Kannattaa tutustua ja asettaa itsensä kartalle:
Olenko hyvä kumppani (huomioon ottava, arvostava)? Vaalinko suhdetta omalta osaltani (millaisen arvosanan antaisin itselleni tunteiden ilmaisijana, aloitteentekijänä tai rutiinien rikkojana)? Kunnioitanko molemminpuolisia rajoja antamalla myös tilaa ja erillisyyttä; hyväksynkö että toisella on oikeus yksityisyyteen (myös viestinnässään)? Kannanko oman vastuuni arjen sujumisesta? Olenko hyvä rakastaja?
Karttaa voi myös käyttää sen miettimiseen, kuinka hyvin puoliso toimii parisuhteen eri rooleissa; saako häneltä tukea ja arvostusta, kunnioittaako hän rajoja, kantaako vastuun arjesta. Kuitenkin vain itseään voi muuttaa.
Olenko hyvä kumppani (huomioon ottava, arvostava)? Vaalinko suhdetta omalta osaltani (millaisen arvosanan antaisin itselleni tunteiden ilmaisijana, aloitteentekijänä tai rutiinien rikkojana)? Kunnioitanko molemminpuolisia rajoja antamalla myös tilaa ja erillisyyttä; hyväksynkö että toisella on oikeus yksityisyyteen (myös viestinnässään)? Kannanko oman vastuuni arjen sujumisesta? Olenko hyvä rakastaja?
Karttaa voi myös käyttää sen miettimiseen, kuinka hyvin puoliso toimii parisuhteen eri rooleissa; saako häneltä tukea ja arvostusta, kunnioittaako hän rajoja, kantaako vastuun arjesta. Kuitenkin vain itseään voi muuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tällaista seuraa, kun työelämän opit tuodaan parisuhteeseen. Kohta pidetään kotonakin kehityskeskusteluja ja vertaisarvioiteja tai peräti esimies-alaisarviointeja...
ei ollenkaan huono idea. :D
Niin, kyllähän se riittää, kun sanoo että rakastaa. Ei sen tarvitse arjessa mitenkään näkyä. Ja jos on epävarma, että rakastaako se toinen, niin sitähän voi tulla kysymään Parisuhde-palstalta.
Puhumattakaan benchmarking-oppimista eli hyvin menestyneen pariskunnan parhaista käytännöistä oppimista. Suositellaan varsinkin miehille!
Omaa toimintaa on vaikeaa arvioida objektiivisesti, mutta arvioin usein miestäni noilla kriteereillä.