Mua on alkanut tympimään vaimo. Se on pinnallinen. Kaiken pitäs olla jotain designiä lasten leluja myöten. Omakotitalo hommattiin ja sekin piti olla viimesen päälle. Auto meillä ei ole kummonen ja siitä se jaksaa nalkuttaa. Ihmettelee miksi duunariveljensä perheellä on vara parempaan vaikka minä oletettavasti tienaan enemmän. Emäntä itse tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta silti kinuaa jatkuvasti kalliita mööpeleitä, joita voi esitellä tuttaville. Oon nyt 7v ollu tässä suhteessa, varmaan liian nössö jätkä kun oon suostunut tuommosen pirttihirmun alasuuteen. Mulla alkaa tuntumaan, että oon vaan hälle elättäjä, joka mahdollistaa tietyn elintason. Ulkopuolelle näytellään perheonnea, mutta seinien sisällä kiehuu.
Ai niin, tämä taloki piti hommata läheltä eukon vanhempia jotka sitte puuttuukin tähän arkielämään päivittäin. ¨
Osais vaan lähteä tästä mutta kun on pienet lapset ja kaikki. Lisäksi appivanhemmat varmaan tekis kaikkensta estääkseen avioeron.
Ai niin, tämä taloki piti hommata läheltä eukon vanhempia jotka sitte puuttuukin tähän arkielämään päivittäin. ¨
Osais vaan lähteä tästä mutta kun on pienet lapset ja kaikki. Lisäksi appivanhemmat varmaan tekis kaikkensta estääkseen avioeron.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olettekohan puhuneet asiasta, vai onko nämä yksinomaan sinun tuntojasi? Sillä mikäli asioista ei puhuta, ei myöskään vaimosi tiedä, mitä pääsi sisällä liikkuu. Vanha koirakin oppii uusia tempauksia kun selität ettei materialismi takaa onnea, pelkän rahan menon.
Nuo appivanhemmat kyllä pitää saada pidettyä poissa, eli jompikumpi tekee heille selväksi ettei kyse ole kaikkien liitosta, vaan sinun ja vaimosi yhteisestä.
Kuullostaa pikemminkin jotta olet kyllästynyt sallimaasi tilanteeseen, etkä nyt löydä reittiä muutokseen. Mikäli rakastat vaimoasi? Niin hänen paheet kuuluvat samaan pakettiin, enkä tällöin usko että lähtö olisi kuitenkaan se viimeinen niitti, mikäli vain tunteita löytyy.
Puhukaa asioista, ilman puhetta ei ole tietoa eikä täten kehitystä missään parisuhteessa.
Alusta asti on joku tässä kaihertanut. Me tavattiin kun molemmat oltiin 29vuotiaita eli ei ihan nuorikkoja. Vaimolla oli jo alusta asti kiire lapsia tekemään ja tätä omakotitaloa on hössötetty myös. Jotenki vaan sitte ajauduin pyörteeseen mukaan. Ekan lapsen synnyttyä hetken tuntukin hyvältä. Mutta toista lasta piti taas vaimon mielestä alkaa kiireellä tekemään, kun ikääkin jo on. Ja HÄn halusi 2 lasta. Asuntoa on tässä 7v aikan vaihdettu jo 5 kertaa, mikään muu kuin kallis omakotitalo läheltä vaimon vanhempia ei ole riittänyt. En tiedä, rakastanko. Alussa olin aivan hullantunut. On vaan jotenki alkanut ahdistamaan, kun koko ajan hän vaatii parempaa ja kalliimpaa ja näyttävämpää kuin muilla sukulaisilla tai tuttavilla on. Kavahdan hänen kosketusta, tuntuu että seksiäkin on vain siksi kun sitä kuuluu olla.
Hmm... En sitten halau kuullostaa julmalta, mutta kirjoitan kantani niin etten sinua, teitä, tilannetta tiedä enkä tunne kuin vain kirjoituksesi perusteella. Ok?
Eli olet ajatunut johonkin sellaiseen mukaan mielestäsi johon et itse ole pystynyt vaikuttamaan? Jokaisella ihmisellä on oikeus valita, eikä kukaan noin vain ajaudu mukaan ellei itse myös salli näin tapahtuvan. Nyt sitten mietit kuinka korjata virheesi, kuin että voisit miettiä että millä parantaa elämääsi.
Se että vaimo on tahtonut 2 lasta, ei ole sinun velvoite ollut. Minäkin tahtoisin lisää lapsia, mutta mies laittoi stopin. Tässä tilanteessa mietin, ollakko ja tyytyä näihin mitä on, vain alanko elää omaa elämää ilman puolisoa, joten vaihtoehtoja kyllä piisaa.. Tekosyitä tekosyiden perään., eli olette yhdessä aikaan saaneet 2 lasta.
Jos alusta lähtien jokin on kaihertanut, niin en tosiaan ymmärrä miten voit olla tuossa tilanteessa? Koska jos alusta lähtien suhteessa, kumppanissa on sellaisia epäkohtia niin ajan mittaan ne muuttuu sietämättömiksi... Mutta miksi kukaan olisi suhteessa jos homma ei toimi vai missä mättää?
Ja tuohon osteluun voit todella hyvin vaikuttaa, laittamalla lompakon nyörit kiinni, tai kuten edellinen kirjoittaja ehdotti joten vieritä ostovastuu, maksut muijalles. Luulenpä jotta hiipuu ostalut, tai sitten jos ihminen heittäytyy hankalaksi, niin siinä tapauksessa hän on sairas mentaalisesti ja tarvitsee apua ulkopuolelta.
Rakastatko lapsiasi?
Meillä ei puolisoni kanssa ole edes seksiä, ei edes siksi että sitä kuuluisi olla, joten minusta teillä on vielä läheisyyttä jollain tapaa jäljellä, ja on oivallinen kasvualusta paremmalle suhteelle ja yhteiselle huomiselle, jos vaan tahdot niin. :)
Älä mene siihen vaimon motkotuksiin ja jos ahluaa hienon auton niin sanoppa että menee ostamaan ja maksaa sen itse niin ääni kellossa muuttuu. Jos naisensi vanhemmat puuttuu liikaa teidän elämään niin ole isäntä talossa ja viehllä peli poikki ja teille tullaan kun sopii ja ssanot kunnolla muijan vanhemmille takaisin niin oppivat tavoille. Muijallasi kunn kinuaa jotain huonekaluja niin menee itse ostamaan ja maksaa ne mitä haluaa niin voi olla että kohta ei hankita mitään. Yksi on että pidä omista rahoistasi parempi huoli ja hankit vain sen mitä sinulle kuuluu koska turha niitä avioliitossa on liikaa hankkia kun erossa jakoon kumminkin menevät jos ostajalla ei kuitteja tallella oel että silleen.
Mitäs jos vaan sanosit että et osta enää mitään turhaa. Että rouva on hyvä vaan, menee töihin, jotta voi itse luksustavaroita hankkia. Eli kasvata selkäranka ja lopeta ruikuttaminen.
Olen huomannut omassa elossa ja lähipiirissä, etteivät tavarat tuo onnea. Ota vaimosi kanssa rohkeasti puheeksi, mitä ajattelit ja miltä sinusta suhteenne tuntuu. Se vaikeus tässä on, että nyt sinun on oltava rehellinen ja suora. Raha ei kasva kenelläkään puussa, senkin suhteen on asiat puhuttava halki hyvän sään aikana. Paikkaako vaimosi jotain "henkistä" tyhjyyttä tavaroilla? Myös vaimosi vanhempien suhteen teidän on löydettävä yhteiset linjat.
Ulkopuolelle näytellään perheonnea, mutta seinien sisällä kiehuu.
Ai niin, tämä taloki piti hommata läheltä eukon vanhempia jotka sitte puuttuukin tähän arkielämään päivittäin.
Tyypillistä keskiluokkaista kulissielämää. Kaikki on aina hyvin, kuten muromainoksissa.Itse olen nähnyt sen tyhjyyden ja kuljen omia polkujani, koen ulkopuolisten kyräilyä mutta olenpahan oman itseni herra. Palkkapäivänä suurin osa ei mene lainoihin, jolla kalliit kulissit on rahoitettu ja kulutusta jateketaan luottokortilla kun liksa ei aina riitä. Ketjun aloittaja kokee perinteisen suomalaisen miehen kohtalon 2000-luvun suomessa; kerskakulutuksen rahoittajan osan.
Paha paikka. Vaimolla voi olla vilpitön halu rakentaa onnea. Mutta ihminen joka rakentaa elämänsä ulkoisten juttujen, esineiden ja muun varaan on hyvin lapsellinen. Lienee kateellinen muille, ja odottaa ilman omaa panosta saisi saman ja enemmän. Nämä naiset lukevat naisten- ja sisustuslehtiä ja sieltä ammentavat onnen avaimensa - väärät avaimet, ja odottavat että kaikki mitä media tarjoaa, kuuluu myös heille.
Naisen isepetos on syvä, sisältäen sen, että nainen kuvittelee vilpittömästi tekevänsä vain hyvää perheelleen, ja hänen ajatusmaailmaansa ei aviomies ehkä voi muuttaa, vaikka yrittäisi kuinka puhua rakentavasti.
Mitä tehdä?
Oman palkkasi käyttäminen. Puolisona olet nk. elatusvelvollinen, eli velvollisuutesi on turvata se, että vaimo ja lapset saa leipää, voita jne. Mutta avioliiton sisällä puoliso ei ole oikeutettu sinun rahojasi muutoin käyttämään ekä niistä päättämään. Suosittelen, että pidät yksipuolisen puheen vaimolle, jossa ilmoitat, että siirrät yhteiselle pankkitilille kerran viikossa (ei kerran kk, sillä vaimosi tuhlaisi rahat heti alkukuusta ja itkisi loppukuun että olet sika kun perheellä ei ole ruokarahaa) sen summan, jota vaimo perheen elantoon ja käyttöönsä tarvitsee, vaimon hoitoraha mukaan laskien. Loput rahat jäävät omalle pankkitilillesi, johon käyt pankissa ottamassa vaimolta käyttöoikeuden pois.
Kun olet eriyttänyt omaat rahasi vaimon saatavilta, olet supertiukka vaimon kaikkien ruikutusten edessä, poistut vaikka paikalta aina jos hän yrittää saada sinut ostamaan jotain jota perhe ei todella tarvitse. Älä ota lisää velkaa enää, vaikka vaimo mitä vaatisi. Vaimolle ei saa antaa yhtään neuvotteluvaraa koskaan, ei koskaan .Appivanhempien sekaantuminen perheenne raha-asioihin pitää myös aina torpata, vastaten, että asia ei kuulu heille, mihinkään kysymyksiin ei tarvitse vastata. Toistaa, aina, aina, että olet tiukka perheen parhaaksi, jotta velat ja muut saadaan hoidettua ilman että taloudellinen syöksykierre alkaa. Itkevä vaimo voi mennä töihin ja sitten tehdä omalla palkallaan mitä lystää, voit vastata.
Tästä voi tulla suurta riitaa. Mutta jos et ole tiukka, ja anna periksi, et pääse tuosta kusesta ulos, ja loopputulos voi olla paha ylivelkaantuminen.Tiedän, tämä vaatii kovan itsekasvatuksen sinultakin, mutta se on ehkä ainoa mahdollisuus päästä yhtenä perheenä pois kierteestä.
Jos et pitkäaikaisesta tiukkuudesta huolimatta saa vaimoa kuriin ja ymmärtämään, että olet tiukka perheen edun vuoksi, sitten on jo tätä kovempien toimenpiteiden vuoro.
Olen tuonut jo aikaisemminkin esiin, että rahat ja rakkaus pitää pitää erillään.
Ja olen täällä nähnyt näitä kirjoituksia, joissa en tiedä millaiset iältään ja omalta maksuosuudeltaan olevat ihmiset olettavat, että tilejä mytöten kaikki muutuu yhteiseksi kun avioliitto solmitaan.
Täydellinen harhaluulo ja näiden liittojen estämiseksi oliski hyvää aina sano että tehdään avioehto, silloin voi uskoa jotenkin rakkauttakin olevan mukana. Tosin olen tästäkin nähnyt rakennattavan melkoisen shown, tämä eukko vaati myymään talon, joka oli täysin hänelle kuulumaton ja sitten uutta talo rakentamaan jotta hänkin on mukana asiassa ja saamassa osuutensa aina ja jatko on hirveä, tämä eukko osaa pettää ihan kaikkia, jotka hänen kanssaan on tekemisissä, olipa kyse perheestä, tai muusta ihmisestä. Asioita on toki käsitelty oikeusasteissa, ei hän pienistä maksuista mitään välitä, onhan niitä köpsiä puutteessa oelvia miehiä, jotka maksavat, hän taitta tämän asian.
Perheen on alusta saakka osattava pitää rahavarat erillään, ei edes tilinkäyttöoikeutta toiselle. Yksi yhteinen tili ja sinne kumpikin laittaa ihan joka kuukausi oman osuutensa näihin elannon kustannuksiin.
Isommat ostokset sovitaan yhdessä. Näitä ihmisiä, joille keittiön kaapitkin pitää vaihtaa joka sesongiksi valitettavasti on olemassa, siinähän ei ole mitään mieltä. Yksi ammattikunta on näissä yli muiden eli nämä jonkin kurssiin käyneet sisustussuunnittelijat, hehän luuhaavat kaikissa kaupoissa ja sisustuslehdet tulevat kaikki, tehtävä on varsin yksinkertainen, käyvät kohteissa katsomassa, mikä tapetti minnekin laitetaan, mikä nööpeli minnekin, valolamppu ja näyttävät kusivtaan minkälainen, käyvät sitten ostoksilla ja siinä se olet antanut tälle "huomion saaneelle sisustajalle" sen, minkä osaisit ihan varmasti tehdä enemmään itsellesi itse. Jos näillä ei riitä näitä kohteita, silloin sisustetaan sitä omaa luukkua ja esitellään milloin minkäkin lehden sivuilla.
Koten viisainta on pitää ne omat varat tämän huuhaan ulottomattomissa ja olla todella tiukka, sillä tuollainen ostofanaatikko kun yrittää kaikella tavalla päästä kiinni rahoisi. Yleensä tämä ihminen ei osaa lainkaan rahan käyttö, eikä ymmärrä että
raha ei riitä, hän tekee vaikka velkaa ja pahimmassa tapuksessa oletkin niissä vielä maksaja. Toisaalla kannattaa jättää hänen tekemänsä velka maksamatta, jotta joutuu ulosoton listoille, silloin ainakaan ei enää voi velkasi ostaa.
Mutta riittääkö rakkautesi tälle huumalle??
Appivanhemmat eivät saa puuttua elämäänne. Auto voi olla kunnollinen/hieno, mutta en usko että KAIKEN tavaran pitäisi olla designia, se on liian kallista. Mööpeleitä saa halvemmalla ihan hyvännäköisiä nykyään!