Kuinka unohtaa...

Minulla oli vuosia ystävätär. Tutustuimme työn merkeissä, mutta tiemme erosivat. Tapasimme taas ja ryhdyimme pitämään yhteyttä. Tapailimme ja mailailimme silloin tällöin lähinnä keskustelujen ja viattoman pikkuflirtin merkeissä. Yhden kerran eksyttiin sänkyynkin, minkä jälkeen otettiin reilusti etäisyyttä - olenhan naimisissa ja hänkin oli (tosin erosi myöhemmin).

Hän löysi uuden miehen ja olin iloinen ystävättäreni puolesta. Tapailimme silloin tällöin lähinnä lounastellen. Muutimme eri kaupunkeihin pois kaupungista, jossa olimme asuneet. Kuitenkin ystävättärelläni alkoi mennä parisuhteessaan huonosti ja omassa parisuhteessani meni samoihin aikoihin huonosti. Ystävättäreni antoi myös ymmärtää, että toivoisi olevansa puolisoni. Noin vuosi sitten päädyimme eräällä työmatkallani jälleen sänkyyn illallisen päätteeksi. Seuraava yö oli taivaallinen. Pari päivää myöhemmin nainen ilmoitti anteeksi pyytäen, ettei enää voi pitää minuun yhteyttä, koska pelkää minun vaarantavan avosuhteensa. Minulle yhteyksien katkaisu oli kova pala, sillä nainen oli kyllä ollut kovin aktiivinen siinä, etti päätynyt yöksi kotiinsa, vaan minun luokseni. Minä olin mielestäni sinut jutun kanssa - ihana yö hyvän ystävän kanssa - ihana, huumaava rakastumisen tunne - mutta jälkikäteen surin kovin.

Pohdin jopa perheeni jättämistä - kuitenkin oma aviosuhteeni oli paranemaan päin - lapseni ovat minulle rakkaita ja minä heille - eikä kymmenen vuoden avioliittoakaan noin vain pussiin panna (totuuden nimissä olin aivan yhtä hullaantunut vaimooni tavattuani).
Kiehtovuudestaan ja viehättävyydestään huolimatta ystävättäreini on hieman epävakaa luonne - tuskin meillä ainakaan paremmin menisi kymmenen yhteisen vuoden jälkeen yhtä hyvin, kuin vaimoni kanssa nyt intohimoisen rakastumisen sulettua nykyiseksi intohimon osalta hieman väljähtyneeksi mutta sinällään hyväksi toveruudeksi ja arjan pyörittämiseksi. Lisäksi sivullisia uhreja olisi tullut liikaa (ystävättären avomies, vaimoni ja kolme lastani)...

Panostinkin talven ja kevään aikana kaikin keinoin avioliittooni, kun ystävättäreni otti loppukeväästä yhteyttä. Hän oli muuttanut erilleen avomiehestään, mutta kun kuuli minulla ja vaimollani menevän paremmin, hän ei halunnut tavata. Sähköposteja olemme silloin tällöin vaihdelleet, tiedän hänen nyt yrittävän jo rakentaa uutta suhdetta.

Avioliitossani minulla tuntuisi menevän taas suht hyvin. Kuitenkin yhdessä viettämämme yö ja ystävättäreni toive parisuhteesta kanssani pyörii edelleen ja jopa kiihtyen mielessäni. Toivoisin, että voisin vain lakaista ajatukset ystävättärestäni maton alle. Kuinka kauan ikävää vielä kestää ? Miten päästä tästä tunteesta eroon ?