttelijään tai poliisisarjan lihaksikkaaseen ja cooliin komistukseen.
Kuuntelin radiosta "entisten nuorten sävellahjaa" johon ihmiset lähettävät kertomuksia musiikkiin liittyvistä muistoistaan. Lähes kaikki miesten muistot koskivat sitä hetkeä kun olivat tavanneet tulevan puolisonsa jonkin tietyn biisin soidessa. Naisten muistot olivat sellaisia että olivat onnistuneet saamaan jonkun ihanan rokkarin nimikirjoituksen tai päässeet hetkeksi keikkabussiin idoliensa kanssa.
No lihota itsesi sitten, ei se mahdotonta ole sinullekaan. Turhaan annat laihuutesi tulla onnesi eteen.
Itse seurasin nuorempana Dallasia ja ihailin J.R.:ää. Hän on tosi YTM panomies. Olen ATM, mutten usko sen johtuvan television katselusta.
Lähtökohtaisesti en katso mitään sarjaa tuosta syystä. Tunnistan kyllä, että fanitan jonkun sarjan tiettyä tyyppiä, siis nimenomaisesti sitä käsikirjoitettua hahmoa. Tälläisia ovat esim. Criminal Minds'n Paget Brewster ja The Officen (US versio) Jim Halpert. (South Parkin Cartman :))
Luulen, että fanitan noissa käsikirjoitetuissa tyypeissä niitä nörttejä piirteitä, joista tykkään reaalimaailmankin ihmisissä. Nimenomaan siis reaalimaailman kokemusten perusteella fanitan noita fiktiivisiä hahmoja, eikä niin, että etsisin reaalimaailmasta heitä vastaavia tyyppejä.
Tiedän kyllä että tähän keskusteluun vastaavat vain ne joita asia ei varsinaisesti kosketa, mutta tiedän kyllä toisenlaisiakin tapauksia. Tiedän tapauksia että nainen pyrkii olemaan kotona tiettynä päivänä, tiettyyn kellonaikaan ihan vain sen takia että näkee jonkun tietyn roolihahmon TV:stä.
Sitten ihmetellään miksi sellaista miestä ei löydy jonka kanssa olisi kipinää...
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Vähän samantyylinen harha, minkä Hollywoodin leffatkin luoneet: kaikille on jossain romcom-rakkaustarina odottamassa.
Pahoittelut, että tungin ketjuun, vaikka ei asia minua varsinaisesti kosketa. Ehkä joku muukin uskaltaa nyt tunnustaa fanituksensa laadun ja määrän?
Ei tarvitse pahoitella, en minä sitä tarkoittanut.
Niin, jonkinlainen harha siinä on kyseessä. Se saattaa alkaa siitä jos nainen elää yksin pitkään ja kaipaa tunne-elämäänsä jotain täytetttä. Ja sitähän löytyy valmiiksi käsikirjoitettuna joka illalle. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa kun kukaan normaalielämässä tavattu mies ei säväytä. Silloin on ehkä syytä olla huolissaan, tai sitten voi jatkaa samaan malliin ja hankkia vaikka kissan.
Ja onhan se selvä että yhtä komeita miehiä harvoin tapaa normaalielämässä kuin TV-sarjoissa. Monet naiset ymmärtävät tämän itsestäänselvän faktan, mutta jos harhat pääsevät liian pahoiksi, niin ilmeisesti tällainen todellisuudentaju hämärtyy ja sitten jäädään ihmettelemään miksi "kukaan ei vaan niinku kolahda..."
Olen minä muutamankin romcomin kokenut. En sitten tiedä olenko poikkeuksellisen onnekas.
No komeista miehistä en tiedä, mutta eilen illallakin tapasin kaksi itselleni uutta naista, jotka ulkonäöltään nostan ihan riittävän lähelle leffatähtiä, ylikin suurimmasta osasta leffastaroja ja "maailman kaunein"-äänestysten voittajia (kun he eivät läheskään aina ole omaan makuuni). Eli olisivat olleet itselleni ihan sitä etäihastus-tasoa, ei olisi tarvinnut ajatella, että "voi hitsi kun en saanut sitä Salmaa!"
Ja koin tietysti kanssaan sähkönväreitä, mikä tietysti todistaa sen puolesta, että he olivat lääpällään minuun.
Kyllä minäkin näen usein naisia jotka ovat mielestäni ihan yhtä kauniita kuin kauneimmat leffatähdet, mutta jokin ero tässä on miesten ja naisten välillä. En usko että naiset ajattelevat näin - heille kyse on enemmänkin sitä että pitää vaan tyytyä ns. tavallisiin miehiin jos jonkun haluaa saada.
Ehkä ero johtuu siitä että naiset eivät ihaile pelkästään leffatähtien ulkonäköä vaan ovat lisäksi sepittäneet tai uskoneet jonkun tarinan joka on johtanut vielä syvempään kiintymiseen kuin pelkkään ulkokuoren ihannoimiseen. Tuskin kukaan mies menee näin pitkälle.
Kyllähän tuota tarinaa toisaalta sepitetään ihan tavallisissa suhteissakin siitä rakkaasta, niis naisetkin miehestään, herkästi uskovat kaikenlaista liioiteltuakin. Sen oikean miehen pitää vaan päästä sille tasolle, että nainen ihastuu. Voi tietysti olla, että nuo leffaihastukset vähän hidastavat taviksen pääsyä ihannoiduksi supertähdeksi, mutta kyllä sitä silti tapahtuu.
Rivien välistä luettuna miehet valehtelevat päästäkseen suhteeseen ja myös suhteessa? Vaiko naiset fantasioivat itselleen romanttisen suhteen jonkun tavismiehen kanssa?
Huh huh sentään mitä syväanalyysiä.
Ei kukaan mitään valehtele, vaan ihminen ihastuessaan haluaa uskoa kaikkea parasta rakkaastaan. Usein nämä uskomukset lyövät pahasti yli ja toisen kyvyt arvioidaan pahasti yli. Kun nyt vaikka pari kertaa osaa heittää päästä jonkun peruskertolaskutoimituksen, niin ihastunut nainen voi olla pitkäksi aikaa myyty miehen älykkyydestä, vaikka objektiivisemmin asiaa tarkasteleva tajuaisi, ettei se nyt niin erikoista ole, että osasi 4 sekunnissa laskea 13 x 7.
No tokihan myös sitä positiivista kuvaa itsestä yritetään myydä, mutta ei sekään mitään valehtelemista ole yleensä.
Jännästi kurppa sai tämänkin käännettyä sukupuolten sodaksi ja miesten demonisoinniksi, vaikka kummatkin sukupuolet toimivat samoin.
Niin, naiset fantasioivat. Ja miehetkin fantasioivat. Mikä syväanalyysi? Mitä sillä tarkoitat?
Ihan luonnollista kyllä tuo fanittaminen, siin on jtn tosi mahtavaa kun on joku ihastuttava julkkis.
Mäkin fanitan kovast yhtä 2008 vuoden Idolssista menestykseen ponnahtanutta ihastuttavaa laulajaa!!
Ihan tavallistahan tuo on, että fanitetaan jotain näyttelijää, muusikkoa, urheilijaa tmv. Ja sitä harrastavat myös suhteessa olevat, eivät vain sinkut. Mutta yleensä naiset kyllä tajuavat mikä on fantasian ja todellisuuden ero.
Itsekin katselen yhtä sarjaa pääasiassa yhden miesnäyttelijän takia. (Tosin on se muutenkin ihan ok sarja, eikä minun ole pakko nähdä joka jaksoa.) Silti todellisuudessa haluaisin itselleni esim. nuoremman miehen mitä kyseinen mies on. Roolihahmo on myös sen luonteinen ja sellaisessa ammatissa, että en hirveästi oikeassa elämässä tykkäisi.
Lisäksi fanitan erästä laulajaa ja kerään tämän miehen kuvia netistä. Kansiossa on jo satoja kuvia :D Ja tiedän naisia, jotka tekevät samaa emmekä me todellakaan ole enää teinejä.
Kukapa ei haluaisi itselleen silmänruokaa ja materiaalia omiin fantasioihin?
Miehillä vastaava on varmaankin porno, ja tuntuu että miehillä on joskus vaikeampi erottaa todellisuus fantasiasta. Jotkut miehet oikeasti ajattelevat, että tosielämän seksi ja jopa rakastelu muistuttaa pornoa ja että kaikkien naisten pitäisi olla ja tehdä samoin kuin nuo luonnottomat seksibeibet.
No tässä se "kukapa". Eipä ole tullut mieleenkään alkaa keräilemään kenenkään kuvia runkkumatskuksi (paitsi yksi exä lähetti "porno"kuvia itsestään) Enkä katso pornoakaan. Joskus teininä, kun mistään mitään tiennyt ja tissin näkeminen oli niin erikoisen kiihottavaa, tuli katseltua ja etsittyä kuvia netistäkin, mutta eipä tuo ajanjakso pitkään kestänyt.
Kyllähän tosielämän seksi muistuttaa hyvinkin usein pornoa. Eihän ne "luonnottomat" (??) seksibeibet pornossakaan pääsääntöisesti tee muuta kuin vuorotellen nuolevat peenistä ja ovat kontallaan nussittavina. Miten tavallisen "luonnollisen" naisen seksielämä tuosta eroaa? No ok, vähän ehkä monipuolisempia asentoja ja sellaisiakin asentoja, joita ei olisi niin helppo kuvata filmille oikeasta pneumaattisesta kuvakulmasta. Mutta käytännössähän seksi on sitä samaa. No lapselliset ilmeet pornossa sitten vielä asia erikseen.. Mutta ei kai sitäkään ihan jokainen pornonäyttelijä harrasta.
Naiset varmaan tajuavat järjen tasolla mikä on fantasian ja todellisuuden ero, mutta käyttävätkö he järkeään tällaisissa ihmissuhdeasioissa? Mielestäni on syytä miettiä kuinka paljon tuollainen fanittaminen vaikuttaa alitajuntaan.
Oletko ihan varma ettei tämä melko omituiselta kuulostava fanittamisesi aiheuta haittaa miessuhteisiisi? Satojen kuvien kerääminen netistä ei todellakaan kuulosta ihan normaalilta, vaikka se yleistä olisikin. Oletatko että mahdollinen tuleva miehesi hyväksyy harrastuksesi?
Kyllä minä ainakin käytän järkeäni myös ihmissuhdeasioissa. Voi tietysti vaikuttaakin alitajuntaan, mutta ajattelisin asiaa myös niinpäin, että se ketä alkaa ylipäänsä fanittaa, kertoo jo sinällään naisen miesmausta jotain. Eli samoja piirteitä sitä "fanittaisi" tosielämän miehissä, vaikkei kyseistä julkkista edes olisi olemassa tai hänestä tietäisi mitään.
Kerään itse asiassa muitakin kuvia liittyen joihinkin harrastuksiini enkä pidä tätä sen kummallisempana juttuna. Se ei myöskään haittaa elämääni mitenkään, päinvastoin tuo siihen iloa. Ihastun yleensä aika avarakatseisiin, älykkäisiin ja huumorintajuisiin miehiin, joten en stressaa sitä, mitä mahdollinen tuleva mieheni ajattelisi tästä.Tietysti katsoisin tilanteen mukaan. Eihän hänen periaatteessa tarvitsisi edes saada tietää asiasta. :)
Kaksi naista, joiden tiedän myös keräävän tämän laulajan kuvia ovat onnellisesti naimisissa. Ja itse asiassa toisen aviomies aina silloin tällöin vinkkaa vaimolleen, jos löytää netistä tämän miehen kuvia tai haastatteluja tms. Mies fanittaa kyseistä laulajaa ja bändiä itsekin ja käyvät esim. yhdessä keikoilla. Ja mies kyllä tietää, että hänen vaimonsa fanitus sisältää myös sellaisia ulottuvuuksia, mitä hänen omaan fanitukseensa ei kuulu. :D
Enemmistö miehistä kuitenkin katsoo pornoa ainakin silloin tällöin. Ja omalla kohdallani kyse on vähän laajemmasta jutusta, en ihaile ketään miestä vain siksi, että tämä sattuu olevan komea tai "pantavan" näköinen.
Niin, valitettavasti monilla miehillä tosiaan on niin alkeelliset rakastajan taidot, että he olettavat seksin olevan samanlaista kuin porno. Voihan seksi välillä on tylsää ja suorittavaa, mutta en kyllä itse olisi kauankaan suhteessa, jossa se on sitä aina tai edes suurimman osan ajasta.
En tiedä mikä minussa on vikana, ehkä olen vain vanhanaikainen, mutta tuo esimerkkisi pariskunta ei herätä minussa kovin positiivisia mielikuvia. Itse en ainakaan haluaisi tuollaista "kolmatta pyörää" parisuhteeseeni. Usein käykin niin että tutustumisvaiheessa selviää naisella olevan joku tuollainen idoli. Onhan se aikamoinen miinus kahdestakin syystä. Ensinnäkin en halua tyytyä hopeasijaan ja toisekseen se kuulostaa aika epäkypsältä.
Miksi muuten kirjoitat fanittamisen lainausmerkkeihin silloin kun kyse on tosielämän miehistä?
Sinähän saatkin kiksisi hakkaamalla ihmisiä, kuten eilen illalla kerroit. Olit keräämässä kolehtia rikolliselle, joka hakkaa ihmisiä aivovaurioisiksi. Joten teillä väkivaltarikollisilla lienee eri jutut, joista innostutaan.
Menehän nyt sinne Korson Grillille pätemään. Olet heikoin lenkki, hyvästi.
Käytännössä lähes kaikki naiset fantasioivat (kuten myös miehet). Onko sillä sitten niin väliä, onko se kohde julkkis, työkaveri tai pelkkä mielikuviksen tuote, jos se on pelkkää fantasiaa?
Ja jos sinä olet se, kenen kanssa nainen kuitenkin todellisuudessa on, niin ethän sinä silloin hopeasijalla ole. Ja silloin kun itselläni on ollut seurustelukumppani, niin hän on kyllä ollut ykköspaikalla fantasioissanikin. Ei ainoa, mutta kultapallilla kuitenkin. :D
Kirjoitin fanittamisen lainausmerkkeihin ihan siitä syystä, että eihän sitä sanaa yleensa käytetä, jos jostakusta tykätään oikeassa elämässä.
Kyllähän tosielämän seksi muistuttaa hyvinkin usein pornoa. Eihän ne "luonnottomat" (??) seksibeibet pornossakaan pääsääntöisesti tee muuta kuin vuorotellen nuolevat peenistä ja ovat kontallaan nussittavina
Olen aina ajatellutkin ettet ole kummoinen rakastaja, tämä nyt viimeistään varmentaa asian.
Tosielämän seksi ei missään nimessä muistuta pornoa. Pornossa nainen objektisoidaan ja nainen on miehen jokaisen mielihalun tyydyttäjä. Porno on näytelmää, feikkaamista alusta loppuun.
En lähde tämän enempää selittämään miksi olet väärässä, menisi liian kauan aikaa saada sinut ymmärtämään eikä minulla ole koko päivää aikaa/kiinnostusta vängätä palstalla.
Jos sinulla on kuitenkin ollut kumppani, niin ehkä fanittamisesi ei ole mennyt aivan tolkuttomuuksiin. On myös näitä naisia joille ei kukaan kelpaa, paitsi se ihana näyttelijä aina keskiviikkoiltaisin. Silloin voisi olla jo syytä huolestua. Sinunkin harrastuksesi luultavasti karkottaa osan miehistä paljastuessaan, mutta se lienee tietoinen riski sinulta.
Voi olla että jos tekisin kaiken oikein niin saattaisin onnistua valtaamaan sen ykköspaikan jossain vaiheessa, mutta tuntuu aika naurettavalta edes joutua tuollaiseen kilpailuasetelmaan. Ei nainenkaan joudu minuun tutustuessaan tuollaiseen tilanteeseen. Ei hän tule löytämään satoja kuvia jostain naisesta koneeltani eikä joudu vertailtavaksi kenenkään epärealistisen hahmon kanssa. Jos jotain vertailua on, niin se tapahtuu ihan muihin tosielämän naisiin nähden. Ikävää sekin varmaan, mutta hieman reilumpaa kuitenkin.
Taitavat naiset kärsiä samasta mielikuvituksettomuudesta, kun kerran harrastavat kanssani sitä tylsää seksiä jopa vuosien ajan.
Voisitko muuten jotenkin eritellä, että mitä siinä hyvässä aidossa seksissä sitten on, mitä pornossa ei koskaan näe? Mitä nyt pornoa olen nähnyt, niin kyllä siellä monenlaista sivelyä ja eri kulmista jyystämistä ja lutkuttelua tapahtuu. En ilmeisesti ole koskaan ollutkaan naisen kanssa, joka osaa oikeasti rakastella. Ja näilä palstoilla tuota salaisuutta ei ikinä avata sen enempää, sanotaan vain, että olen alkeellinen ja kurppa itse paljon hienostuneempi nussija.
Ihminen voi saada kiksinsä monenlaisista asioista. Se, että Korson grillillä voi saada kiksit, kun mätkäisee päällekävijän kumoon, ei tarkoita, etteikö saisi kiksejä myös lihapiirakasta nakilla tai pajatsovoitosta.
Olen siis pornonäyttelijä.
Miksi muuten pornossa sitä pimpsaa nuollaan niin usein ja kuvataan naisen nauttivia sekä voihkivia kasvoja, jos pornon idea kerran on, että nainen on vain miehen mielihalun tyydyttäjä?
Et tietenkään lähde, tuo on salaisuus, jota ei alempitasoisille paljasteta. Koska jos selittäisit enemmän, olisi ylempitasoisuutesi vaarassa, kun sitten lopulta joutuisit toteamaan, että paneminen on panemista.
Jep.
Muistan kun yhdellä teinitytöllä oli jotain Tom Cruisejen julisteita seinät täynnä, kun aloimme seurustelemaan. Hän sitten jopa pahoitteli niitä, kun ei ollut ottanut pois seiniltä ensivierailullani ja seuraavaksi kertaa olivat seinät muista kuolattavista miehistä tyhjät. Enkä muistaakseni itse niistä mitään maininnut.
Itse taas menin jossain vaiheessa, kun keskusteluksi tuli, mainitsemaan ihannenaisekseni muistaakseni juuri tuon Salma Hayekin, niin parin mutkan kautta kun opin aiheesta, niin jatkossa piti vältellä leffojakin, joissa Hayek esiintyy.
Puol tuntii kalun imemistä ja korkeintaan minuutti pimpan nuolemista, oujee, pokeseksiä parhaimmillaan. Laukeen pelkästä ajatuksesta ja kiemurtelen ähisten heti pelkän kalun nähdessäni.
Taitavat naiset kärsiä samasta mielikuvituksettomuudesta, kun kerran harrastavat kanssani sitä tylsää seksiä jopa vuosien ajan.
Ei kaikki osaa vaatia parempaa jos ei ole vertailukohdetta. Joillekin keskinkertaisuus on varmasti ihan ok eivätkä he edes halua mitään tajunnanräjäyttävää maratoniseksiä.
Jotkut miehet hoitelee naisen tahallaan huonosti esim.kielellä jottei nainen oppisi pitämään siitä eikä vaatisi enää kyseistä suoritusta. Helpommalla kuulemma pääsee kun muija hoitelee itsensä. Hlökohtaisesti en ymmärrä tällaisen seksin merkitystä naisen elämässä, jossa jäädään ilman ja passataan miestä, mutta tehköön nuo naiset mitä lystäävät kunhan eivät mulle tule marisemaan(kuunnellut marinaa aivan liikaa, nykyisin tokaisen heti että jätä se, ei oo pakko kestää tollaista).
Laita vaikka hakusanaksi "pussy licking" niin saat hieman käsitystä että kaikki porno ei olekaan välttämättä juuri sitä millaiseksi sen kuvittelet. Itse ainakin miehenä katson mieluummin kun nainen nauttii ja mies on ennemminkin tyydyttävänä osapuolena. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista!
Eli seksin laatu mitataan pimpan nuolennan kestolla.
Sitä kypsempää, taidokkaampaa ja aikuisempaa seksiä mitä suurempi osuus on pillunnuolennalla vs. mulkunlutkutus.
Kiitos, kun viimein kerroit tämän reseptin hyvään seksiin. Tuskin tosin alan noudattamaan, kun en erityisesti tykkää tuosta lutkuttelusta, joskus harvinaisena herkkuna sitä voi harrastaa. Tosin vielä vähemmän haluan mulkunlutkutusta, sehän vie hyvä tehoja itse jyystöltä.
Eivät ole jääneet ilman.
Tai no, kurpan selitys tähän on tietysti, että he näyttelevät ja valehtelevat. Mutta niinhän minutkin jo todettiin pornonäyttelijäksi, joten sopii hyvin, että naisenikin näyttelevät.
Viimeksi muuten tuli naiselta ennätys tässä valehtelussa: väitti jälkeenpäoin saaneensa kolme orkkua kohtalaisen lyhytaikaisen ja yhdyntäkeskeisen seksin aikana. Suuseksiä ei saanut sekuntiakaan.
Kaikkea naiset ovatkin valmiita tekemään boostatakseen heikkoa itsetuntoani :) Voi että kuinka ihania!
Voi pientä, järkytyitkö? Älä huoli, kyllä ne tytöt feikkaa sun mieliks.
Enkä ees oottanut että tajuaisit stereotyyppisen pornon yhdestä ainoasta esimerkistä..
Olisin saanut ainakin viisi orkkua. :D heh heh..
Naiset on kilttejä
muista hutsumeikit ja pidä platformit koko ajan jalassa
Kyllä se keskiviikkoillan ihana näyttelijä voi olla jollekin myös kiva korvike, koska sitä tosielämän omaa rakasta ei ole. Sitten kun tosissaan rakastuu, niin voi olla että koko sarja unohtuu (ainakin vähäksi aikaa :)).
"Voi olla että jos tekisin kaiken oikein niin saattaisin onnistua valtaamaan sen ykköspaikan jossain vaiheessa, mutta tuntuu aika naurettavalta edes joutua tuollaiseen kilpailuasetelmaan."
Eihän siinä mitään oikeaa kilpailuasetelmaa olekaan. Vielä kerran: todellisuus ja fantasia ovat kaksi eri asiaa. Ja 99.9% naisista kyllä tietää, että heillä ei ole realistisia mahdollisuuksia sitä idoliaan itselleen saada, joten eivät he sitä lähde yrittämäänkään. Ja esim. itse en edes haluaisi oman suosikkini onnellisen avioliton rikkoutuvan.
Muutenkin tuntuu, että otat asian aivan liian vakavasti. Ainakin itse olen hyvin luova ja mielikuvituksekas ihminen muutenkin. Ja jos minulta vietäisiin nuo ominaisuudet pois, vajoaisin varmaan syvään masennukseen.
Pornosta puuttuu aito tunne ja intohimo. Usein siitä näyttää puuttuvan himokin ja kaikki kemia osapuolten väliltä. Selvästi näkyy, että töissä tässä ollaan. Jotkut miehet varsinkin näyttävät jopa tympeän näköisiltä siinä yksitoikkoisesti rynkyttäessään, ja naiset voihkivat usein enemmän kivusta tai kyllästymisestä kuin nautinnosta. Tosin poikkeuksiakin on.
Porno on pelkkää mekaanista suorittamista ja fyysisen tyydytyksen hakemista. Kaikki syvemmät tasot ja hienovaraisemmat vivahteet puuttuvat. Kyse ei siis ole mistään asennoista, lutkutteluista tai sivelyistä sinänsä.
Jo tuo lähtökohta, että "ei ole realistisia mahdollisuuksia" on kuvottava. Eli siinä sitten miehenä elät naisesi kanssa onnellisesti, tietäen että rakkautenne kestää, ELLEI sitten se Brad Pitt kerran kuitenkin satu samaan baariin naisesi tyttöjen iltaan. Paras vakuutesi tätä vasten lienee se, että tiedät, ettei naisesi kelpaisi Bradille?
Ihana suhde. Naisesi pysyy rinnallasi, kun ei parempaakaan saa. Mutta välillä siitä parhaasta kuitenkin illanvietoissa miehen kuullen haikaillen puhutaan, että "kunpa minäkin olisin.." ja "onpa Angelina Jolie onnentyttö!".
Olisi nyt tuohon pitänyt vielä jatkaa, että voisi käydä niinkin, että ei edes sitä idolimiestään itselleen haluaisi, jos hänet tosissaan tuntisi.
Vaikka tietäisit kyseisestä miehestä paljonkin median ja hänen työnsä kautta, niin silti suuri osa siitä on pelkkää mielikuvaa, koska et oikeasti ole tämän ihmisen kanssa tekemisissä, mahdollisesti et edes koskaan luonnossa nähnyt. Ethän sinä voi mitenkään tietää, miten teillä synkkaisi. :)
Ja miten niin kaukainen voi olla niin valtava uhka? En nyt haluaisi lässyttää huonosta itsetunnosta, mutta tulee väkisinkin mieleen....
Eiköhän miehet tee suhteessa naisiin enemmän myönnytyksiä sen kumppanin tason suhteen jotta saisivat suhteen&säännöllistä seksiä. Näin olen ainakin ymmärtänyt että suhde kuin suhde on miehelle parempi kuin yksinolo. Sitten naisia arvostellaan kovasanaisesti yksinolemisesta ja sen oikean odottelusta.
Tätä komppaan :)
Ei kai julkkiksille voi kukaan olla oikeasti mustasukkainen tai pitää heitä varteenotettavina kilpakosijoina? Ellei tosiaan sitten ole ihan jumal*ttoman epävarma persoona.
Ei se mikään uhka ole muulle kuin sille romanttiselle parisuhteelle. Minä haluan olla paras ja uskoa naiseni olevan paras. En halua itse tyytyä, enkä halua, että minuun tyydytään. Minä en jää haaveilemaan paremmista naisista, olkoon sitten lähellä tai kaukana, enkä halua naisenikaan sitä tekevän. Etsiköön nainen sitten tyytyjämiehen, joka on onnellinen, kun naisella ei ole saumaa siihen, kenet oikeasti haluaa, kun se on onneksi kaukana Hollywoodissa ja siellä hänellä on tätä naista paljon seksikkäämpiä naisia tarjolla. Huh helpotusta sentään kun naiseni on noin ruma, eikä sillä ole varaa Losin lentoon!
Pornossa yritetään kyllä parhaan mukaan näytellä aitoa himoa jne.. Vaihtelevalla menestyksellä. Mutta kyllä se välillä käsittääkseni onnistuukin, Suomessakinhan jotkut naiset oikein jonottavat päästäkseen Lotharin tai jonkun muun "staran" pantaviksi filmille.
Eiköhän jokainen pornoa katsova kuitenkin tajua, että siinä on edes tarkoitus esittää himoa. Se, että miten hyvin siinä onnistutaan, ei liity siihen, että porno antaisi vääristyneen kuvan mistään. Eiköhän se pornonkuluttaja IRL panohommiin päästessään tunne ihan riittävästi himoa, kuten myös panokaverinsakin, eivät kai muuten siihen tilanteeseen päätyisikään?
Tunteellisempaakin pornoa ja eroottisia elokuvia kyllä tehdään. Tosin kun tässä pikaruokakulttuurissa halutaan monesti kaikki nyt ja heti, niin suurimmasta osasta pornoa nuo vivahteet jätetty vähiin. Tämäkään ei taas tarkoita, että pornonkuluttajan käsitys seksistä olisi sen vääristyneempää. Voi katsoa ensin sen Pretty Womanin tajutakseen jotain tunteista ja himojen herättelystä ja siihen perään sitten mekaanista jyystöä, kun se kerran on jätetty Prettysta pois.
Pornon arvostelu sen fysiikkakeskeisyyden perusteella on vähän sama kuin arvostelisi ravintolassakävijää, joka ei mene itse keittiöön seuraamaan miten ruoka valmistetaan, eikä ota tarkkaan selvää, että miltä tilalta raaka-aineet on tilattu.
Ei kai se mustasukkaisuutta olekaan. Se on ihan vain sitä että naisen arvo silmissäni laskee jos hänen ajatusmaailmastaan paljastuu tällaisia ulkonäköön perustuvia idoleita ja muita kummallisia ajatusrakennelmia ja haavemaailmoja.
En usko että kyse on myöskään huonosta itsetunnosta. Enkö silloin hyppisi riemusta jos nainen huolisi minut vaikka kakkossijalle? Eikö ole ennemminkin tervettä itsetuntoa vaatia naista repimään seinältä ne idolien julisteet kun nille ei ole enää tarvetta hänen saatua jotain todellisempaa ja sen myötä parempaa tilalle.
Kuka on sanonut, että seinällä olisi julisteita? Minulla einakaan ei ole ollut sitten murkkuiän.
Sinä siis haluaisit naisen joka fantasioi vain ja ainoastaan sinusta?
Tätähän sinä et voi koskaan varmistaa, koska sinulla ei ole pääsyä toisen pään sisään etkä voi kontrolloida toisen ajatuksia.
En minäkään halua mihinkään tyytyä, vaan haluan itselleni parhaan mahdollisen kumppanin ja haluan että mies kokee minut samoin. Edellytän myös uskollisuutta ja itse en edes kuvittele pettäväni suhteessa. Mutta toisen mieltä ei voi kahlita, enkä itse kyllä haluaisikaan.
Tarkoitin sen jonkinlaisena kielikuvana, mutta en osannut kirjoittaa sitä hyvään muotoon joten se jäi vähän torsoksi. Olkoon juliste siis jonkinlainen symboli tällaiselle ihailulle.
Himo ei ole sama kuin intohimo, ja minä kaipaan jälkimmäistä. :)
Ns. eroottiset leffat tai pehmoporno kärsii usein samasta ongelmasta kuin kovempi pornokin. Näyttelijöiden välillä ei ole aitoa kemiaa ja homma ei ole siitä syystä uskottavaa. Eivätkä näyttelijät ole kovin taitavaia muutenkaan.
Lisäksi nämä leffat ovat usein omaan makuuni turhan pliisuja myös.Tulee nyt mieleen ne ranskalaiset leffat, joita näytettiin Nelosella joitain vuosia sitten kesäviikonloppuina. Ihan tyylikkäitä kyllä (tottakai, ranskalaisia kun ovat :)), mutta seksi niissä tuntui olevan kuin jotain paperin pyörittelyä toimistossa ja siirtyminen aktista toiseen kuin siirtymistä kokouksesta toiseen. :D Liian steriiliä eikä mitään minun kaipaamaani intensiteettiä.
Ei tuo Pretty Womanin ja pornon yhteenliimaaminen toimi. Et voi laittaa kahta tarinaa keinotekoisesti yhteen. Eikä rakastelu ole koskaan mekaanista jyystöä, vaikka kuinka tekisit samaa edestakaista liikettä. :)
Kaikkia sivufantasioita ei tietenkään voi kontrolloida, omiaankaan. Aina sitä vähän saattaa ihastua vääriinkin ihmisiin.
Eli ei ole kyse "vain" minusta haaveilusta. Vaikka eivät nuo naiset kyllä paljon ole muista ihastuksistaan puhuneet ja ihan kiva niin.
Mutta jos suhteessa ollaan, minun on oltava naiselle ykkönen. Ei niin, että "kun en kerran Brad Pittiä saa, kun olen näin ruma". Ole sitten ruma, minä menen etsimään niin kauniin naisen, joka saisi Pittin, mutta valitsee minut. En halua olla paras mahdollinen ottaen naisen tason huomioon, vaan haluan olla naiselle se prinsessaunelma, josta hän on haaveillut My Little Pony-leikeistään lähtien. En mikään aikuisiän törmäys kylmään realismiin, että "kun eivät ne haaveet nyt toteutuneetkaan".
Tietysti käytännössä minun ja sen nuoruudenhaaveen välillä voi olla ja tietysti onkin paljon eroja, mutta tunteen tasolla minun on siis oltava juuri Se Oikea.
Nainen itse on vastuussa tunteidensa kääntämisestä niin, että vaikka nuorena olisi ollut umpirakastunut Will Smithiin, niin minut kohdatessaan tajuaa, ettei se Will Smith sittenkään olisi ollut niin hyvä. Jos nainen ei pysty nostamaan kalpeaa ja jäyhää meikäläistä mustan moottoriturvan yläpuolelle haavemaailmassaan, niin jatkakoon etsimistään.
Ja edelleen, siis vaikka tunteiden ja älyn tasolla olisi ykkönen, niin ei niille sivuihastuksille vaan mitään mahda, etenkään pidemmässä suhteessa. Tai sanotaanko, että valtaosa ei mahda, jotkut toki, luulen tämän olevan synnynnäinen ominaisuus.
Tuli muuten näköjään väärää merkkiä nimimerkkiin. Piti siis olla ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ :)
Olisiko parempi ihailla itseään, laitella omia kuviaan esiin ja vaikkapa nettiin ilman rihman kiertämää?
No en tarkoita nyt ihan kirjaimellisesti, että niitä katsottaisiin perätysten. Vaan sitä, että tuskinpa kukaan on pelkästä pornosta nais- ja erotiikkakäsitystään hankkinut. Väkisinkin noita romanttisia leffoja, pehmopornoa, eroottista trilleriä, kavereiden juttuja, naistenlehtiä yms. öms. on tullut selailtua. Pornon osuus kokonaiskuvassa on lähinnä vain se itse akti tai sanotaan nyt vaikka jyystö.
Eli samasta asiasta edelleen kyse kuin jos minä nyt haluan hampurilaisen, niin menen ja ostan sen ja syön pois. En välttämättä joka kerta hampparia halutessani käy kyselemessä sen valmistuksen tarkempia taustoja tai ala itse sitä tekemään aloittaen sämpylöiden leipomisesta. Samaten jos nyt haluan nähdä kun pippeli on pimpissä, niin laitan pornon pyörimään, en ala katsomaan tilanteen kehittymistä edeltävien tuntien aikana, vaikka tiedänkin, että homma etenee niin normaalisti. Ja joskus tilanteen kehittymisestäkin saa nautintoa. Aivan samoin kuin kotitekoisen hampparin tekemisestä huolella. Ei sitä silti ole pakko aina itse tehdä, kun kahdella eurolla saa mäkkäristä vatsantäytettä nopeasti.
En välttämättä oikein ymmärtänyt pointtiasi, mutta e tuo kuvauksesi unelmien naiseltani kuulostanut. Itsensä ihailu ei ole toivottavasti ainoa vaihtoehto julkkisten ihailulle?
Sinä et nyt ymmärrä asian olennaisinta pointtia. Tässä on ensisiajisesti kyse itse ruoasta eikä sen valmistuksesta (vaikka on sekin tärkeää tietysti). Ei sillä ole väliä, miten ja missä se hampurilainen valmistetaan, jos et ylipäätään halua sitä hampurilaista.
Hampurilainen on ok joskus paremman puutteessa ja pahimpaan nälkään, mutta en minä vain ja ainoastaan halua elää hampurilaisilla.
Jos tietää, että on olemassa jotain parempaa, maittavampaa, ravitsevampaa kuin hampurialiset, niin miksi minä tyytyisin aina vain syömään niitä hampurilaisia?
Ja jos tiedän, että voin kotona valmistaa vaikka mitä mahtavia aterioita ja että on valtava määrä erilaisia ja eritasoisia ravintoloita, niin miksi minä aina haluaisin mennä hampurilaispaikkaan tai tehdä kotona niitä?
(Hampurilainen = mekaaninen jyystö)
Hauska huomata, että "vanha kurppa" kelpaa mies32:lle...
Taas kerran sensuuri vienyt.
Ei kukaan syö pelkkiä hampurilaisia. Siitähän tässä juuri on kyse. Eikä kukaan katso pelkkää pornoa.
Hampurilaisen pihvi (jos kokolihaa) on ihan yhtälailla mauttava ja ravitseva kuin gourmet-ravintolan pihvi. Sillä siis täyttää vatsansa ja ravitsee itsensä. Nopeasti ja halvalla.
Pikaisella mekaanisella jyystöllä taas pikaisesti "ravitsee" seksuaaliset tarpeensa. Joka kerran kun syö, ei tarvitse tarkoittaa käyntiä Reinin Lihassa, 2h ruuanvalmistusta ja lopuksi kynttiläillallista. Samoin kuin joka kerran, kun harrastaa seksiä, ei tarvitse tarkoittaa 10h tantrajoogaa.
Sitäpaitsi tapaamani naiset ne ovat itse aina sitä "mekaanista jyystöä" vonkuneet, vaikka kuinka tantrasti olisi aloitettu Eräskin oli ostanut seksikaupasta esileikkilautapelin, mutta eihän peliä päästy kuin vähän yli puolenvälin, kun neiti alkoi huutamaan jyystöä ja heitti pelilaudan seinään. Itse olisin kyllä vielä viritellyt tunnelmaa, mutta ei auttanut, taas oli alettava pumppaamaan mekaanisesti.
Nyt täytyy vielä tarkentaa, että olin aavistuksen eksynyt jo aiheesta:
Siis joka kerran, kun haluaa nähdä seksiä ruudulta, ei tarvitse katsoa kokonaisuutta alkaen katsekontakteista ja flirtistä ja sielujen sympatista, vaan voi skipata nuo ja mennä suoraan hydrauliikkaan. Eikä se silti tarkoita, että oma käsitys seksistä olisi vääristynyt. Samoin kuin pikainen hampurilaisen tilaaminen ja syöminen ei tarkoita, etteikö osaisi itse tehdä ruokaa tai tietäisi, että pihvi on lehmää.
Eli korjauksena aiempaan: "joka kerran kun haluaa seksiä" muotoon "joka kerran kun haluaa nähdä seksiä".
Varmaan ihan hauska peli, mutta eihän sillä mitään tekemistä tantran kanssa ole. :D
Minä voisin lähteä treffeille kahdenkin 'naapurin' miehen kanssa. Tosin en tiedä, ovatko vapaita ja miten saisin heidät treffeille.
Nämä naapurin miehet omaavat joitain samoja ulkoisia piirteitä kuin idolini ja myöskin vaikuttavat tasapainoisilta, kuten idolini.
Jos idoli on kaikella tavalla hyvä ja esimerkillinen, se estää fania tekemästä huonoja valintoja, mikä on hyvä asia. Lopulta reaalielämä voittaa mielikuvituselämän.
Hyvä idoli on tietysti parempi kuin huono idoli, mutta kummalliselta tuntuu että annat jonkun julkkiksen tai roolihahmon tms. vaikuttaa noinkin paljon elämääsi. Jos vaadit että miehestä pitää löytyä juuri samoja ulkoisia piirteita kuin idolistasi, niin luulisin että rajaat silloin aika monet miehet kiinnostuksesi ulkopuolelle.
Heitän vielä provosoivan kysymyksen: Mitä luulet miltä miehestä tuntuu jos tietäisi sinun kiinnostuneen hänestä vain sen takia että hän muistuttaa jotain julkkismiestä? Imartelisiko se? Tuntisiko hän iloa siitä että on päässyt silmissäsi ikäänkuin hopeasijalle?
Olin kyllä ärtynyt, kun tämä toinen naapuri oli kasvattanut partaa. En minä ole koskaan reaalissa nähnyt tätä idoliani, joten saattaisi hänkin ärsyttää joiltain osin enkä minä häntäkään täydellisenä pidä ulkonäön osalta. Silti on joitain ulkonäköseikkoja, jotka viehättävät.
En kuitenkaan ensimmäisenä ihastunut idolini ulkonäköön vaan muihin seikkoihin.
Julkkismies kompensoi sitä, mitä ei ollut eli isää. Jos mies tästä suuttuu, niin lahjoittakoon oman äitinsä pois.
On sitä tullut itsekin katsottua Baywatchia Erika Eleniakin takia, montakin leffaa Salma Hayekin tai Jennifer Lopezin takia, mutta silti on vaan naisia löytynyt oikean elämän seuraksikin. Huom! en ole seurustellut tai edes pusutellut em. naisten kanssa vielä.
Olen aina ihaillut, olin parisuhteessa tai en, Hannibal Lecteriä. Siinä on luomakunnan huippu aminiolla huumorintajulla varustettuna.
Tuo on aivan normaali kehitysvaihe nuoren naisen elämässä. Nuoruusiässä lähes jokaisella tytöllä on tuollainen kaukainen haavemies. Kypsymisen myötä tavallinen alkaa kiinnostaa. Toiset kypsyvät hitaammin, jotkut vasta 30. ikävuoden jälkeen.
Ja on turha väittää, ettei miehillä olisi tuollaisia. Miesten palvonnan kohteet julkkismaailmassa koskevat naisen ulkonäköä. Myös nämä haaveet ovat täysin epärealistisia.
Jos oma vanhempi on ollut huono esikuva, niin silloin on parempi etsiä idolia muualta. Alitajuisesti se kumppaninvalinnan malli otetaan aluksi omasta vanhemmasta.
Täytyy kyllä sanoa, etteivät ole olleet epärealistisia. Voi tietysti olla, että oikean elämän ihastusten kanssa aivoni ovat tehneet silmänkääntötemppuja, eikä naisteni taso objektiivisesti ole ollut niin korkea. Mutta eipä se minua haittaa, minullehan tärkeintä on vain se mitä itse olen naisestani mieltä.
Ota huomioon, ettei nykyään läheskään kaikilla naisilla ole ainakaan läsnäolevaa isää. Silloin niitä roolimalleja ja ihailun kohteita voidaan hakea todella pitkään niistä rokkistaroista, näyttelijöistä tai vastaavista.
Kyllähän suurin osa miehistäkin tajuaa äitiään katsomalla, mitä normaali nainen edustaa, mutta aina on niitä, joiden kohdalla turvallinen suhde omaan äitiin jää kehittymättä tai muodostuu ristiriitaiseksi, ja se kyllä tietää jatkossakin ongelmia naisten kanssa. Silloin haaveet naisten suhteen ovat epärealistisia. Tavallaan ei voida edes edellyttää, että tällaiset miehet pystyisivät koskaan kasvattamaan tervettä kiintymyssuhdetta tavalliseen naiseen. Ne kuvitelmien kauniit naiset, joiden ulkonäköön voidaan rakastua ilman sisältöä, ovat jatkossakin tällaisten miesten kiikarissa. Sen kyllä huomaa tälläkin palstalla. Mies ei voi koskaan kasvaa aikuiseksi ilman naista elämässään. Ja jos äidin kanssa on epäonnistuttu, niin ei se kyllä tulevaisuudellekaan kovin hyvää lupaa. Näin se vain menee.
Perverssi ajatus, että äitini olisi joku seksuaalisten halujeni ja kumppanitoiveideni mallikappale.
Todellakin toivon, että minun äitisuhteeni on mennyt pieleen, enkä etsi äitiäni pantavakseni, enkä edes alttarille.
Ei mitään äitiäni vastaan, mutta rakastettu ja äiti ovat mieluumminkin vastakohtia kuin samanlaisia.
Vaikuttaa siltä, että sinulla on hyvin ristiriitainen kiintymyssuhde äitiisi. Kyse ei ole siitä, että äitisi olisi mallikappale, vaan siitä, että varhaiset vuorovaikutussuhteesi sanelevat sen, kuinka tulevat ihmissuhteesi rakentuvat, jos rakentuvat. Nimenomaan seksuaalisuuden kehittymisen dynamiikassa miehillä on kyse siitä, että alussa se kohdistuu vanhempiin, auktoriteettiasemassa oleviin. Vasta sen jälkeen mies pystyy kohdistamaan sen omanikäisiinsä naisiin. Tämä tietysti edellyttää sitä, että etenkin varrhaiset ja lapsuuden ajan vuorovaikutussuhteet ovat hengeltään turvallisia. Mitä tapahtuu, jos tämä jää kehittymättä. Todennäköisesti mies ihailee vielä 25-vuotiaanakin niitä julkkismaailman naisia, jotka ovat ehkä vähän varttuneempia (tyyliin J-Lo jne.). Tavallista suhdetta omanikäisiin ja tavallisiin naisiin on vaikea muodostaa.
Ei ole ollut vaikeuksia suhteissa, vaikka J-Lo onkin aika lähellä ihannenaistani ja ollut ihailuni kohde, eikä äitini ole lattari tai edes tummatukkainen.
Lisäänpä vielä, että alitajunnastanihan en tietenkään mitään tiedä, minkälaista naista se huutaa etsimään. Mutta tietoisella tasolla, jos huomaan jossain naiseessa samoja piirteitä kuin äidissäni, se on välitön ja lähes ehdoton turn-off. Tälläinen piirre voi olla vaikka vähän samankaltainen nenä.
Sulla on kuitenkin usein puheissa täällä ne teininaiset. Sellainen kuva on tullut, että nimenomaan vain puheiden tasolla eikä sellaisten kanssa ole koskaan oikein mitään syvällisempää tullut. J-Lohan on milf eikä mikään nuori teininainen enää. Aikuinen nainen on itsevarman näköinen, huolehtivainen äiti. Mutta samalla hänessä on myös se, mitä nuoremmissakin. Kauneus. Tätä J-Lo edustaa. Teininainen edustaa epäkypsyyttä. Naista, joka on psyykkisesti vielä sillä tasolla, jolla haaveillaan rock-tähdistä.
Tässä on se ristiriita, että at-miehet itsekin epäkypsinä kohdistavat käsittelemättömät kiintymyssuhderistiriitansa aggressiona näihin naisiin, jotka toimivat tietysti vain sillä tavalla, jota heiltä voi siinä kypsyystasossa olettaa. Puhdas-teininainen haaveileekin maailmantähdistä eikä omanikäisistään miehistä. Kuvitelmissa tällainen nainen on miesten silmissä puhdas. Kun näkee sen totuuden, että nämä naiset eivät olekaan niitä, jotka at-miehistä kiinnostuvat, on seurauksena viha. Vanhempiin naisiin kohdistuva voimakas aggressio puolestaan johtuu käsittelemättömistä kiintymyssuhderistiriidoista niin ikään. Se, että kypsä aikuisempi nainen edustaa psyykkisesti sitä turvallisuutta, joka joskus jäi rakentumatta, ja nuoremmat kauniit naiset eivät olleetkaan se, mitä heidän näiden miesten pään sisässä olisi kuulunut olla, on umpikuja ja loputon ristiriita. Tästä pääsee ulos vain kasvamalla itse aikuiseksi aikuisen naisen kautta.
Suomessa on paljon jopa yli 35-vuotiaita miehiä, jotka ovat sisäisesti täysiä lapsia, ja joiden suhtautuminen naisiin on muodostunut ristiriitaiseksi. Tällaiselta pohjalta hyvän ihmissuhteen luominen varsinkin omanikäiseen naiseen on lohduttoman vaikeaa.
Kyse on varmasti kehitysvaiheesta kuten kirjoitit, mutta kummallista on se että monet naiset eivät kehity vielä siinäkään vaiheessa kun on jo myöhäistä (esim. perheen perustamisen kannalta).
Miesten tapauksessa asia on täysin erilainen. Miehet eivät palvo julkkisnaisia, ihailevat kyllä sen hetken kun hyvännäköinen sellainen sattuu olemaan näkösällä, mutta unohtavat välittömästi jos pääsevät vaikka samaan hissiin söpön naapurintytön kanssa. Miehet eivät vie haaveitaan niin pitkälle tunnetasolle että ne vaikuttaisivat mitenkään normaalielämään.
Ilmeisesti suurin osa maailman ihmisistä fanittaa ihan tosissaan mielikuvitusolentoja, kuten Jeesusta, Jumalaa jne jne. Tänäkin aamuna kymmenissä tuhansissa suomalaiskaupungeissa ja -kylissä ihmiset ovat kokoontuneet riittiin, jossa he haluavat syödä tuon fanittamansa tyypin ruumista. Se, jos mikä on mielestäni outoa - eikä mitenkään hassusti outoa, vaan hyvin pelottavalla tavalla outoa. Nuo samat tyypit kävelee tuolla julkisilla paikoilla joka päivä nauttien täyttä kansalaisluottamusta.
Eikä ole, sotket pienessä mielessäsi eri kirjoittajat jonkun palstalaisista muodostamasi vihollismies stereotypian mukaan. Totta on, että olen teini-ikäistenkin kanssa vehdannut (lähinnä silloin, kun olin itsekin paljon nuorempi), mutta ei minulla todellakaan ole mitään teinifetissiä. Suurin osa teinijutuistani tällä palstalla liittyvät vain palstan kielenkäyttöön, kuten mies1985:lle kirjoittaessa on käytettävä nimeomaan hulvatonta termiä "teininainen", joista itsekin kirjoittaa.
Erikoisen ristiriidan loit muuten mieleen: itse väität minun haaveilevan teineistä, sitten todistelet, kuinka J-Lo ei ole teini, vaan kaunis aikuinen nainen. Eli minäkö valehtelin mainitessani J-Lon vai olenko siis erehtynyt pitäessäni J-Lota seksynä? Vai mistä hitosta on kyse?
Se, että pidän J-Lota seksikkäänä, ei kylläkään liity erityisesti "kypsyyteensä", hän on vain tässä "suhteemme" aikana vanhentunut, mutta onneksemme hyvin nuoren ja kauniin ulkonäön ja tyylin säilyttäen, ei lainkaan tätimäisesti kurpsahtaen. Tosin eihän tuolla ulkonäöllä ja menestyksellä varmaan voikaan kurpsahtaa, kun maailma miehineen on niin ihana.
Minulle nuoret kauniit naiset ovat aina olleet sitä mistä olen haaveillutkin, enkä ole koskaan vihannut vanhempia naisia, mutta onhan nuori / nuoren ulkonäön säilyttänyt kauniimpaa ja seksikkäämpää katsottavaa kuin rupsahtanut keski-ikäinen.
Tämä äitini piirteiden kavahtaminenkaan ei ole ikäsidonnaista, yhtälailla jos teinitytöllä on samanlainen nenä kuin äidilläni, juoksen pakoon (jos nyt muutenkaan teinien kanssa mitään olisi enää tässä iässä). Mielestäni tässä on kyse ihan luontaisesta tarpeesta rikastaa lapsien geeniperimää ja ehkäistä sisäsiitosta. Pysyä erossa siis samankaltaisista geeneistä kuin itse kantaa, jotta lapset saisivat rikkaamman ja terveemmän geenistön.
Mutta sellaista se nykypäivänä on. Ensisynnyttäjien keski-ikä on paljon korkeampi kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Johtuen ehkä enimmäkseen siitä, että nyky-yhteiskunnassa korkealle pääseminen vie niin pitkään. Vielä jos ajatellaan asiaa tältä kannalta, niin ihminen voi elää pahimmassa tapauksessa kymmenen vuotta opiskelu- ja uraputkessa, jolloin ei ole lainkaan aikaa pohtia näitä elämän perustavanlaatuisia kysymyksiä. On vain aikaa haaveilla teini-iästä asti niistä pään sisällä olevista seurustelukumppaniin ja parisuhde-elämään liittyvistä harhakuvitelmista. Siinä satujen prinsessassa ja prinssissäkin on kuitenkin se perustavanlaatuinen vika, ettei se koskaan voi olla sellainen, kuin millaiseksi se pään sisällä on vuosien kuluessa rakennettu.
Miksi minun pitäisi ottaa se huomioon? Minä olen idolini valinnut siten, ettei hän mikään yleinen palvonnankohde ole. Jos hän on minulle etä-isä, niin olkoon sitten.
Minä puhuin empiirisestä kokemuksestani, joten turha sinun on tulla siihen yleissivistykselläsi pätemään ja laajentamaan asiaa liiaksi.
Puoluekokouksissa on samaa hurmahenkeä.
Onhan miehilläkin pornonsa!
Kyllä nainenkin voi ennemmin valita haaveidensa miehen leffassa/ musiikissa jne. ja tyydytellä itseään...... Mieluummin kuin ottaa jotain lihavaa ja ähisevää juntteroa sänkyynsä!
Eri asia sitten jos tahtoo perustaa perheen, täytyy tyytyä taviksiin. Mutta aina saa fantasioida!
Eli mieluummin elää fantasiaa dildonsa kanssa kuin ottaa tavista, PAITSI jos pitää lapsia tehdä ja isäksi esitellä joku muukin kuin se leffatähti ja dildo.
Mikä ongelma siinä on että joku tahtoo elää haaveillen elämänsä? Jokaisella on oikeus valita, get over it!
Ennemminhän sitä on yksin kun jonkun kanssa joka on vähän sinnepäin muttei läheskään sitä mikä sytyttäisi.
Ota sinä se tavis ja jätä toisille haaveensa, ei sun tapa elää ole se ainoa oikea!
Get over it, että kaikkien mielestä tuo ei ole ihan normaali, onnellinen ja kiva tapa elää. Mutta siitä vaan, en minä tule sitä kieltämään. Nauran vain. Tai jos vaikka siskoni päätyisi tuohon, itkisin puolestaan.
Tuntuu, että nykyään on kovin paljon näitä ihmisiä, joiden odotukset parisuhteelle ja kumppanille ovat hyvin epärealistisia. Johtunee siitä, että nykyään yksinhuoltajuus, uusperheet, juurettomuus ym. ovat yleisiä ongelmia.
Tiedän eräänkin kolmekymppisen naisen, joka jatkuvasti pettyy ihmissuhteissaan, kun häntä ulkoisesti miellyttävät kumppanit eivät täytäkään sisäisesti niitä täydellisyyden vaatimuksia, joita hän asettaa ja jotka hän on ammentanut jostain elokuva- ym. fantasiamaailmasta. Kaikissa hyvissäkin miehissä on aina joku vika, joka muodostuu ylitsepääsemättömäksi.
Samaten tunnen aika monta kolmekymppistä sinkkumiestä, jotka elävät siinä haavemaailmassa, mitä naisten saamiseen tulee. Eihän sitä kehtaa heille suoraan sanoa, mutta heidän ihailemiensa naisten taso ei mene lainkaan yks yhteen sen oman tason kanssa. Mielestäni tässä on kyse aivan samasta asiasta kuin tuon em. naisen kohdalla.
Ongelmahan tässä kaikessa on, että nämä ihmiset vakaasti elävät siinä harhaluulossa, että joskus vielä nappaa, ja sitten he yhtäkkiä muuttuvat onnellisiksi.
Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni ihmisen kasvaminen edellyttää ensisijaisesti kunnolliset vanhemmat. Isän ja äidin. Paino sanalla kunnolliset. Jos vanhemmat ovat etäisiä huithapeleita, epävakaita, kypsymättömiä ja kyvyttömiä täyttämään lasten tarpeita, ei voida edes olettaa, että ihminen on aikuinen vielä 30-vuotiaanakaan.
Juuri tästä syystä omaa menestyslarppiaan ja pitkitettyä nuoruuttaan epätoivon vimmalla elävät mieskolmekakkoset ja kympin naiset ovatkin sitä evoluution pohjasakkaa, joiden jälkeläisistä tulee yhtä rikkinäisiä ihmisiä kuin he ovat itsekin. Evoluutio suosii tasapainoisia keskitien kulkijoita, joilla on annettavaa muillekin kuin itselleen ja sille egoistiselle menestystarinalleen, jollaiseksi he omaa elämäänsä kuvittelevat viettäessään viikonloput kännissä baarissa.
Tavanomaiset ja tylsätkin vanhemmat ovat yleensä juuri siitä syystä parhaita kasvattajia, koska heidän kanssaan lapsi saa tuntea turvallisuutta ja vakautta ilman pelkoa vanhempien muuttuvasta käyttäytymisestä, elämäntilanteista ja edesottamuksista. Jos lapsi joutuu elämään läpi samat karikot, jotka esimerkiksi epävakaa ja edesottamuksissaan arvaataton äiti kahlaa läpi elämänsä aikana lävitse, on pohja vastakkaiseen sukupuoleen luottamiseen nollassa. Samaten ilman isän läsnäoloa kasvaneet lapset ovat jo automaattisesti heikommilla elämässään. Täyspäisiä ja hyvin pärjääviä heistä voi toki tulla, mutta kompleksisia ne elämän ihmissuhteet tulevat automaattisesti olemaan. Erityisesti tytöillä tämä korostuu. Tällainen tyttö voi olla täysin autuaan tietämätön siitä, millaisia miehet pohjimmiltaan olevat. Ilmankos sitä täydellistä miestä ei kävelekään kadulla vastaan, kun aina kerta toisensa jälkeen joutuu pettymään.
18-vuoden ikä on siinä mielessä huono mittari itsenäiselle päätöksentekokyvylle, ettei se huomioi henkilön todellista kypsyystasoa lainkaan. Nuoruusikä kriiseineen voi tässä nykyisessä ajassa ja vaihtuvissa elämäntilanteissa jatkua todella myöhälle iälle. Tunnen ihmisiä, jotka ovat 35-vuotiaita ja täysin lapsen tasolla. Sitä usein miettii, mikä siinä on, kun kauniit ja elämässään pärjäävät ihmiset eivät löydä kumppania itselleen. Järjellä ajateltuna voi olla ihan hyvä, ettei ihan heti löydykään. Kyllä omat kriisit on käytävä läpi ennen kuin voi oikeasti parisuhdetta, avioliittoa ja varsinkin lapsia miettiä.
Anteeksi nyt vain, mutta minähän tällä palstalla eniten annan, suurin syy ätminkästen ja kurppien vihaan minua kohtaan onkin juuri siinä, että olen yrittänyt valaa heihin vähän positiivisuutta.
Kymppikin oikein säteilee tasapainoista onnellisuuttaan elämään ja itseensä ja halua olla hyvä ihminen, joka jakaa iloa ympärilleen.
Mutta tälläisella mt-tapausten kokoontumispaikalla onnellinen ihminen muuttuu evoluution pohjasakaksi jne.. Ja arvioijina ovat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole päässeet, eivätkä tule pääsemään suvunjatkamispuuhiin.
Känneistä puheenollen, 10 taisi sanoa, että juo tyypillisesti 1-2 lasia viiniä. Itse taas en muista milloin olin viimeksi kännissä. No viikko sitten oli "kotibileet", joissa tuli kumottua varmaan lähemmäks 10 olutta, mutta lopputuloksena ei ollut edes krapulaa, joten en kai ihan kauheassa känässäkään ole voinut olla (omasta mielestäni en lainkaan, mutta en ala väittämään, etteivätkö 5-10 olutta olisi jotenkin vaikuttaneet ja jonkun mielestä tuota olisi voinut känniksi kutsua).
Edellistä varsinaista oikeaa känniä en todellakaan muista. Ehkä joskus kesällä tai alkusyksystä, jos silloinkaan. Loppuvuodesta ei ainakaan.
tarvii, olla ettei kymmenen olutta aiheuta krapulaa...
Eiköhän kaikille ole tullut jo selväksi, että olet oikea luomakunnan kruunu ja miesten mies. Kyllä me niin fanitetaan sua. Nyt sun ei tarvii enää ylistää itseäsi? Voit lopettaa floodaamisen.
Isohko koko, kohtuuhyvä kunto, maltillinen juomatahti, hyvä seura, hyvin syöminen vähentävät krapulaa kummasti. Varmaan vähän apua on siitäkin, että toleranssi on jonkunlaisessa kunnossa, kun yksittäisiä olusia tulee juotua muutaman kerran viikon mittaan ja silloin tällöin naisseurassa pullo viiniä puoliksi leffan parissa.
Et sinäkään aina vetäisi niitä kalsonkikännejä yksin kotona ilman ruokaa, niin oppisit käyttämään alkoholia lopulta oikein.
Arvoisa Devoluutio,
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että 10 9 kirjoitti hyvin ihmisten (sekä miesten että naisten) epärealistisista odotuksista parisuhteelle. Koska päätit nostaa minut esimerkkinä ”evoluution pohjasakasta”, vastaan sinulle. Tässä sinulle faktoja tästä ”egoistisesta, epätoivoisesta, rikkinäisestä kännäilijästä”:
Olen kasvanut rakastavassa perheessä, kouluttautunut, päivääkään en ole ollut työttömänä, omien ponnistelujeni kautta olen kohonnut nykyiseen johtavaan asemaani. Olen arvostettu esimies ja kollega. Minulla on ystäviä ja harrastuksia. Parisuhteissa olen ollut 17-vuotiaasta lähtien lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Parisuhteita minulla on ollut 4 kpl, pari lyhyempää nuoruuden suhdetta ja sitten avioliitto 10v joka päättyi viime kesänä. Bilettämässä olen viime vuosina käynyt keskimäärin pari kertaa vuodessa, mutta eron jälkeen tässä on toki ollut huima (!) lisäys (kun viime kesästä laskien olen tainnut käydä baarissa keskimäärin kerran 6-8 viikossa). Juon kerralla max 4 alkoholiannosta kosken halua viettää vapaapäiviä krapulaisena (sellainen kerran pariin vuoteen tästä tulee lipsahdettua, sitten taas muistaa mitä se krapula on).
Tämänhetkinen sinkkuuteni on täysin omavalintaista. Miehet pitävät minusta (ja minä pidän mukavista miehistä) ja haluavat minut nimenomaan parisuhteeseen, joten sinkkuutena pysyminen ei näytä olevan kauhean helppoa! Suurimmat vikani minussa on: teen liikaa töitä (koska olen innostunut duunistani) ja: olen vielä emotionaalisilla säröillä erosta (joka on syy omavalintaiseen sinkkuuteeni). Tälläkin palstalla kirjoitetaan miten ne parhaat, mukavat, kunnolliset naiset napataan suhteisiin jo nuorena, ja ettei he pysy vapaana. Olen juuri sellainen nainen. Ja minä tiedän miksi näin on.
Näin ollen, jos nimimerkkini ja muutaman hassun palstakirjoituksen ansioista luokittelet minut rikkinäiseksi egoistiksi, siitä vaan. Kateus, katkeruus (se kuuluisa ”henkinen kurppuus”), jopa viha - ne vasta rikkinäisen ihmisen tunnusmerkkejä ovatkin. Ne rumentavat ihmisen ulkoisesti, mutta ennen kaikkea sisäisesti. Suosittelen niistä irti päästämistä niin omakin elämä on huomattavasti onnellisempaa.
Muistaakseni toivottelin sinut tervetulleeksi meidän aggressiivisten ylilyöjien joukkoon, mutta sensuuri näyttää vieneen. No jaksan minä toistamiseenkin sanoa lämpimimmät onnitteluni.
Mies haluaa viehättävän hoikan naisen huolimatta siitä miltä itse näyttää, mutta ainut keino saada sellainen on itsekin syntyä komeaksi. Saisin kyllä "taviksen" tai ruman naisen, mutta mitä tekisin sellaisella naisella joka ei kiinnosta ollenkaan ja jonka kanssa en haluaisi tehdä mitään. Aika ongelmallista.
Mielestäni hieman kummallinen aloitus. Luulen, että melkein kaikilla naisilla on harmittomia fantasioita näyttelijöistä, muusikoista jne .Ei se tee ketään epäkypsemmäksi tai huonommaksi. Minäkin olen hieman ihastunut erääseen amerikkalaiseen näyttelijään ja monesti on kaikenlaisia kuumia seksifantasioita hänestä, mutta tiedän ihan hyvin, että kaikki on vaan fantasiaa, kivaa vaihtelua.Oikeaan elämääni tämä ei vaikuta mitenkään. Naisethan yleensäkin haaveilee enemmän kuin miehet.
Voihan se hyvinkin olla että olet järkevä ja osaat pitää haaveesi tietyissä rajoissa. Kaikki eivät siinä onnistu. Jos elät yksin ja koet että fantasiasi eivät häiritse oikeaa elämääsi, niin eihän siinä mitään ongelmaa olekaan. Jos taas elät parisuhteessa, niin sitten fantasioiden harmittomuus pitäisi mielestäni arvioida kumppanin kanssa, mikäli hän on niistä tietoinen.
En ole siltikään varma että fantasiat ja kivat vaihtelut olisivat aina hyvästä. Mielestäni ne ovat kuitenkin yleensä oikeasta elämästä pois. Olen sitä mieltä että todellisuus on tarua ihmeellisempää ja mitä enemmän viihtyy tarupuolella niin sitä huonommin huomaa niitä todellisuuden ihmeitä.
Vaadin saada nähdä -M-:n kuvan. Fanitan kyllä jo muutenkin. Pituus ainakin ois juuri sopiva.
Juurihan minä olen kritisoinut tällaisten kuvitteellisten hahmojen fanittamista :)
Eikö lähiympäristössäsi ole mukavia miehiä jotka herättäisivät kiinnostuksesi? Kun lähiruokakin on suosittua ja jopa trendikästä, niin miksei lähimiehen hankkiminen voisi olla yhtä hieno ja ekologinen teko? Naisilla kun on vähän taipumusta lähteä merta edemmäs kalaan....
Kruunbärin mielestä lähinuoriso ei riitä. Pitää saada etelä-eurooppalaista.
Hyvä vastaus. Olkoon tämä esimerkkinä naisten epärealistisesta fanituksesta.
Silti hieman kummallista, ettei ne sinun lähinaiset ole jo huomanneet menettämäänsä "fanituksen kohdetta" sinussa. Onnea kumppanin löytämiseen :).
Kiitos kehuista! En tosin oikein tiedä mistä hyvästä ne sain, mutta otan silti ilolla vastaan. Onnea sinullekin samaan projektiin!
Kaikilla ei ole omassa perheessään/lähiympäristössään henkistä/ammatillista tai mitään muutakaan esikuvaa ja jos on julkkikseksi ryhtynyt, niin kestäköön seuraukset. Mistään rikollisesta ei liene kysymys.
En kyllä loppujen lopuksi tiedä, olenko enemmän kärsinyt tämän esikuvani vuoksi vai saanut häneltä jotain... tämä ei ollu tietoinen valinta vaan kohtalo. Tuntuu, että kohtaloni hylkii minua.
Onhan tuota tutkitukin ja todettu että hömppäelokuvat luovat, etenkin naisille, epärealistisia käsityksiä romantiikasta. Samalla lailla kuten esim. porno vääristää miesten käsitystä hyvästä ja normaalista seksistä.
Heitetään vielä naisille kysymys. Kun lähes kaikki naiset tuntuvat olevan sitä mieltä että on vain hyvästä jos ihmisellä on joku kaukainen fantasioiden kohde, niin onko hyvästä jos miehelläkin on joku haaveiden kaunotar? Vai onko se ihan neutraali, normaali asia mikäli mies esim. keräilee jonkun laulajatteren kuvia? Tuohan sekin tämän naisten logiikan mukaan iloa ja jaksamista miehen arkeen.
Mun puolestani saa olla. Uskoisin että kaikilla on joku unelmien kumppani, julkkis tai jopa joku lähipiiristä, joku saavuttamaton ihastus ;)
Kaikki mikä antaa voimaa ja positiivisuutta elämään on hyvästä. Päinvastoin taas pahasta(joskushan saavuttamaton ihastuskin voi olla pahaksi jos se kalvaa mustsukkaisuudellaan, tuskin jos ihastus on julkkis, mutta jos se oon vaikka kaverin vaimo tms)
Siitä vaan. Eikös monilla ole juuri pornon puolella joku suosikkinäyttelijä, joiden kanssa sitten saattavat sessioida? Ei ainakaan itseäni haittaa, eikä oikeastaan edes kiinnosta. En koe, että minun pitäisi hallita kumppaniani niin, että hän ajattelee vain minua ja kertoo kaikista fantasioistaan minulle, tai "muuten olen hopeasijalla". Oisko tuollaisella hallintasuhteella kauhean pitkää tulevaisuutta?
Kyllä se aina olisi pahasta, kun palaisi vaimonsa viereen katsoen, että eipä tuo nyt mikään ihannenainen ole, mutta menköön..
Vääristelet tahallasi asiaa, mutta ei se mitään. Ei tässä tietääkseni kukaan ole puhunut hallitsemisesta vaan kumppanin valitsemisesta. Haukkukaa naiiviksi, mutta kyllä minä pyrin suhteeseen juuri sen unelmien kumppanini kanssa. Latistaahan se omaakin fiilistä jos huomaa että onhan tuo vaimo ihan kiva, mutta kyllä tuo näyttelijätär olisi vielä parempi. En minä tuollaiseen tilanteeseen halua joutua, eikä se takuulla anna minulle voimaa tai positiivisuutta.
Voidaan myös kysyä millainen se suhde on, jossa voima ja positiivisuus ammennetaan jostain salaisista ihastuksista?
Ihminen pitää idolia siksi, että on yksin. Jos on kumppani, idolia ei tarvitse! Idoli on vanhemman korvike.
Tämän ketjun perusteella miehet ovat romanttisempia kuin naiset.
Mikä kyllä saattaa muutenkin olla, stereotypioiden vastaisesti totuus.
Epäilen kuitenkin, että palstan naisetkin ovat keskimäärin melko eriskummallinen otos naisista.
Niin, naisetkin ovat varmasti keskimäärin melko romanttisia, mutta heidän romantiikka suuntautuu jonnekin Hollywoodin suuntaan.
Tämä ketjun naiskommentit ovat olleet juuri sellaisia kuin omien kokemusteni mukaan olisin odottanutkin. Jos erehdyn avaamaan Facebookin niin silmille hyppää jatkuvasti naisten kommentteja komeista näyttelijöistä. Sama juttu työpaikan lounaspöydässä. Haaveilua siis tuntuu riittävän, mutta se suuntautuu jonnekin mahdollisimman kauas tästä todellisesta elämästä.
Tähän on nyt vielä pakko vastata. Kun itse puhun siitä tosielämän mahdollisesta tulevasta kumppanista, jonka haluan löytää, puhun yleensä parhaasta mahdollisesta kumppanista, sielunkumppanista, joskus harvoin Siitä Oikeasta. En siis puhu unelmien kumppanista, koska se viittaa mielestäni johonkin ihannekuvaan, jonka on itselleen mielessään luonut ja jota ei välttämättä ole edes olemassa. Toki on tämä varmaan tulkintakysymyskin, miten nyt sitten itse kukin eri sanat mieltää.
Mutta joka tapauksessa en tällä hetkellä vielä tiedä, millainen se minun sielunkumppanini tarkkaan ottaen tulee olemaan. En tiedä hänestä edes niin perustavanlaatuisia juttuja kuin että onko hän pitkä vai lyhyt, tumma vai vaalea. Joten miten minä voisin hänestä fantasioida?
Niin, onko sillä loppujen lopuksi suurta eroa, onko "unelmakumppanin" luonut oma mieli ihan itekseen vai Hollywoodin tähtitehdas?
Unelmakumppani kai voi olla aika ongelmallinen käsite, vaikka se olisikin vain oman mielen tuotos, jos se tekee ihmisiin tutustumisesta lähtökohdaltaan ennakkoluuloista. Esim. koska unelmakumppanillani on siniset silmät, en edes tutustu ruskeasilmäisiin, vaikka se mahdollinen "hyvä kumppani" voisi hyvinkin olla juuri ruskeasilmäinen.
Ero voi olla sukupuolisidonnainen tai ihan vaan yksilökohtainen, mutta en minä edes yritä luoda mielessäni kuvaa unelmien naisesta. Eikö tuollainen mielessä pyörivä ihannekuva voi olla myös este ihan oikealle ihastumiselle? Miksi luoda sellaisia ihannekuvia joita ei välttämättä ole edes olemassa? Miksi nostaa rimaa niin korkealle jos se ei auta sielunkumppanin löytymisessä mitenkään?
Niin, sinähän kerroit, että haluat olla yhdessä nimenomaan sen unelmiesi kumppanin kanssa. Minulla taas ei ole koskaan ollut mitään unelmien kumppania, koska en luo itselleni mitään ihannekuvaa. Ja sellainen voi tosiaan olla este ihastumiselle, koska on mahdollista, että etsii vain sitä ihannetta vastaavaa, ja kävelee niin sanotusti onnensa ohi.
Ja fantasioin nyt vaikka lempijulkkiksestani, koska mahdollisesta tulevasta kumppanista en pysty vielä fantasioimaan, koska en tiedä millainen hän on.
Tarkoititko sinä unelmien kumppanilla vain yksinkertaisesti sitä kenen kanssa sillä hetkellä olet, eli kumppanistasi tulee sinun unelmasi? Muuten en tuota ajatuksenjuoksuasi oikein ymmärrä.
Niin, näihin sanoihin on helppo sotkeutua. Tarkoitin kaikessa yksinkertaisuudessaan vain sitä että en lähde edes yrittämään suhdetta ellei nainen vaikuta minusta unelmien kumppanilta. Onnekseni minulla ei ole mitään lempijulkkista jonka edelle hänen pitäisi mennä, joten ei ole ollenkaan mahdotonta nähdä tällaisia potentiaalisia unelmakumppaneita ihan arkisissa ympyröissä.
Jostain syystä naisille tuntuu olevan vaikeaa vastaava ajattelu. Tavallisesta miehestä voi kyllä tulla naiselle sielunkumppani, mikä on hienoa, mutta kyllä ne kaikki huippukomeat sankarit, fanitukset ja idolit siellä mielen kätköissä kuitenkin tuntuvat vaikuttavan tutustumista ja kiinnostusta hankaloittaen.
Jos sinä et kerran edes yritä muodostaa kuvaa unelmien kumppanista, niin miten sinä voit aloittaa suhteen sellaisen kanssa, joka vaikuttaa unelmiesi kumppanilta? Miten voit aloitttaa suhteen sellaisen kanssa, jota ei ole olemassa? :)
Sinulla on nyt jotain liian monimutkaista naisen logiikkaa käytössä. Ensin pitää laskeutua minun tasolle, niin sitten voit ymmärtää. Vielä yksinkertaistettuna: En halua lähteä suhteeseen sellaisessa tilanteessa että toinen osapuoli on ihan kiva, mutta jokin julkkis tai muu nainen olisi vielä kiinnostavampi. Ei, kyllä sen toisen osapuolen pitää olla kaiken kiinnostavin sillä hetkellä. Onneksi näin on käynytkin ja tulee varmasti jatkossakin käymään, sillä julkkikset ja turhat haaveet jätän muille.
Kun miehellä oma logiikka pettää, niin syytetään naista naisen logiikasta. :)
Kuten sanoin, haluan itsekin parhaan mahdollisen kumppanin, eli ihan kiva ei todellakaan riitä.
Tällä asialla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä fantasioitteni kanssa. Koska olen psyykkisesti terve ihminen, pystyn pitämään reaalimaailman ja fantasiamaailman erillään.
Ok, en epäile mielenterveyttäsi. Se mitä toivoisi, on se että naiset voisivat pitää näitä fantasioitaan edes hieman omana tietonaan tai jakaa niitä naisporukassa. Olen suoraan sanoen hieman kyllästynyt kuulemaan kuka mies on juuri nyt ihanin ja komein. Olen sentään aikuinen ihminen ja haluaisin elää elämääni aikuisissa merkeissä. Enhän minäkään naisten kuullen fantasioi jostain kaunottarista, joten toivoisin edes pientä tahdikkuutta myös naissukupuolelta.
Tuo ei tosiaankaan ole liikaa toivottu ja ymmärrän sinua oikein hyvin. En minäkään tykkää kuunnella miesten hölötystä siitä, kuka on niin ja niin hottis tai kenellä on hyvät tissit tai p*rse tms.
Itse pidän haaveeni aika lailla itselläni, kaikki naispuolisetkaan ystäväni eivät niistä aina tiedä. :)
Tämä on niin totta, olen ihan samaa mieltä! Olen tosin itse nainen, ja olen kyllästynyt siihen, että jatkuvasti joutuu vasten tahtoaan kuuntelemaan
joidenkin toisten naisten ylistystä, ja nimenomaan ulkonäön ylistystä. Sitä kuulee valitettavan usein, ja on oikeastaan
aika jännä huomata, että sitä tekevät sekä naiset että miehet. On jotenkin
harmillista, että naiset itsekin tuntuvat monesti noteeraavan toisissa
naisissa lähinnä ulkonäön ja sitten ylistelevät sitä kaikkien kuullen. Tyyliin että isossa porukassa toitotetaan että "se " Vilma" on aivan upea, niin kuin malli", ja sitten siinä on esimerkiksi minä, jolla on tosi huono itsetunto ja jonka itsetunto murskaantuu vaan lisää tuollaisten kommenttien takia.
Minusta kaikki naisihanteet ja miesihanteet ja niiden kuuluttaminen kovaan ääneen on aika haitallista. Ainakin minun kaltaiselle heikkoitsetuntoiselle ihmiselle. On niin murskaavaa kuulla, että joku muka on niin hirrveän täydellinen, ja että minä olen vain tällainen kasa virheitä. Vaikka itsessäkin on
hyviä ominaisuuksia. Todellakin kaikenlaiset ihanteet voisi pitää ihan omana tietonaan! Jotkut ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että vaikkapa julkkisten ulkonäön ihailu on harmitonta ja mukavaa, vaikka se ei sitä ole kaikille. Ei ole helppoa
elää raskaiden ihannenainen/mies- paineiden alla.
Ennustampa vaan että kyllä mä fanitan kovasti yhtä loistavan valloittavaa naislaulajaa riippumatta siitä olenko sinkku vai suhteessa :) Ei mahda mitään kun kerta on sellanen huippuartisti :)