Täällä keskustelussa kirjoitetaan hyvin paljon negatiivista omista vanhemmista.
Nyt toivoisin jokaisen kuuntelevan Presidenttimme Sauli Niinistön sanomia asioita, aikaisemmin hän otti kantaa nuorten ihmisten työttömyyteen ja syrjäytymiseen ja on saanut aikaan sen, että nyt on jo saatu tuo 3 kk takuu, jotta nuorille pitää järjestää mahdollisuuksia työhön, koulutukseen.
Eilen 3.2.13 hän piti puheehn, jossa nyt oli kannanotto vanhenemista. Hän sanoi, että vanheneminen ei saa olla ongelma. Ei minunkaan mielestä, sillä jokainen vanhenee, myöskin te nuoret, jotka nyt sorratte vanhempianne ja moititte vanhanaikisuudesta ja asioihinne puuttumisesta. Jokainen vuosi vanhenette itsekin ja ette varmasti pidä, että teitä jatkuvasti aletaan moittia ja sortaa.
Ihminen elää enämäänsä ja varmasti vanhemmalla ihmisellä on elämänviisautta ja heitä kannattaisi kuunnella, vanhamman ihmisen sannoista on turha loukkaantua, sillä itse te omat päätöksenne teette, mutta tätä kuultua vanhemmaan ihmisen puhetta voi kuitenkin miettiä, olisiko siinä jotain järkeä sittenkin.
Kuten Niinistö sanoi, kukaan ei halua olla yksin, vanha ihminen äitinne tai isänne odottaa, että puhelin edes joskus soisi, tai tulisitte käymään ja joskus pyytäisitte kylään luoksenne.
Itse tässä tänään istun syntymäpäiväni, olen yhtä vanha kuin Niinistö, joten voisin olla hyvinkin työssä, mutta olen aloittanut eläkepäivät, koen olevani vielä ihan järjissäni, voisin hoitaa monen asioita paremmin, kuin itse pysytyvät, sillä olen asiantuntija alallani, ei se tieto ole mihinkään hiipunut ja seuraan hyvin kaikkea kansantalouteen kuuluvaa ja muutakin elämää. En halua olla vanha, enkä edes ole sitä ulkonäöltäni, iälleni en voi mitään.
Toivon todella, että saisin olla elämässä mukana, eikä minua romutettaisi mihinkään nurkkaan. Ja toivon, että saan sanoa edelleen mielipiteeni, en tee sitä ketään loukatakseni, vaan haluan jakaa tietoani, uskon vakaasti siitä olevan hyötyä vielä monelle. Saattaahan tulla aika, että alkaa pätkiä, mutta silloinkin sitä toivoisi, että ei hylättäisi vaan kohdeltaisiin ihmisenä.
Nyt toivoisin jokaisen kuuntelevan Presidenttimme Sauli Niinistön sanomia asioita, aikaisemmin hän otti kantaa nuorten ihmisten työttömyyteen ja syrjäytymiseen ja on saanut aikaan sen, että nyt on jo saatu tuo 3 kk takuu, jotta nuorille pitää järjestää mahdollisuuksia työhön, koulutukseen.
Eilen 3.2.13 hän piti puheehn, jossa nyt oli kannanotto vanhenemista. Hän sanoi, että vanheneminen ei saa olla ongelma. Ei minunkaan mielestä, sillä jokainen vanhenee, myöskin te nuoret, jotka nyt sorratte vanhempianne ja moititte vanhanaikisuudesta ja asioihinne puuttumisesta. Jokainen vuosi vanhenette itsekin ja ette varmasti pidä, että teitä jatkuvasti aletaan moittia ja sortaa.
Ihminen elää enämäänsä ja varmasti vanhemmalla ihmisellä on elämänviisautta ja heitä kannattaisi kuunnella, vanhamman ihmisen sannoista on turha loukkaantua, sillä itse te omat päätöksenne teette, mutta tätä kuultua vanhemmaan ihmisen puhetta voi kuitenkin miettiä, olisiko siinä jotain järkeä sittenkin.
Kuten Niinistö sanoi, kukaan ei halua olla yksin, vanha ihminen äitinne tai isänne odottaa, että puhelin edes joskus soisi, tai tulisitte käymään ja joskus pyytäisitte kylään luoksenne.
Itse tässä tänään istun syntymäpäiväni, olen yhtä vanha kuin Niinistö, joten voisin olla hyvinkin työssä, mutta olen aloittanut eläkepäivät, koen olevani vielä ihan järjissäni, voisin hoitaa monen asioita paremmin, kuin itse pysytyvät, sillä olen asiantuntija alallani, ei se tieto ole mihinkään hiipunut ja seuraan hyvin kaikkea kansantalouteen kuuluvaa ja muutakin elämää. En halua olla vanha, enkä edes ole sitä ulkonäöltäni, iälleni en voi mitään.
Toivon todella, että saisin olla elämässä mukana, eikä minua romutettaisi mihinkään nurkkaan. Ja toivon, että saan sanoa edelleen mielipiteeni, en tee sitä ketään loukatakseni, vaan haluan jakaa tietoani, uskon vakaasti siitä olevan hyötyä vielä monelle. Saattaahan tulla aika, että alkaa pätkiä, mutta silloinkin sitä toivoisi, että ei hylättäisi vaan kohdeltaisiin ihmisenä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oisko kantsinut pysyä työssä vielä, jos ei ole eläkeikäinen. Mitäs se Niinistön puolue siitä asiasta nyt sanoikaan. Duunissa pysyy paremmin ajan hermolla ja sitä myöten nuorekkaana ja freesinä myös. Eläkkeellä jämähtää ja alamäki alkaa samoin tein, kun lonkan vetokin alkaa.
Voi jeesus sentään mitä sontaa. Miten tuollaiset tyypit "löytää" tällasille palstoille?
"Te nuoret" ---- öh, öh, tässä ollaan 50 , kohta 60 vee, ja on eletty tätä arkielämää ja yritetty, YRITETTY jaksaa todella törkeiden vanhempien kanssa jo vuosikymmeniä!
Ei vanhemmuus tee ihmisestä automaattisesti jotain äärimmäisen viisasta ja rakastavaa. Vanhemmuuteen ei tarvita "ajokorttia" eikä yhteiskunta vaadi mitään todisteita asianomaisen soveltuvuudesta. Tarvitaan pelkästään se, että lisääntymiselimet kropassa toimivat, että niitä jälkeläisiä ilmaantuu. VALITETTAVASTI.
Suomessakin tuntuu olevan runsain määrin ihmisiä, joilta lasten hankkiminen olisi pitänyt ehdottomasti kieltää kokonaan.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Vanhemmuus ei oikeuta kohtelemaan omaa lastaan huonosti ja ilkeästi. Lapsen ei tarvitse kärsiä oikuttelevista ja kiukuttelevista vanhemmista. Vain sen tähden että ihminen on vanhempi.
Teen työtä vanhusten parissa. Ja päättänyt että kun omat vanhempani ovat vanhoja,hoidan heitä pyyteettömästi. Toisin kävi... toinen kuoli ja toinen on niin mahdoton että oma elämäni tuntuu liian raskaalta hänen kanssaa. Alistamista,paheksuntaa...kaikkea mikä ei tunnu inhimilliseltä. Tälläistäkö pitäisi sietää vain sen takia että on vanha ja oma vanhempi?
Jos et halua että sinua romutetaan nurkkaan,varmaan myös teet sen asian eteen jotain? Meillä tehdään kaikki jotta minulla olisi mahdollisimman paha olla enkä tuntisi itseäni ihmiseksi. Tälläistäkö pitäisi sietää?
Aloittajalle:
Toki Niinistö puhui viisaasti. Ei pitäisi ottaa ongelmana sitä, että ihminen vanhenee. On moraalisesti oikein huolehtia heistä, jotka ovat vanhenemisen tai sairauksien vuoksi kykenemättömiä hoitamaan itseään. Kyllä meillä Suomessa pitää olla varaa vanhusten ja sairaiden hyvään hoitoon.
Kaikki vanhemmat eivät ole kyenneet eri syistä antamaan lapsilleen riittäviä eväitä kasvuun. Jotkut vanhemmat ovat olleet kykenemättömiä luomaan omiin lapsiinsa lämpimiä suhteita. He saattavat olla jopa kateellisia lapsilleen tai lapsenlapsilleen, jos heillä on paremmat olot kuin itsellä aikoinaan. Tuomitaan hiukankin eri tavalla ajattelevat ihmiset. Oma tapa toimia ja ajatella on heille muotti ja mittatikku, jolla oma lapsikin mitataan ja usein havaitaan epäkelvoksi.
On niitä kultaisia, hyväntahtoisia ja ihan normaaleja vanhuksia, joiden luona mielellään käy vierailemassa, auttamassa ja huolehtimassa. Sitten on heitä, joiden kanssa on aina ollut hankala elää. Ei ole vaikea ymmärtää, että yhteydenpito tällaisiin vanhuksiin jää vähäiseksi. Vastuu ihmissuhteen toimivuudesta ei voi olla vain toisella osapuolella.
En sano, että ns. hankala vanhus saakin jäädä yksin. En sano näin. Sanon vain, että vaatii ylimääräisiä voimavaroja huolehtia sellaisesta äidistä tai isästä, jonka vanhemmuus on lapselle aiheuttanut pysyviä haavoja. Sellaisiakin on, hyvä aloittaja.
Juurikin näin. Olen samaa mieltä. Jokainen vanhus ansaitsee ja tarvitsee hyvän hoidon ja tarpeksi huolenpitoa, mutta aina sen antaminen ei ole ihan yksinkertaista.
Minun lähipiirissäni on vanhus, joka on aina ollut vaativa ja nyt vanhana on sitä entistäkin enemmän. Hänellä on viisikymppinen tytär, joka on huolehtinut äidistään hyvin ja uhrautuvasti. Sanoisin, että hän on käyttänyt aikaa paljon keskivertoa enemmän äitinsä asioiden hoitoon ja käy päivittäin myös pitämässä äidilleen sauraa ja järjestämässä virikkeitä.
Vanhan äidin mielestä tämä ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Ja kun se ei ole tarpeeksi, hänestä tuntuu, että kukaan ei välitä eikä käy eikä huolehdi. Jä tätä tyytymättömyyttään hän juttelee herkästi eteenpäin. Vaikutelmaksi jää, että ainokainen tytär ei juurikaan käy eikä välitä.
Aika epistä eikö vain? Nämä asiat ovat useinkin monimutkaisempia kuin miltä näyttää.
Tällaisista ja vastaavista tilanteista kumpuaa keskustelupalstojen avaukset useinkin. Ja joka ei ole kokenut samanlaista tai samankaltaista ongelmaa tai solmua ei ehkä lainkaan ymmärrä miksi taas kitistään. Turhaa siis heitellä lisäkokkareita toisten niskaan.
Ja muuten - en ole tuo alati auttava tytär, mutta yli viisikymppinen olen minäkin ja olen joskus kirjoittanut vaikeuksistani anopin kanssa. Eli sellaisia "ongelmanuoria" me vertaistuen hakijat saatetaan olla.
Kyllä tiedän varsin hyvin, että vanhuksia on erilaisia, jotkin elävät naristen koko elämänsä, helppoa heidän kanssaan ei ole, mutta toivoisin heidänkin lastensa siltikin joskus jaksavan käydä luonaan ja laittaa vaikka postikortti silloin tällöin jos keskustelu ei suju.
Mutta aina pyytäisin tarkistamaan ensin sen omankin osuuden, onko niin että todella koet tavallaan alemmuutta vanhempiesi elämänarvoista, tai vaivoista ja ehkä muistisn pätkimisestä.
Kuten Niinistö sanoi, ei vanheneminen saa olla ongelma, joten mitä on hyväksyä vanhuus ihan sellaisenaan ja muistaa näitä vanhuksia kaiken kiireenkin keskellä.
Moni vanhempi odottaa lastensa tapaamista, se on heille juhlapäivä, vaikka kertookin monesti vain omista asiositaan vaivoistaan, sillä sehän johtuu yksinäisyydestä eikä todellakaan heidän tarkoituksensa ole loukata nuorempia ihmisiä.
Yksinäisen ihmisen ajatuksenjuoksu harhailee, sillä yksinäisyys on raskasta, tiedän että nuorilla ihmisillä on kovasti paineita ja pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan, mutta hetki siellä oman vanhemman luona voisi joskus pysäyttää kiireen, kun näette mitä vanhememinen todella on, joittenkin kohdalla se vireää elämää ja välittämistä lapsista ja lapsenlapsista, jos sallitaan. Toiseille elämä on yhtä sairautta, sillä sairaus useimmiten vie mahdollisuudet tuohon vireään vanhuuteen. Näitäkin ihmisä kuitenkin pitäisi käydä katsomassa, sillä pienikin hetki toisen seurassa on heille juhlaa.
Ajatelkaa omaa vanhuuttanne, se tulee vääjäämättä, haluatteko jäädä omaan kotiin hyljätyksi joap omien lastensa taholta, kun heitä hävettää vanhuus ja sen tuomat vaikeudet.
Tuo nyt taas oli sitä jatkuvasti kuultavaa yksipuolista juttua.
Usko nyt, että joillekin ei mikään riitä, vaan silti maristaan, vaikka lapset ym tuttavat kuinka yrittäisivät viihdyttää, pitää seuraa, kuunnella tuntikausien valitusta puhelimessa useaan kertaan viikossa jne.
Minä ainakin tein tätä vuosikymmeniä, mutta ilmeisesti äitini ei sitä sitten kuitenkaan arvostanut tipan vertaa. Hän saattoi muuten kertoilla väliin, keiden kaikkien kanssa oli juuri tehnyt sitä sun tätä, käynyt siellä sun täällä, ajelemassa ym ym ym. Kuitenkin väitti loppukaneetiksi AINA että kyllä hän on niin yksinäinen, ei ole yhtään ketään... Että on se vähän kummallista, ja pitääkö noiden marisijoiden jokaista sanaa yksinäisyydestä uskoa?
Lähetin aikoinani kilokaupalla postiakin hänelle, printtasin netistä kaikkea, mistä tiesin (ainakin kuvittelin) hänen olevan kiinnostunut. Kauniita kuvia ja aiheiltaan monipuolisia tekstiartikkeleita. Ehdotin tietokonetta, että hän pääsisi surffailemaan netissä ajankuluksi. Siitäpä riemu ratkesi! Eihän hän halunnut käydä nettikurssia, hän halusi, että joku osaava tuttu tulee häntä kädestä pitämään kodissa 24/7. Miten se olisi ollut mahdollista?
Minulle hän ehdotti suoraan, että muuttaisin takaisin "kotiin". Ilmeisesti hän halveksi minun omaa elämääni aivan hirveästi, olin kai hänen mielestään olemassa vain häntä varten. Mitäpä väliä minun perheestäni, työstäni, kodistani ja harrastuksistani!
Ennen kaikkea teidän, jotka ette näy ymmärtävän tätä suhdeproblematiikkaa ollenkaan, pitäisi nyt kerralla uskoa, että vanhus voi olla henkilö, joka on valittanut yksinäisyyttään jo vuosikymmenet - jo neli- viisikymppisestä asti - valheellisesti.
Jos ajattelen omaa vanhuuttani, niin en kyllä näe siellä lapsia tai tuttavia, jotka tulevat luokseni vastentahtoisesti, koska olen niin ilkeä heille joka ikinen kerta.
niin eipä nuo omat vanhemmat pitäneet minua pentuna minään.ei harrastuksia,ei rahaa antaneet koskaan kun sitä ei ollut ..isä joi kaiken,väkivaltaa,juoppokuuria kesti sen kuukauden ja öisin ei lapset saaneet nukkua kuin ehkä 3-5 tuntia.vaatteet oli mitä oli.hävetti koulussa.äiti syytti minua alle 10 vuotiasta siitä etten uskaltanut kertoa totuutta sossutädille kotiasioista eli väkivallasta.oli siis minun vika ettei eroa saanut isästä!?meninkin kesätöihin jo 6 luokalla,että edes jotain omaa saisin.päätin jo pentuna,että kun tästä helvetistä pääsen niin takaisin en tule.
äiti ja isä eivät ole koskaan kysyneet voisivatko he auttaa jotekin lapsieni hoidossa.
haukkuivat lapseni nimen ja kaiken muun.isää kyllä pitäisi nyt palvella ja asioita juosta hänen puolestaan.haistakoon pxxxxn!
en vastaa kummankaan vanhempani puheluihin tms.ei kiitos enää koskaan!
olen pennusta asti katsonut juomista ja aivotonta vastuuttomuutta.kai se jotenkin pinttyi aivoihin tuo lapsuus-aika.nyt jo alkaa helpottamaan reilun30 v päästä vasta.
elän vain omaa perhettäni varten.viina ei kuulu lapsiperheisiin eikä väkivalta.
"elän vain omaa perhettäni varten.viina ei kuulu lapsiperheisiin eikä väkivalta. "
Nostan hattua Sinulle nimimerkki "näin kiitollinen".
Fiksua ja terävää porukkaa tulee usein juuri turvattomista oloista, sen olen huomannut.
Kunpa olisit ollut minun tyttäreni. Kunpa minulla olisi ollut noin skarppi ihminen tyttärenä. saat olla ylpeä itsestäsi.
T. Lapsettomaksi jäänyt.
Tämän ketjun otsikkona on
Vanhenemisesta
Viesti alkaa kuitenkin näin: "Täällä keskustelussa kirjoitetaan hyvin paljon negatiivista omista vanhemmista.
Nyt toivoisin jokaisen kuuntelevan Presidenttimme Sauli Niinistön sanomia asioita, "
Onko aloittajakirjoittajan tarkoituksena moittia kirjoittajia, jotka kertovat kokeneensa ikäviä asioita omassa lapsuuden perheessään? Ilmeisimminkin tämä on kirjoittajan motiivi, joka on kääritty tällaiseen opettavaiseen kehotukseen kuunnella Presidenttimme Sauli Niinistön sanomia asioita.
Tekopyhää ilkeilyä. Loukkaavaa vähättelyä ja syyllistämistä.
Jokainen siivilöi asioita usein oman kokemuspohjansa läpi.
Kyllä tänne jokaisen mielipide mahtuu.
Hienoja ja mietittyjä kirjoituksia tässä linkissä.
Oppii itsekin lukijana uusia näkökulmia ja -toivottavasti- ymmärrys laajenee . Kiitos heille jotka kokemuksiaan ja ajatuksiaan tänne kirjaavat. Tulee pohdittua asioita monelta kantilta. Älkäämme siis kritisoiko tai väheksykö eriäväkään mielipidettä, sillä jokainen kirjoitus tuo itse aiheeseen lisäperspektiiviä.
Olen todellakin eri mieltä tästä kanssasi. Tällaisella oman pahan olon purkupalstalla ei lainkaan tarvita tuollaista aloittajan kaltaista kukkahattutätiä, tulee tänne osoittelemaan karttakepillä. Varsinkin nämä osat pistivät oikein silmään ilkeydessään:
"Hän sanoi, että vanheneminen ei saa olla ongelma. Ei minunkaan mielestä, sillä jokainen vanhenee, myöskin te nuoret, jotka nyt sorratte vanhempianne ja moititte vanhanaikisuudesta ja asioihinne puuttumisesta. Jokainen vuosi vanhenette itsekin ja ette varmasti pidä, että teitä jatkuvasti aletaan moittia ja sortaa.
Ihminen elää enämäänsä ja varmasti vanhemmalla ihmisellä on elämänviisautta ja heitä kannattaisi kuunnella, vanhamman ihmisen sannoista on turha loukkaantua, sillä itse te omat päätöksenne teette, mutta tätä kuultua vanhemmaan ihmisen puhetta voi kuitenkin miettiä, olisiko siinä jotain järkeä sittenkin. "
Ketkä ihmeen "te nuoret" esimerkiksi? Kyllä täällä on monia keski-ikäisiä, jo itsekin vanhuuden kynnyksellä. "jatkuvasti aletaan moittia ja sortaa" Siis ööööööh? Asiahan on todella usein aivan päinvastoin: se vanhempi on jo lapsen ja nuoren ollessa hänestä riippuvainen kohdellut jälkeläistään todella kaltoin, kirjaimellisesti jatkuvasti moittien ja sortaen.
Siis todella raivostuttavaa kun tänne tulee tuollaisia päsmäreitä, joilla itsellä joko ei ole kokemusta ilkeistä sukulaisista tai sitten he itse ovat sellaisia, jotka kuitenkin vaativat muiden kunnioitusta - tyhjästä.
Saa tänne tulla kaikenlaisia päsmäreitä, tällaisia ja tuollaisia. On melko lapsellista ja rajoittunutta alkaa sanella kuka tänne saa kirjoittaa, yleiselle palstalle. Ilkeistä sukulaisista voi kirjoittaa niin monenlaiseen sävyyn, mikä kullekin sopii. Joten haloo, sana on edelleen vapaa!
Tismalleen noinhan se on, jokainen saa purkaa sydäntään ja mieltään ihan aidosti, omalla tyylillään, tuomitsematta.
Tämä on muuten hyvä palsta juuri sen vuoksi.
Aivan sama, saavat mitä tilaavat. Hauta kutsuu minuakin jonakin päivänä. Jälkikasvua ei ole eikä tule.
"Joka sanoo, että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi, väittää, että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta." (W.I. Phelps)
Ikä ja vuodet tuovat mukanaan tasapainoa, kypsyyttä ja kaukonäköisyyttä. Kaikkea sitä, mitä nuorella ei vielä voi olla, kun elämää ei ole eletty tarpeeksi. Nuori luulee, että tietää kaiken, tornin huipulta näkee niin kauas, että ymmärtää, ettei millään voi ...
Koska molemmat vanhempani hylkäsivät minut, miksi heistä enää välittäisinkään?
Raha ja omaisuus eivät minua kiinnosta, pärjään ihan hyvin omillanikin.
On surullista, että on vanhempia jotka hylkäävät lapsensa, ongelmavanhempia.
Kirjoituksissa tulee hyvin esiin se katekuruus, milkä aiheutuu lapselle vanhemmista, jotka ovat eivät huolehdi jälkikasvustaan. Näillä vanhemmilla on omat asiat niin rikki, että mikään ei mahdu heidän maailmaan.
Pelkään pahoin tämän nykyisen tilanteen olevan lapsilel hyvin pahaa, sillä nyt erotaan ja petetään eli vanhemmat elävät ihan muussa kuin perheensä parissa ja lastensa tukena. Aina kun perheessä on pettämistä, uskottomuutta, silloin jää lapset toisarvoiseen asemaan, kun pitää elää tätä salaelämää tai vaihtaa puolisoa. Siinä aina hylätään perhe ja sen mukana lapsien huolehtiminen jatkuvasti, otetaan sitä omaa vapaata ja vielä hirveämpää on että tilalle tulee tämän uuden suhteen lapset, heidän kanssan eletään enemmän aikaa kuin omien lasten.
Jäänee usein vain ajattelematta se tuhon määrä, joka tuosta seuraa.
Ihmiset eroavat todella usein ilman pettämistä ja uskottomuuttakin. Ja uusperheitä seuraa niistäkin eroista. Isossa osassa näitä perheitä asiat osataan ja kyetään hoitamaan kohtuullisesti. Mutta aina eroissa joku häviää enemmän ja voi olla että sillä puolella on enemmän lapsia.