Olen ehkä masennuksen vuoksi (huom, masennuksen kuvaan kuuluu paljon tarkkailua/ arviointia arvottomuudentunnon nimissä!) edelleen hyvin tietoinen ulkonäköasioista, katson ja arvioin ihmisiä mielessäni, vaikken sitä yleisesti myönnäkään.
- Minua painaa niinkin yksinkertainen asia, että pelkään mieheni joskus katsovan naista ja ajattelevan että tämä on seksikkäämpi kuin minä, 'unohtaa' minut ja ihailee jotain toista. Ei väliä onko kyse ystävättärestäni tai pornon naisista, koska pelkään nimenomaan tätä ajatusta. Tiedän että miehenä hän katsoo kaunista naista, tietenkin. Mutten osaa samaistua siihen koska itse en oikeasti koe mitään kiinnostusta muihin miehiin.
Minua ei lohduta "mies katsoo muita- ei vertaa sinuun, eikä se ole sinulta pois!", koska itse vertaan. Entä te muut, oikeasti? Rakastan miestäni paljon ja tahdon tulevaisuuden hänen kanssaan, mutta ulkonäköasioissa kyllä minä vertailen! En kuitenkaan seksuaalisessa mielessä, ja minua silti surettaa että oma mieheni katselisi miehen silmällä muita. Hän on jopa sanonut että kännissä voisi tehdä mitä vain.
Kärsin huonosta itsetunnosta (taustalla masennusta) jota työstän parhaani mukaan. Häiritsee myös se että hän pitää esim. tietyn kansallisuuden naisia erityisen kauniina, ja on nyt lähdössä kyseiseen maahan reissaamaan. Minulla ei ole syytä epäillä etteikö mieheni rakastaisi minua sellaisena kuin olen, mutta hän on luonteeltaan ja kulttuuritaustaltaankin vaatimaton ylistyksissään, kehuu kyllä jos kysyn mielipidettä muttei oma-aloitteisesti koske tai kehu juurikaan, silti kysyttäessä vannoo että olen täydellinen.
En kaipaa haukkuja mustasukkaisuudestani, tiedän mihin se voi johtaa ja siksi teinkin tämän keskustelun mahdollisen vertaistuen toivossa. Tahdon järeitä apukeinoja, en yllä mainitun kaltaista lässytystä koska se ei tehoa. Tahtoisin niin tulla täydelliseksi tyttö-ystäväksi, olen kaikin puolin kiltti ja ymmärtäväinen, mutta tämä ongelmahan tekee omasta elämästänikin vaikeaa.
- Minua painaa niinkin yksinkertainen asia, että pelkään mieheni joskus katsovan naista ja ajattelevan että tämä on seksikkäämpi kuin minä, 'unohtaa' minut ja ihailee jotain toista. Ei väliä onko kyse ystävättärestäni tai pornon naisista, koska pelkään nimenomaan tätä ajatusta. Tiedän että miehenä hän katsoo kaunista naista, tietenkin. Mutten osaa samaistua siihen koska itse en oikeasti koe mitään kiinnostusta muihin miehiin.
Minua ei lohduta "mies katsoo muita- ei vertaa sinuun, eikä se ole sinulta pois!", koska itse vertaan. Entä te muut, oikeasti? Rakastan miestäni paljon ja tahdon tulevaisuuden hänen kanssaan, mutta ulkonäköasioissa kyllä minä vertailen! En kuitenkaan seksuaalisessa mielessä, ja minua silti surettaa että oma mieheni katselisi miehen silmällä muita. Hän on jopa sanonut että kännissä voisi tehdä mitä vain.
Kärsin huonosta itsetunnosta (taustalla masennusta) jota työstän parhaani mukaan. Häiritsee myös se että hän pitää esim. tietyn kansallisuuden naisia erityisen kauniina, ja on nyt lähdössä kyseiseen maahan reissaamaan. Minulla ei ole syytä epäillä etteikö mieheni rakastaisi minua sellaisena kuin olen, mutta hän on luonteeltaan ja kulttuuritaustaltaankin vaatimaton ylistyksissään, kehuu kyllä jos kysyn mielipidettä muttei oma-aloitteisesti koske tai kehu juurikaan, silti kysyttäessä vannoo että olen täydellinen.
En kaipaa haukkuja mustasukkaisuudestani, tiedän mihin se voi johtaa ja siksi teinkin tämän keskustelun mahdollisen vertaistuen toivossa. Tahdon järeitä apukeinoja, en yllä mainitun kaltaista lässytystä koska se ei tehoa. Tahtoisin niin tulla täydelliseksi tyttö-ystäväksi, olen kaikin puolin kiltti ja ymmärtäväinen, mutta tämä ongelmahan tekee omasta elämästänikin vaikeaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olethan masennuksesi vuoksi terapiassa? oman ajatusmaailman muuttaminen ilman ulkopuolista apua on todella vaikeaa ellei mahdotonta. kognitiivinen terapia riittävän pitkäkestoisena olisi paras apu itsetunto-ongelmaasi.
Kyllä, käyn toista vuotta psykoterapiassa ja joissakin asioissa olen jo edistynytkin. Ajattelen esimerkiksi, että tiedostan itsekin mustasukkaisuuteni, en esimerkiksi kilahda miehelleni siksi mistään, ja tiedän että jostain se johtuu, siksi yritän päästä siitä eroon :)
"Tiedän että miehenä hän katsoo kaunista naista, tietenkin."
-Asia on juuri näin..aina ollut..ja tulee aina olemaan.
Nainen joka ei tätä pysty hyväksymään kannattaa suosiolla pysyä sinkkuna.
Huono itsetunto on vaan muotikäsite. Ihmisen itsetunto ei ole stabiilisti huono tai hyvä. Joissakin asioissa, tilanteissa ja joidenkin ihmisten kanssa on hyvä itsetunto, joissakin asioissa, tilanteissa ja ihmisten kanssa huono.
Ette sovi toisillenne. Sinulle sopisi sitoutuvampi mies, joka haluaa reissata ulkomailla sinun kanssasi, ei yksin. Eikä kenenkään naisen tarvitse kuunnella kun mies ylistää toisia naisia, vaikka ei omaa naistaan omaa kehua. Kyse on hyvistä tavoista ja toisen huomioinnista, ne pitää miehenkin osata.
Mun mielestä kanssa tarvitset erilaisen miehen. Kaikki miehet eivät todellakaan reissaa poikaporukassa ulkomailla. Eikä myöskään kehu muita naisia. Ei hyvä mies sulla!! Ja jotkut naiset ei edes päästäis menemään ulkomaille tollai, kyllähän se on nimittäin niin, että sen oman rakkaan kanssa luulisi jokaisen haluavan reissuun. Voimia sinne vaan sinulle.
Itsellä samanlaisia tuntemuksia, ja aloitinkin tonne tunne-osastolle keskustelun vastaäskettäin siitä, kun mies katsoo pornoa tai muita vähäpukeisia naisia, niin se miltä itsestäni tuntuu ja vertailen pakostakin itseäni niihin täydellisen kropan omaaviin, olipa se sitten feikkiä tai aitoa pintaa (tarkoitan siis silikoneja jne.).
Miehet, kun te katsotte muita naisia joko luonnossa tai videolla, vertailetteko omaa naistanne heihin? Haaveiletteko siitä naisesta, jota katsoitte, tavalla tai toiselle? Toivoisitteko saavanne sellaisen joskus itsellenne, vaikka olette parisuhteessa/naimisissa????
Minusta on kiva katsella kauniita ihmisiä ja kysyn joskus mieheltänikin, että eikö olekkin kaunis/söpö/suloinen nainen? Joskus jostain tuttavasta ja myös hänen mukavasta luonteestaan kysyn mieheni mielipidettä. Me keskustellaan ihmisistä: naisista ja miehistä yleisä hyvää. Joskus kun joku ihminen vähän keljuttaa, niin puhumme siitäkin. Minä olen iloinen jos joku nainen on saanut kauniin ulkokuoren Luojan lahjaksi ja vieläpä kivan luonteen! Tiedän, että kyllä minullakin niitä katsojia on ja saa katsoakkin. Ei se katsominen ja mahdollinen ihaileminenkaan ole paha asia!
Ilman närää! Eteisemme seinällä on lomakaupunkimme futisjoukkueen poikkakalenteri ja minusta on vain hyvä, että vaimoni tuntee mielenkiintoa miehistä olemusta kohtaan.
Tosin, hänen miesihamteensa ulkoisessa mielessä löytyvät telinevoimistelijoiden parista.
Vastaavasti, vaimo tietää nuorien fitnesnaisten olevan minun silmissäni parasta mitä luomakunta on saanut aikaan.
Näen näitä luomuksia viidesti viikossa.
Emme koe näitä silmää mellyttäviä hahmoja kilpailijoiksi koska ne eivät ole sellaisia!
Eivätkä ne aiheuta vähäisintäkään mustasukkaisuuden oiretta.
Samallahan voisi julistaa pannaan kauniin kuvateoksen katsominen, tai teatteri, elokuvan tms.
Ps. Vaimoni tietää, etten ole koskaan pitänyt häntä täydellisenä mutta hän on parasta mitä kohdalleni sattui 46-vuotta sitten.
Ajatukset ovat samat toisinkin päin.
En ymmärrä, että auttaako muu kuin itsetutkiskelu.
Terve itsevarmuus on kauneutta!
Mä veikkaisin että olet masentunut sen surkean itsetuntosi takia, siksi ettet uskalla valita hyviä asioita, et ylipäätään uskalla valita jne. en usko että sinulla on aivokemioissa vikaa. Eli sinulla on tunne "masennus" joka on seurausta jostain, kuten suurimmalla osalla. Se voi mennä sairaanloiseksi ("tunnesairaus"), etenkin kun ihmiset nykyään antaa sen mennä, eivät tee mitään eivätkä ainakaan ajoissa. Siihen kuitenkin auttaa muukin kuin pelkkä asioista jauhaminen. Ihmisillä on niin kova tarve nykyään saada diagnoosia ja sääliä itseään. Tosiasia on se, että ennen ei ollut masennusta ollenkaan niin paljon, kun ei siihen ollut varaa. Ja kyllä, edelleen se alle 5% on oikeasti sairaita, mutta 50% syö elämänsä aikana masennuslääkkeitä. Mistä se kertoo...
Tekeminen. Ota haasteita mitä olet aina halunnut, tee PITKÄN ajan suunnitelma, eli tyyliin "opettelen soittamaan kitaraa 5 vuodessa" mikä on mahdollinen, mene tunneille, hanki kitara ja opettele ja treenaa. Miksi? Siksi, että masennukseen taipuvaiset yleensä hankkivat itselleen lisää masennusta kokeilemalla jotain 2 vkoa ja kun eivät opi masentuvat lisää "emmäää osaa mitääää", no et varmaan. Sen lisäksi sitä hyvän olon tunnetta haetaan ulkopuolelta, kuten sinäkin teet: odotat että poikaystäväsi antaa sen sinulle, ilman vaivaa ja tuskaa.
Kun oppiminen vaatii sitkeyttä. Siksi se myös lopulta antaa saavutuksen tunteen ja sen että itse pystyy. Todelliset asiat vaatii jotain. Ja ei tarvitse nyt kitaraa opetella soittamaan, vaan mitä haluaa, missä itse saavuttaa jotain, mille joutuu antamaan ja mitä on halunnut.
Kova liikunta auttaa. Se purkaa srtessiä, juu, antaa endorfiinejä ja vie ajatukset pois. Mutta ulkonäkökeskeisille ihmisille, se voi toimia lohdutuksena hyvästä kunnosta ja sitä kautta antaa muita arvoja. Itseään voi pitää paremmin kauniina "järjellä" => Olen hyvässä kunnossa, terve ja liikun = olen sillä tavalla ainakin kaunis.
Lisäksi arvotat itsesi poikaystvän kautta. Haluat tulla täydelliseksi tyttöystäväksi, sellaista ei ole olemassa. Mitä jos haluaisit tulla hyväksi ihmiseksi, joka seisoo omilla jaloillaan, toteuttaa omia haaveitaan ja elää elämäänsä naisena, jollainen haluaa olla? Et sinä itsetuntoasi häneltä saa etkä elämääsi voi elää hänen kauttaa.
Haluat olla kiltti ja ymmärtäväinen, joo, hienoa. Haluat järeitäkin keinoja. Käykö suora puhe?
Lopeta se vitun itsesääli. On kiva olla nyssy, mutta masennuksen (myös sen tunteen) kanssa tosiasia on ettei kukaan voi parantaa sitä puolestasi, ja sinun on itsesi päätettävä. Ole siis kiltti myös itsellesi eli lakkaa itkemästä siihen tyynyyn ja ala kannustaa itseäsi, joka päivä. Kiitä asioista, joka päivä. Hyväksy se, että huonojakin puolia tarvitaan selviytymiseen. Ja että kynnysmatot, mikä sinä ehkä nyt olet, ovat aina masentuneita, syystäkin.
En lohduta sinua mieheen liittyvillä asioilla, hän katsooo 100% varmasti kauniita naisia ja 85% miehistä pettää. Esimerkiksi Thaimaan tuliaiset on pahimmillaan hiv, joten suosittelisin nyt nostamaan sen katseen lattiasta ja miettimään realistisesti, onko miehesi pettäjä-tyyppiä vai ei. Keskustele ihmisenä ja aikuisena suhteestanne, voi olla että maksat itsesäälistäsi hiv:llä muuten. Jos hän kännissä voi tehdä mitä vaan, hän on jo käytännössä tunnustanut.
Masennus, sinä ihan oikeana sairautena muuten, vaatii ihan samaa. Kyllä. Pää on sumea, mutta ylös on noustava. Kun tunteet ei auta, pitää mennä rutiinilla ja itsekurilla. Lenkille voi lähteä juoksemaan, vaikka ei kiinnosta, koska fyysinen keho tottelee. Niin kauan kun ei mene psykoosiin, voi hallita itseään jotenkin ja pitääkin. Pelkkä terapia ei koskaan auta, pelkät lääkkeet ei koskaan auta, tai välttämättä ollenkaan: oli sairauden taso mikä tahansa, on itsekin tehtävä, kuntoutettava, päätettävä. Sattui tai ei. Kyllä, puhun niin varmasta tiedosta, ettet edes tajua. Ja muuten, kaikki masentuneet, edes kliinisesti, oikeasti sairaat eivät vertaa ulkonäköä eivätkä ole mustasukkaisia. Joten se ei liity masennukseen vaan huonoon itsetuntoon. Ja ulkonäkökeskeisyyteen.
Nykyisellä ylidoagnosoinnilla tehdään se halla, että ihminen alkaa ottaa tuommoiset osaksi itseään. Ja siitä tuleekin identiteetti, eikä ohimenevä sairaus tai jakso. Annetaan valta terapeutille tai lääkkeille eikä pidetä omasta elämän hallinnasta kiinni. Luovutaan omasta itsetunnosta ja työstä liian helposti, niinkun sillä ei voisi saavuttaa enää mitään. Mutta, sinä seisot vain omilla jaloillasi, oli päässäsi mitä vikaa tahansa.
Kiitos sinulle hyvistä neuvoista nimim 4896. Olen samanalaisessa tilanteessa, kuin keskustelun aloittaja ja mietin mitä tehdä, mutta olen jo selvinnyt elämässäni mm. avioerosta lapsuuden henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, työttömyydestä...onhan näitä neljäänkymmeeneen vuoteen mahtunut... joten selviän myös kaksi vuotta kestäneen suhteen loppumisestakin! Ehkä tämä suhde ei sitten ollutkaan se oikea vaikka niin uskoin ja ehkä uskottelin itselleni ja kumppanilleni.