Olen ollut sinkkuna reilu vuoden ja haluaisin jo taas vakiintua. Toiveena olisi myös perustaa perhe joskus tulevaisuudessa. Olen kuitenkin tavannut paljon miehiä, jotka haluavat samaa, mutta jostain syystä en kiinnostu näistä kavereista lainkaan. Sen sijaan kiinnostun ainoastaan sinkkuudesta nauttivista miehistä, jotka haluavat hieman rennomman suhteen, jossa ei ajatella sen pidemmälle. Nyt olen alkanut itsekin ihmetellä, mitä oikeasti haluan. Onko nämä vakiintumista haluavat miehet vain jotenkin tylsiä, tai muuten ei ole osunut sopivaa kohdalle??
Mitä oikein haen?
parisuhde hakusessa?
13207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olet jakorasia, mutta ei se mitään. Kukaan ei ole täydellinen.
En yleensä mene kahvittelua pidemmälle, jos mies on tylsä. Enkä muutenkaan ekoilla tai tokilla treffeillä!
Monenko miehen käyttämä olet?
http://dolan.naurunappula.com/screen/39/0f/390fc683da605d13/0/699021.jpg
voi laskea yhden käden sormilla, ja ainoastaan parisuhteessa
Tämä kuulostaa liikaa provolta ollakseen totta. Nyt ota vain järki käteen ja tutustu kunnolla niihin kunnollisiin miehiin. katso asiaa loogisesti. Jos tykkäät hänen ulkonäöstään ja hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä, niin tutstu häneen kunnes hänestä paljastuu jotain OKEASTI kamalaa.
Jos sitä ei paljastu vaan hän edelleenkin vaikuttaa kivalta, niin ota hänet ja sillä siisti. Mikä siinä muka voisi tulla ongelmaksi?
Et voi väittää että et kiihottuisi hänestä. Kiihotuthan sinä todennäköisesti vibraattoristakin. Jos mies on hyvä sängyssä niin hän ajaa saman asian.
Nämä on sitten juuri niitä naisia, jotka menevät naimisiin, hankkivat pari lasta ja sen jälkeen rakastuvat oikeasti johonkin vieraaseen mieheen, pettävät ja jättävät. :) Mies katkeroituu ja muuttuu alkoholistiksi ja naisen uusi mies ei kestäkään uusioperhe-elämää. Lopputuloksena kaikki ovat onnettomia. :)
Sitten sillä naisella on jotain vikaa päässään. Ei voi olla vaikeaa rakastaa miestä joka miellyttää ulkonäkönsä vuoksi, luonteensa vuoksi ja on sängyssäkin hyvä.
Ei tuollaista miestä voi jättää oikean rakkauden vuoksi, koska nainen joka jättää tuollaisen miehen ei tiedä yhtikäs mitään rakkaudesta.
Rakkaus ei ole mikään sellainen asia joka tulee ulkonpuolelta, johon ei voisi itse vaikuttaa. Rakkaus lähtee ihmisestä itsestään. Ketä tahansa ja mitä tahansa on mahdollista oppia rakastamaan täysin aidosti.
Mutta jotta ihminen voisi rakastaa toista, hänen on pystyttävä rakastamaan itseään. Siksi valitaan hyvä kumppani, jotta itse olisi tyytyväinen itseensä ja sen vuoksi pystyisi rakstamaan toista.
Tällä esimerkin naisella on kaikin puolin hyvä kumppani. jos hän ei pysty rakastamaan sitä miestä, niin hän ei pysty rakastamaan aidosti ketään. Ei hän pystyisi aidosti rakastamaan sitä uuttakaan miestä. Siinä suhteessa ei mikään muu ollut aitoa kuin se hetken huuma. Samalla tavalla sekin suhde kuolisi, koska tämä nainen ei kykene rakastamaan ketään.
Onneksi kyseessä on kuitenkin vain fiktio nainen. Jokainen nainen ja mies voi opetella halutessaan tuntemaan aitoa rakkautta.
Sellainen se ihmisen luonto vain tahtoo olla, voimakas yhteenkuuluvuuden tunne menee kirkkaasti sen periaatteessa kaikin puolin hyvän puolison edelle, johon on ollut vaivatonta tyytyä. Ei miehetkään tälle immuuneja ole.
Olet tyypillinen nuori nainen, joiden aivot ovat täysin kehittyneet vasta n. 35-vuotiaana. Seuraa pillusi kutsua, kunnes päässäsi alkaa muodostua uudenlaisia ajatuksia. Katkeruutta, viisastumista, sen sellaista.
Perus hattarpää sinä olet, suunnitelmaton ja eksyksissä etkä ota minkäänlaista omaa vastuuta siitä että päätyisit jonnekin mitä unelmissasi toivot.
Tälle sitten löydät "vikoja" ulkopuolelta, ongelma ei ole sinun oma jäsentymättömyytesi tai vastuunkantamisen puute - vaan se että "miehet ovat tylsiä".
Ei sinulla ole mitään mainitsemisenarvoista tulevaisuutta noilla eväillä. MIelenkiintoiset miehet haluavat naisesta enivei enemmän joten unelmiesi kanssa saat elää jatkossakin.
Voin hyvin samaistua ap:hen. Sillä erotuksella että itse en kaipaa perhe-elämää, joten senkään takia en etsi miestä joka haluaa lapsia. Harmillisesti vain sellaiset tuppaavat kiinnostumaan minusta. Sellaiset miehet jotka minua kiinnostaisivat, ovat kiinnostuneet muista naisista. Millaisista, en sitten tiedä. En myöskään tiedä mikä minussa vikana, kun eivät minuun rakastu.
En ole koskaan saanut sellaista miestä jonka kanssa koen vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, ihastusta tai himoa. Olen kyllä saanut huomiota liikaakin ihmisiltä jotka ovat varmaan palstatermein "kunnollisia miehiä", mutta en vain kiinnostu. En halua tyytyä tunnetasolla vaikka saisin luultavasti muuten parisuhteesta enemmän irti. Eipä se olisi reilua niitä "hyviä" miehiä kohtaankaan, joten kukaan ei tässä kärsi paitsi minä. Kenenkään kunnollisen ei siis kannata olla katkera tästä valinnastani, vaan lähinnä huojentunut.
Olen elänyt melkein koko aikuiselämäni parisuhteessa miehen kanssa johon en ollut rakastunut. Jossain vaiheessa vain luovutin sen suhteen että löytäisin ihmisen, joka olisi yhtä sekopäisen rakastunut minuun kuin minä häneen. Mutta ei se tunne-elämääni tappanut, ihastuin yhä ihmisiin, ja sen huomaaminen satutti. Onnellisten pariskuntien näkeminen satutti, tai uskoin heidän onnensa olevan teatteria. En kuitenkaan halunnut pettää. Nyt parisen vuotta sinkkuna ollessani, alan epäillä ettei se tule koskaan tapahtumaan minulle. Tällä kertaa olen mieluummin yksin kuin tunneköyhässä suhteessa.
Niin kuin monia asiota, tuota ei voi selittää sellaiselle, jolla ei näitä tuntemuksia ole koskaan ollut.
Eikä koskaan kannata kuitenkaan heittää kirvestä kaivoon. :)