Hukassa... :c

Olen 8.-luokkalainen tyttö ja minua on kiusattu nyt lähes yhdeksän vuotta. Olen masentunut, minulla on toistuvia paniikkikohtauksia ja sairastan bulimiaa.
Minulla on vaikeuksia koulussa; saan kokeista vitosia, vaikka yrittäisin kuinka lukea. Keskiarvoni on tippunut 8.3:sta 7.1:een vuodessa. Jokin aika sitten vielä unelmoin kuvis lukioon menosta, mutta keskiarvollani ei voi kehuskella.
Oon kyllästynyt itseeni ja elämääni. Onnistun aina pilamaan kaiken jotenkin. Riitelen jatkuvasti vanhempieni kanssa ja onnistun tuottamaan heille pettymyksen kerta toisensa jälkeen.
Minua pelottaa mennä kouluun, tai mihin tahansa muualle, missä joku tuttuni voi nähdä minut. Häpeän itseäni. Olen yrittänyt miellyttää muita jo vuosia, mutta joku minussa on niin vastenmielistä, ettei kukaan halua olla kanssani.
Ainoa kaverini aikoo vaihtaa koulua ja jään lopullisesti yksin, mikä pelottaa minua. Tämä kyseinen kaverini jättää minut yksin, aina kun on väleissä erään toisen tytön kanssa. Olen silti iloinen, että minulla on edes joku.
Pelkään syömistä; koen olevani huono ihminen, jos syön vähäkään liikaa. Tätä on jatkunut viidenneltä saakka, enkä jaksaisi enää välittää siitä, mitä syön, mutta siitä on tullut tapa, enkä pääse siitä eroon.
Viiltelin ensimmäisen kerran myöskin viidennellä. En ole ylpeä tekemisistäni, mutta se helpottaa oloani hetkeksi, jonka jälkeen minulle tulee entistäkin hirveämpi olo.
En enää jaksaisi yrittää, mutta en halua antaa kiusaajilleni uutta mahdollisuutta nauraa minulle. Olen kertonut vanhemmilleni, mutta he eivät ottaneet minua tosissaan. Äitini vain luultavasti nauroi vääränä minulle ja unohti koko asian. Minusta tuntuu, ettei hän välitä minusta enää. Olen ihan hajalla, enkä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä...