kun läheinen ystävä ja vuosikausien tavoittamaton rakkaus kertoo netti keskustelussa aikovansa tappaa itsensä, etkä voi tuhansien kilometrien päästä vaikuttaa asiaan. Hän muutti jokin aika sitten ulkomaille paremman elämän toivossa, ei sitten tainnut elämä kuitenkaan mennä niinkuin piti. Kuinka pahalta voikaan tuntua kun hänen viimeiset sanat olivat rakastan sinua nyt ja aina. Ja sen jälkeen en enää kuullut hänestä. Miten selvitä surusta?
kuinka riittämättömäksi itsensä voi tuntea
syvä huokaus
3139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerranhan se vaan kirpaisee.
Elät omaa elämääsi ja suuntaat nyt mielenkiintosi, auttavaisuutesi ja läsnäolosi eläviin. Kuolleet ovat kuolleita, etkä enää heidän hyväkseen voi tehdä yhtikäs mitään!
Minua ihmetyttää kuolleiden palvonta; voi kun he tietäisivät, kuinka monta kyyneltä heidän vuokseen vuodatetaankaan!
Neuvoni on, että huomioit elävät läheisesi, niin ei sitten tule niin paha huono omatunto myöhemmiin, kun heitä ei enää ole.
Sinulle, mitä tuosta vastaan nyt suoraan. Sinä et siisi ole koskaan vielä menettänyt ketään sinulle todella tärkeää. Toinen mahdollisuus on että sinulla ei sitten ole olutkaan ketään jota ole rakastanut ja sitten joutunut luopumaan. JOs ihminen osaa kiintyä ja rakastaa niin surutyötä ei kyllä iahan pelkällä heteken kirpaisulla poiskuitata. On myös mahdollisuus, että kylmentää tunteensa ja ja lukkii surunsa syvälle alitajuntaan ja yritää elää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voi kulua vuoisa jopa useitakin: tapahtuu jokin viakka pinei kriisi ja silloin surematon suru pomppaa pinnalla, seuraa totaalinen masennus.
Joak osa surra terveestim hänellä on empatiaa eläviäkin kohtaan. Ja meitä ihmisiä on moneksi? Ekä sinulle tuollainen jo taakse jäänyt kaukorakkus ei merkitsisis mitään, mutta toiselle se on kokva paikka. Sinulla ei ole kyllä parhaimmat taidot noissakaan elävien kohtaamisessa.
VAIN NIIIN