Miksi minun mies pakenee aina joko nettiin katsomaan jotain idolsia kuulokkeet korvilla tai sitten "ulos" mikä usein tarkoittaa sukulaisille menoa. Ei minun seura kelpaa ollenkaan. Hemmetti, miksi minä raadan täyttä päivää. Mies vapaalla eikä sitten edes minun kanssa viitsi olla, kun olen kotona.
aaaarggggh
:((((((......
9238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyväksyt vaan, että jotkut ulkkikset eivät ole kotona viihtyviä.. Niin se vaan on. Minun mies samanlainen - jos hänellä on vapaapäivä, jossain vaiheessa häipyy.. Olen jo tottunut, 8 vuotta aviossa.
Tottuuhan nälkäänkin, tai siihen ettei saa puolisonsa tukea normaaleihin asioihin.
Kysymys kuuluukin kannattaako siihen tottua jos on parempaa tarjolla.
ukko on perussuomalainen.
Jos ukkeli on perusJorma, miksi kirjoitat moku-palstalla? Parisuhde ehkä parempi?
Jos on parempaa tarjolla, niin miksi on alkujaankaan ryhtynyt suhteeseen huonomman vaihtoehdon kanssa? Kysymyshän on toki retorinen kun vastaus tiedetään; ei viitsitä ottaa selvää toisen kulttuurista, ei uskota kulttuurierojen olemassaoloa ja kuvitellaan voitavan muuttaa ihmistä niin kuin jotain kasvia voi muotoilla. Valitettavasti näistä lähtökohdista seuraa useimmiten ongelmia parisuhteeseen.
Eihän noi ton maalaiset kotona pysy vaimon kanssa saatika sitten, että harrastaisivat yhdessä vaimon kanssa jotain. Itse en ainakaan lähtisi mihinkään suhteeseen turkkilaisten ja noista maista olevien miesten kanssa. Sen tietää melkein tasan tarkkaan mikä naisen asema on suhteessa.
Eri asia on, jos itsekkin haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan, mutta miksi sitten olla edes yhdessä, jos tuntuu pahalta.
Minä rakastan miestäni ja uskoisin asian olevan myös toisinpäin. Mutta hänen uskontonsa tekee elämästä niin vaikean. Hänelle kun ei kelpaa mikään kun lähikaupasta saatava liha on kaikki kiellettyä. Niinpä possun lisäksi kana ja liha ja sitä myöten lähes kaikki valmisruoat on poissuljettuja. Tänäänkin kun laitoin aterian niin laitoin pikaisesti kaupasta hakemani karitsanjauhelihan erikseen ettei miehen tarvitsisi syödä sitä, minä ja lapset sotkimme sen jälkikäteen ruokaan. Mutta ensin hän ei edes tullut pöytään. Ilmoitti että tilaa pizzan itselleen. Tämän kuun talouteni on tiukka eikä minulla olisi tässä kuussa varaa laittaa erikseen pizzaan kun kerran ruoka on pöydässä. Suostuttelun jälkeen hän suostui syömään. Minä tunsin jälleen kerran epäonnistuneeni pahan kerran.
Meidän piti oikeastaan käväistä kaupassa yhdessä. Mutta hän sanoi olevansa tulossa sairaaksi ja meni nukkumaan. Minä menin kauppaan ja laitoin ruoan. Ruoan jälkeen hän ilmoitti, että lähtee "ulos". Mihin se sairaus oikein katosi, ihmettelen vaan???
En haluaisi kuitenkaan epäonnistua tässä avioliitossa. Haluaisin olla onnellinen. Haluaisin, että mieheni olisi onnellinen. Tänään kumminkin sanoin hänelle, että minusta tuntuu, että hän olisi onnellisempi muslimivaimon kanssa. Koska hän ei näytä hahmottavan sitä juttua lainkaan, että meni kristityn naisen kanssa naimisiin kaukana omasta kotomaastaan ja kulttuuristaan.
Mieti, minkälaisia kompromisseja olet valmis tekemään miehen eteen. Sitten pohdi, miten paljon mies on valmis joustamaan. Siitä ei tule mitään, jos toinen aina joustaa ja toinen ei. Se aiheuttaa epätasa-arvoa ja jopa katkeruutta. Kirjoituksesi kuullosti siltä, ettei mies välitä paljoakaan siitä, miten paljon koitat sopeutua hänen vaatimuksiinsa. Tekisikö hän samoin sinun vuoksesi? Pystyttekö varmasti keskustelemaan tällaisista asioista asiallisesti ja syvällisesti?
Et kysy sitä tärkeintä kysymystä viestissäsi ollenkaan: Miksi sinä vielä olet kyseisen miehen kanssa?