Miten usein sanotte rakastan sinua?

Ei sanota kumpikaan ollenkaan, asia tulee ilmi muilla tavoin. Luulen, että tämä ei ole tavanomainen tapa toimia. Yhdessä vajaa vuosi ja hyvin menee.

Mua ärsyttää, kun meille tulee riita ja olen itse tosi vihainen jostain, niin miesystäväni tulee ja kysyy rakastanko häntä,juuri kun olen räjähtämispisteessä, jos en vastaa hän vaan jankuttaa kysymystä ja sitten kun vastaan joo, niin räyhäämisen voikin sitten lopettaa, kun toinen hymyilee ja pussaa. eli rakastamisella hän pystyy torpedoimaan kaikki yritykseni suuttua ;) mieheni mielestä muulla ei ole väliä kuin sillä, että rakastan,nvoin ja saan suuttua niin paljon kun huvittaa, mutta sitten mies on vasta pois tolaltaan,jos sanon, etten rakasta.

Ollaan oltu yhessä melkeen 9 vuotta, sanotaan ehkä noin parin kuukauden välein. Joskus voi olla pidempiki tauko tai lyhyempi, mutta arvioisin että keskimäärin parin kuukauden välein. Se on ihan riittävä, kun teoista näkee kuitenki että toinen rakastaa, mutta on se ihana kuullakkin välillä. :)

Olen ollut poikaystäväni kanssa puoli vuotta ja sanotaan toisillemme päivittäin, että rakastetaan. Yleensä ennen nukkumaan menoa hyvän yön toivotuksen yhteydessä. Voi olla vain tuoreen rakkauden huumaa, mutta itse olen ainakin niin rakastunut etten malta olla sanomatta sitä päivittäin! Toki teoilla on suurempi merkitys kun sanoilla.

Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta ja joka päivä sanotaan se toisillemme. Välillä avomieheni esim. katsoessa TV:tä tai minä koneella ollessani... :D

En usko että koskaan saan sanoa niin naiselle tai kuulla naiselta. Olen aika ällöttävä tapaus.

Suurin piirtein joka päivä. Kun mies lähtee aiemmin aamulla töihin, tulee hän aina antamaan pusun ja sanomaan "rakastan sinua" - ennen lähtöä. Jos taas minä lähden ennen, teen saman homman.

Meillä pusutellaan vielä 4 vuoden jälkeenkin pävittäin ja sana "rakas / rakastan sinua" tulee myös jotenkin ilman sen kummempia miettimisiä melkein päivittäin. En oikein tiedä, onko vähentynyt vuosien saatossa, jos on niin hyvin vähän on vähentynyt nuo rakkauden osoitukset. Sen kummemmin ei analysoida rakkauttamme kuin joskus harvoin. Suunnitellaan kyllä yhteistä tulevaisuutta. Sen kyllä tietää ja näkee toisesta, että se toinen rakastaa :) Tuommoset kyselyt kuuluu hyvin epävarmaan suhteeseen, jos pitää vähän väliä leuka vapisten olla varmistelemassa ja kyselemässä, että "rakastaks sä mua". Sen verran ollaan ujoja molemmat, että ei puhuta kyllä parisuhteesta tai pusutella muiden ihmisten nähden. Itsestäni se on jotenkin vähän ällöä.

Olen yksinoleva, eikä minun pitäisi lukea näitä palstoja mutta,,,,

Ei se rakastaminen ja välittäminen ole rakastan hokemista vaan tekoja.

Teot meidän jutun eteen ja rehelliset teot. Jos hoet sanaa rakas kokoajan, niin peität pahoja tekojasi.

Pelkät teot ei auta,kyllä se tieto pitää suusta tulla.

Yli 20 vuotta yhdessä ja joka päivä sanotaan tai laitetaan tekstiviesti, että rakastan. Meille olisi kummallista, jos ei mitään sanota vähään aikaan. Se on vain tullut tavaksi. Eikä sen sanominen sitä kuluta. Aina yhtä ihanalta se tuntuu. Vieläkin.

Silloin kun tuntuu siltä, enemmän teot merkitsee kuin sanat. Ne arjen pienet asiat (mies kantaa kauppakassit,tuo kaupasta suklaata, pitää huolta kun olen kipeänä, jos jokin asia painaa niin kysyy mikä hätänä..)

Jääny vähemmälle, en oikeastaan muista milloinka olis sanottu, itse lopetin kun ei se mieskään sano enää. Eikä juuri tule näytettyäkään kun ei juuri enää nähdäkään. Emme siis asu yhdessä. Joko mies on menossa harrastamaan tai ollaan eri aikaan töissä. Että sellasta.
Minä rakastan mutta en tiedä rakastaako mies, suuttuu jos kysyy edes.

Kaksi vuotta tiivistä suhdetta takana. Itse olen yleensä tunnustanut rakkauteni monta kertaa viikossa, mutta kun viime marraskuussa mieheni tällaisena hempeilyhetkenäni sanoi rakastavansa minua "pikkuisen", niin en ole todellakaan kokenut rakkauden kertomista enää luontevaksi! Eipä ole ollut minulla enää minkäänlaista tarvetta lepertelyyn... Miehen eleet ja teot kyllä osoittavat tunteiden olevan koko ajan mukana, mutta tuo "pikkuisen"-sana oli kyllä varsinainen sanallinen sammakko. Olen yrittänyt puhua tästä asiasta heti tapahtuneen jälkeen, mutta en ole asiaan tarkempaa selitystä saanut. Jos ei rakasta, niin sitten ei. Tykätään sitten vaan toisistamme... Toivottavasti molemmat löydämme jossain vaiheessa sellaisen kumppanin, että voimme rakastaa ja saada vastarakkautta...

1,5 vuotta yhdessä ja edelleen sanotaan päivittäin. En usko, että se tästä muuttuu :)

8 vuotta yhdessä oltiin, ja joka päivä sanottiin aamulla töihin lähtiessä, että rakastetaan. Vasta kun alkoi menemään huonosti, niin rakkauden tunnustukset väheni.

Joka päivä, ei helvetissä! 15 vuotta sitten kun menimme naimisiin sanoin vaimolleni että rakastan häntä, ilmoitan kyllä jos tilanne muuttuu.

Olen aina ihmetellyt tätä suomalaista "teot puhuvat enemmän kuin sanat" -ajattelutapaa. Eivät kai kauppakassien kantaminen ja rakkauden tunnustaminen ole toisensa pois sulkevia asioita?

En pystyisi elämään suhteessa, jossa rakkautta ei pidettäisi elossa myös sanoilla. Näivettyisin, jos kumppani ei haluaisi sanoa rakastavansa.

Meillä sanotaan "rakastan sinua" useita kertoja päivässä ja hieman useimmin minä sen sanon kuin vaimoni. Vähintään aamuin illoin ja useimmiten siinä välissäkin. Se on meidän tapamme ja olen onnekas mies, kun olen löytänyt naisen, joka arvostaa myös sanoiksi puettua rakkautta.

1,5 vuotta yhdessä, sanotaan päivittäin. En tiedä vaikuttaako kieli siihen, kun mies on ulkkis ja se tuntuu luontevammalta sanoa i love you. Hempeillään edelleen paljon: halitaan ja suukotellssn. Mies välillä laulaa kitaralla minulle jonkun rskkaudlsulun mikä on aivan ihanaa :')

Yhdessä 22 vuotta. Ei sanota päivittäin. Meillä osoitetaan pienillä teoilla. Hipaisu, suukko, halaus jne. Toki kutsun miestäni rakkaaksi ja muruksi. Tiedän, että rakastamme ja se riittää.

Kyllä se on mielestäni tärkeää sanoa se, ja en kutsuisi sitä "lepertelyksi" vaan se on mielestäni ihana kuulla että puoliso sanoo sen silloin sun tällöin. Sellainen mies joka uskaltaa sen sanoa silloin kun hän ajattelee niin on mielestäni oikea ainakin minulle. Mikä on ihanampaa nukahtaa illalla kun viimeiset sanat ovat "Minä rakastan sinua" se riippuu tietysti siitäkin minkä kasvatuksen on saanut, jos tulee kodista missä tunteille on annettu tilaa niin sehän on luonnollista ilmaista ne.

Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa...ei meillä oikeastaan yhteen muuttamisen jälkeen ole ollut tarvetta rakkaudentunnustuksiin. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Ei ole tarvetta kysellä toisiltamme itsestäänselvyyksiä. Tietysti rakastamme, muuten emme olisi yhdessä!!

Rakkaus on niin iso sana, toisaalta kaiken kattava, toisaalta niin epämääräinen. Itse mieluummin erittelen vähän tarkemmin, mistä puolisossani pidän. Halailemme ja pussailemme päivittäin, kehumme toisiamme ja otamme toisemme huomioon pikku palveluksia tekemällä. Joskus mies huokaa, että mun kanssa on hyvä elää. Mitä enempää tarvitsisi sanoa?

Ihmisiä on niin erilaisia. Jokin tapa sopii jollekulle, toiselle taas ei. Turha yhden seikan perusteella tuomita koko suhdetta.

Mieheni ei ole ikinä sanonnut rakastavansa minua, joten tuskin edes rakastaa, kunhan olen muuten tarpeet täyttävä kelvollinen yksilö.

Joten sana RAKASTAN kuulostaa tönköltä ja töksähtävältä suomalaisen - no minun, - suuhun. Enpä käytä juurikaan. Sanotaan että tykkään sinusta tosi paljon. Ehkä aika lievää. On oltu yhdessä ja erikseen ja taas yhdessä yhteensä kohta 9 vuotta joten kaippa sitten tykätään tosi paljon toisistamme.

Sana vaan kuulostaa siltä kun joku raksahtaisi tai repeäisi rikki. miellyttävämpää olisi sano I love juu mutta sepä vasta kuulostaa kuin teini-ikäinen puhuisi.. no kai se tykkääminenkin sitten. Mutta epävarma hakee sanoilla tukea, eiköhän se tunne ja oleminen ole se pääasia.

Mua ärsyttää tosi paljon, kun mun poikakaveri kyselee kokoajan, että rakastanko, olen usein sanonut suoraan, että en rakasta ja oma on syysi. Jos sanon, että rakastan tarkoitan sitä varmasti ja kerran rakastin häntäkin vaan en enää.

Kertokaa minullekin, mistä löytyy sellainen mies joka osaa tunteitaan näyttää? Entisessä elämässäni sain tuntea olevani rakastettu, mutta hyvin surullisten tapahtumien takia entisen elämäni ihmistä ei enää ole.
Nykyinen puolestaan... en tiedä mikä meitä yhdessä pitää. Hän ehkä rakastaa, ehkä ei. Kaikki on sidonnaista siihen miten hänellä ja meillä menee. Hyvinä hetkinä ehkä pitää, jos jostain tulee sanomista, niin on valmis vetämään kaiken vessanpöntöstä. Ja minä kun haluaisin vain edes halauksen.
Sana "rakastaa" ilmeisesti kuluu liikaa, jos sitä joka päivä sanoisi. Itse taas olen sitä mieltä, että se vahvistuu toistojen myötä.

En tiedä mikä tapa on oikein, mutta jos jotain alituiseen jankuttaa, se menettää merkityksensä ja kokee inflaation. Sama juttu jos punaiset palaa liian pitkään ja muuta liikennettä ei ole, niin sit joku aina karkaa punasiapäin...

Aivan käsittämättömiä mielipiteitä joillakuilla... Että se muka olisi "pahojen tekojen" peittämistä, että sanoo rakastavansa!! Mitä ihmettä???? Vai onko tämä tätä suomalaista "tunteet pitää peittää, ainakin jos olet mies" -ajattelua?

Meillä tuore suhde, vähän reilun vuoden olemme yhdessä ja sanomme muutamia kertoja päivässä rakastavamme. ja osoitamme myös teoilla rakkauden

Rakkauden voi osoittaa sanoilla tai teoilla, mutta kyllä ensiksi kannattaa osoittaa sanoilla, koska kumppani voi ehkä hieman ihmetellä kun vaikka esimerkiksi halaat tai suutelet vain yhtäkkiä. Parempi sanoo "rakastan sinua" ja sitten vasta tehdä jotain niin se kumppani ei ehkä "järkyty" niin pahasti :) :D

Meillä on melkeinpä päivittäistä. Harvinaista on, jos ei ole. Aina kun töinen lähtee töihin, sanoo lähtevä osapuoli nukkumaan jäävälle, että rakastaa ja toinen vastaa.

Tulee muutenkin hyvä mieli itselle kun eno lähti maailmasta sanoen vaimolleen, että rakastaa tätä, että jos nyt lähden ovesta ulos ja joudun onnettomuuteen, viimeinen asia jonka mieheni on kuullut on, että rakastan häntä.

Mieheni sanoo joka ilta nukkumaan mennessämme rakastavansa minua. Olemme olleet yhdessä pian kolmekymmentä vuotta.