Kertokaapa.
Miten sitä oppisi hyväksymään itsensä? Oppien nauttimaan syömästään ruoasta hyvällä omatunnolla? Nauttien harrastamastaan liikunnasta?
Laskematta neuroottisesti kaloreitaan, ja käymällä juoksulenkillä kuluttamassa niitä.
Perskatti kun en tätä ole vielä oppinut.
Asiat opin jo lapsena: ruoka oli paholainen jota vain tuli syötyä liikaa. Sitä sai syödä milloin halusi, mielellään mahdollisimman epäterveellisesti, mutta aina kun sitä söi (ellei se ollut salaattikastikkeetonta salaattia) siitä tuli huono omatunto -mahaansa ja persukseensahan se vain meni.
Nyt lasken jokaisen suupalani kalorit, ja sorrun "ahmimaan" säännöllisesti.
Normaalipainossa olen pysynyt, koska olenhan asiassa sen verran neuroottinen, mutta kun.... elämässä olisi paljon muutakin. Kun oppisi sen salaisuuden. Miten nauttia. Eläen terveellisesti miettimättä kauheasti terveellisesti elämistä mutta ihan luonnostaan nauttien terveellisistä elämäntavoistaan.
Katsoen peilikuvaansa, mahaansa, peppuaan, käsiään ja mennen sen jälkeen jääkaapille syöden hyvällä omatunnolla palan juustokakkua. Haluamatta tuskin kuitenkaan toista palaa. Tai voihan sitä joskus halutakin.
Tätä kohti.
Voimia kaikille painonsa kanssa kamppaileville.
Miten sitä oppisi hyväksymään itsensä? Oppien nauttimaan syömästään ruoasta hyvällä omatunnolla? Nauttien harrastamastaan liikunnasta?
Laskematta neuroottisesti kaloreitaan, ja käymällä juoksulenkillä kuluttamassa niitä.
Perskatti kun en tätä ole vielä oppinut.
Asiat opin jo lapsena: ruoka oli paholainen jota vain tuli syötyä liikaa. Sitä sai syödä milloin halusi, mielellään mahdollisimman epäterveellisesti, mutta aina kun sitä söi (ellei se ollut salaattikastikkeetonta salaattia) siitä tuli huono omatunto -mahaansa ja persukseensahan se vain meni.
Nyt lasken jokaisen suupalani kalorit, ja sorrun "ahmimaan" säännöllisesti.
Normaalipainossa olen pysynyt, koska olenhan asiassa sen verran neuroottinen, mutta kun.... elämässä olisi paljon muutakin. Kun oppisi sen salaisuuden. Miten nauttia. Eläen terveellisesti miettimättä kauheasti terveellisesti elämistä mutta ihan luonnostaan nauttien terveellisistä elämäntavoistaan.
Katsoen peilikuvaansa, mahaansa, peppuaan, käsiään ja mennen sen jälkeen jääkaapille syöden hyvällä omatunnolla palan juustokakkua. Haluamatta tuskin kuitenkaan toista palaa. Tai voihan sitä joskus halutakin.
Tätä kohti.
Voimia kaikille painonsa kanssa kamppaileville.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.