Heips, minun parisuhde elämäni on ollut aika, no miten tuo kuvailisi. Olen siis 30 vuotias. Sain esikoiseni 18 vuotiaana miehen kanssa joka valehteli ja oli kihloissa koko sen ajan kun minua tapaili. Sitten tulin raskaaksi ja mies häipyi, ei ole koskaan yhteyttä pitänyt. Sitten tapasin ihanan miehen 3 vuotta myöhemmin, muutimme piakkoin yhteen ja asuimmekin yhdessä 7 vuotta ja saimme pojan. Erosimme koska hän unohti perheen ja tärkeintä hänelle oli harrastukset sekä välillä alkoholi. olemme hyvissä väleissä tällä hetkellä. Eron jälkeen tapasin "ihanan" miehen joka vaikutti täydelliseltä mutta kahdenvuoden suhde olikin pelkkää pettämistä ja kun hän jäi kiinni hän hakkasi minut koska en uskonut häntä, ettei ole pettänyt. Heitin hänet samantien pihalle. Siitä kului 6kk ja tapasin jälleen erään, jota olen nyt tapaillut 5kk. Hän auttaa minua kaikessa ja tykkää lapsistani ja minusta. Sanonut jopa rakastavansa. En tiedä mitä haluan, osa minusta pitää hänestä paljon mutta osa ei, rakkaudesta ei voi puhua. Hän on luotettava, kohtelias ja kaikkea mitä nainen voi haluta. Siis ongelman sinänsä tiedostan itsekkin, en ole valmis suhteeseen mutta pelkään olla yksin. En kuitenkaan pysty sanomaan hänelle mitä todella ajattelen koska pelkään satuttavani häntä. Hän on niin rakastunut? neuovja? kiitos etukäteen.
miten jättää satuttamatta?
Jozzu
6450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olemalla rehellinen, mutta et brutaali satutat vähiten. Jos yrität sokerikuorruttaa kaiken ja keksiä rationaaliselta kuulostavia tekosyitä, niin on suuri vaara, että toiselle jää kytemään turhia toiveita ja itse toipuminen suhteesta viivästyy. Jos toinen on sinuun rakastunut, niin väkisinkin sitä satuttaa paljon, joten tee niin kuin on hänelle parasta pitkällä tähtäimellä.
Mitä jos jättäisit kaikki miehet vähäksi aikaa ja opettelisit olemaan yksin lasten kanssa. Huomaisit että pärjäät yksinkin. Sen jälkeen voisit rauhassa etsiä miehen, josta todella välität.
"Siis ongelman sinänsä tiedostan itsekkin, en ole valmis suhteeseen ..."
Kerro tämä, minkä tänne kirjoitit. Että et ole valmis suhteeseen.
Miksi ajattelet, että se satuttaisi miestä kohtuuttomasti?
Olen usein miettinyt, että miksi ihmiset välttelevät sanomasta suoraan, että haluavat lopettaa suhteen. Minulle tulee vaikutelma, että sellainen ihminen, joka luulee hirveästi satuttavansa toista tällaisessa asiassa
1. luulee itsestään liikoja, toisin sanoen kokee olevansa niin erityislaatuinen pakkaus että sellaista ei toista maan päältä muuta löydy.
2. haluaa mahdollisesti pitää toista varalla (varamiehenä tai -naisena) kunnes sitten parempi löytyy. Ettei tarvitse olla yksin.
ainahan erot satuttavat, vaikka ne menisivätkin ns "sovinnossa"
mutta rehellisyys on hyvä lähtökohta ja se, että saatte puhuttua eroon johtaneet seikat, ettei kenellekkään jää mitään hampaankoloon
Jos tuo mies on oikea hän ymm'ärtää että on pidettävä yhtä antamalla narua. TArvitset sitä ihan ehdottomasti. Kaipaat turvaa mutta kuitenkin rimpuilet irti. Jospa antaisit hänelle ja itsellesi vapauden. Jos hän pysyy vapaanakin vierellä katso sitten oletko valmis suhteeseen. Jos hän menee ja löytää rakkauden se on sinun valinta nyt huomenna heidän. mutta oikea joka tapauksessa . Kaveri suhde ei pidä jos sillä ei ole rakkaus pohjaa.
Ei ole reilua eikä oikein roikuttaa toista, jos ei rakasta oikeasti. On oikein sanoa asiat suoraan niin kuin ne on. Se satuttaa lopulta vähiten.
Mies ansaitsee löytää naisen, joka rakastaa häntä todella.
Ei voi löytää itselleen sitä oikeaa, jos on väärässä suhteessa. Sama pätee toiseen osapuoleen. Hukkaatte toistenne aikaa ja se on väärin, kieroa ja valheellista.