En kaipaa anoppiani - olenko viallinen?

Kertomasi perusteella päättelen, että ette koskaan ole olleet läheisiä -siis sinä anoppisi kanssa. Enkä yhtään ihmettele. Anoppihan on työntänyt perhettänne etäämmälle. Hän ihan itse on tuhonnut hyvien suhteiden edellytykset ja mahdollisuuden.

Näin ollen - miksi ihmeessä häntä kaipaisit. En minä ainakaan kiintyisi enkä kaipaisi ihmistä, joka itse käytöksellään ja puheillaan torpedoi kunnioituksen rippeetkin.

Jos ko anopilta kysyttäisiin, että miksi olet käyttäytynyt niin kurjasti, hän voisi olla hyvin hämmästynyt ja ihmeissään. Hänkö? Käyttäytynyt miniää kohtaan huonosti? Ja ihmetys olisi luultavasti aitoa.

Ei hän luultavasti tee sitä ilkeyttään tai loukatakseen. Tai voi tehdäkin, mutta mahdollista on sekin, että hän on oman historiansa ja omien pettymystensä vanki.

Silti - vaikka syyt olisi kuinka painavia tai ymmärrettäviä - toisia kohtaan ei saa käyttäytyä niin kuin kerroit hänen tekevän. Antaa hänen olla. Tuskin hän siitä muuttuu. Ja miksi ihmeessä sinun "pitäisi" kaivata elämääsi ko pahanilmanlintua ja energiasyöppöä?

Niinkin yksinkertaista se on:
Ei kaikki ihmiset tule toimeen keskenään, joten siitä on turha stressiä kantaa.
Jos et kaipaa anoppiasi, niin ei siinä mitään pahaa ole.

Minunkaan anoppini ei pitänyt minusta. Joskus se koski, myös meillä oli niin, lapsemme joutuivat syrjityksi anopin takia, syystä että ei sietänyt minua.
Nyt anoppi on mullissa, en kanna kaunaa, jos en lämmölläkään muistele.

Samanlaisia kokemuksia itsellänikin. Olemme kyllä olleet anopin kanssa vuosien varrella paljonkin tekemisissä.Mutta kun lapset kasvoivat, ei anopilla ollut
enää tarvetta pitää yhteyttä miniäänsä ja poikaansa.
Nyt hän on kylmä ja kaukainen henkilö, ei vaivaudu edes puhumaan meille.
Muihin lapsiinsa pitää yhteyksiä,
meidät on mustamaalannut kaikkien sukulaisten silmissä.
Eihän elämässä kaikki mene käsikirjoituksen mukaan, mutta siltikin on mielestäni väärin tehdä vain yhdestä perheestä syntipukki kaikkeen.Anoppi sukulaistensa kanssa arvostelee kaikki ihmiset alimpaan maanrakoon.
Sitten miniän joka sana painetaan muistiin ja laaditaan niistä asiayhteyksiä joilla sitten miniän kuvitellaan loukkaavan heidän sukuaan.
Tämän toiminnan kun huomasin, niin olen luvannut miehelleni etten koskaan enään loukkaa hänen sukulaisiaan.Koska niin en tarkoittanut ikinä. Ja ainoa keino on olla pitämättä mitään yhteyttä.Mieheni saa minun puolestani käydä sukulaisillaan, mutta minua ei sinne kaivata
He voivat korostaa omaa paremmuuttaan vertaamalla johonkin muuhun kuin minuun.
En jaksa enää olla se vihattu ja arvosteltu.Väsyin ja petyin.Joskus luulin heidän ystävällisiä sanoja todeksi, mutta jälkeenpäin oli vain ollut haukkumista.
Mutta pärjään kyllä ilman heitä.Toivotan heillekin onnea, kun eivät kärsi enää ilkeän miniän puheista.

Olen koko ikäni ollut se "kolmas pyörä". Olen tottunut siihen, ettei kukaan minua kaipaa, minua ei kutsuta, eikä minua muisteta.
Se alkoi jo lapsuudessa ison perheen jäsenenä, jatkui kouluissa ja työelämässä, ihme, että kelpasin aviovaimoksi. Avioliitossa olen jäänyt taka-alalle viinan sivuuttamana.
Olen selviytynyt sillä, että itkuni itkettyäni olen oppinut olemaan itsekseni. Kun torjunta tulee, en odota enää toista, vaan suljen torjuajan pois läheisyydestäni.

Olen joskus hämmästyksekseni kuullut, että joku olisi kaivannut seuraani ja toivonut yhteydenottoa. Niin pitkälle ei tietenkään tällaisetkaan ole menneet, että itse ottaisivat yhteyttä.

Elämä on ihan onnellista, kun ei ripustaudu kehenkään. Muut saavat tehdä kuinka haluavat, minulle ei enää kukaan tuota mielipahaa.