Olenko ainoa jota kiihotti

Good for you. Itsellä ei ole kakkafetissiä, mutta symppaan kyllä, jos joku muu sai iloa tuosta.

kun on sairasta!

Tuskinpa olet ainoa, mutta ei teitä varmastikaan montaa ole.

seisomaan kun luin uutisen

Et ole ainoa. Vetelin tumppuuni kun ajattelin tyttöjä istumassa bussissa paskat housuissa. Ja paska ehkä leviää ja menee myös varsinaiseen bisnesreikään

Ei valitettavasti kiihottanut, suretti ainoastaan. Minulle yliopisto edustaa yhtä yhteiskunnallisesti merkittävimmistä toimijoista, jonka tehtävänä on tuottaa tietoa (etenkin luonnontieteet, mutta myös muut), tietoisuutta (yhteiskuntatieteet) sekä ymmärrystä (humanistiset tieteet) maailmasta, olla järjen ja kritiikin ääni aikana, joka tätä ääntä tarvitsee – jos nyt ei enemmän kuin koskaan, niin paljon kuitenkin.

Ylioppilaslehden tulisi seurata näitä ihanteita. Tietenkin lehden tyyliin sopii tietty rentous, onhan kyse kuitenkin journalistiikasta eikä tieteestä, mutta lehden arvopohjan tulisi olla sama kuin instituution sen takana. Ainakin tavallisen kansan silmiin lehti ja yliopisto todennäköisesti rinnastuvatkin niin, että ensin mainitun arvomaailman ajatellaan aika suoraan heijastavan jälkimmäistä.

Sitten tulevat nämä naistoimittajat, joiden mielestä aikamme ja yliopiston imago kaipaavat eniten Jackass-stuntteja. Ja kun heiltä kysytään, mitä he tällä kaikella halusivat sanoa ja osoittaa, he vaikenevat, vetäytyvät oman ylimielisyytensä kuoreen.

Tekisi mieli sanoa niin kuin Peter Nyman aikanaan vahingossa televisiossa eli "Voi vittu!", mutta koska alatyyli sopii suuhuni huonosti edes lipsahduksena, tyydyn toteamaan: "Voi pojat, nyt vituttaa!"

Selailin tänään Skeptikko-lehteä kirjastossa. Jännän kaksijakoisia ajatuksia synnyttävä ja siksi kiehtova lehti; yhtäältä huuhaanvastaisessa sodassaan hyvällä asialla, toisaalta positivismissaan ja metafysiikan kieltämisessään raivostuttava. (Ihmiset, joiden mielestä luonnontieteellinen metodologia olisi ainoa oikea tapa lähestyä KAIKKIA asioita alkeishiukkasista kaunokirjallisuuteen, ovat äärettömän rasittavia. Yleensä heidät saa kyllä myöntämään, ettei ns. hengen asioita ole hedelmällistä tarkastella niin, mutta samaan hengenvetoon he sitten sanovat, ettei mikään sellainen, jota heidän näkökulmansa ei tavoita, ole – juuri tästä syystä – tutkimisen arvoista ensinkään.) No, tämä ei liittynyt nyt mihinkään; Skeptikko-lehti liittyy asiaan vain siten, että sieltä tarttui minulle mukaan tieto, että rakkaassa länsinaapurissa Lundin yliopistossa on sellainenkin oppituoli kuin parapsykologian professuuri.

Kyllä vaan: telepatia, ennustaminen ynnä muut hörhöilyt ovat siellä osa akateemista maailmaa. (Samassa lehdessä oli pääkirjoitus Suomessa tekniselle alalle tehdystä väitöskirjasta, joka käsitteli kaivonkatsomista; tämä työ, jonka suurin ongelma ei niinkään ollut uskomusten tuonti tieteen alalle vaan niihin perustuvasta lähtökohdasta kiinni pitäminen myös vastakkaisten todisteiden edessä, sentään hylättiin – mutta vasta skeptikkojen nostettua äläkän.)

Haluaisin olla suvaitsevainen, mutta minullakin on rajani. Yksi raja kulkee siinä, että perustelemattomia uskomuksia tai silkkaa uskomuksetonta typeryyttä en suvaitse, en puhtaana omana itsenään enkä minkäänlaisen uskonnon, ideologian tai muunkaan oppijärjestelmän kaapuun naamioituna. Suomi ja Ruotsi edistyksellisinä maina pitävät suvaitsevaisuutta tärkeänä arvona, ja yliopisto näyttää arvojohtajana mallia olemalla vielä askelta muita pidemmällä. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan saa olla ITSEISarvo. Housuun paskomista tai henkien kanssa juttelua ei tule hyväksyä vain siksi, että joku saattaisi pahoittaa mielensä, jos hänen oikeuksiaan (paskoa housuun) tai uskomuksiaan (että äänet päässä ovat henkiolentoja, eivät skitsofrenian oire) ei hyväksytä tasaveroisiksi muiden kanssa.

Selkärankaa, yliopisto! Valaise hengen liekillä ja johda meidät läpi vaikeiden aikojen. Puolusta arvojen moninaisuutta – mutta uskalla näyttää, että tietyt arvot silti ovat enemmän puolustamisen arvoisia kuin toiset, sillä täydellinen tiedon ja arvojen relativismi tekee oman työsi turhaksi. Kunnioita kaikkia perusteltuja paradigmoja, sekä luonnon- että ihmistieteellisiä – mutta vaadi ja vaali tieteenalasta näkökulmasta riippumatta järjen ääntä ja ajattelun eleganssia. (Metafysiikassakaan ei ole vikaa, kunhan se vain on hyvää.) Rohkene kritisoida. Jäykkä ei tarvitse olla, mutta kuitenkin arvokas sekä tieteenteossa että journalistiikassa!

Jos tämä tekee minusta taantumuksellisen, olen sitä ylpeästi.

Tästä ois noussut kohu jos paskojat olis ollu miehiä

Tässä oltiin oikealla asialla. Mielestäni kaikki joukkoliikenteen käyttäjät samoin kuin turkulaiset saavat haistaa paskan. Hyvä että tytöt panivat haisemaan!

Ai, sä ootkin nainen. Ei olis uskonut, kun välillä pistät tosi halventavia tekstejä tänne. Näköjään naisetkin osaa solvata toisia naisia rankemman päälle. Mikäs siinä, jotkut äijät tykkää kun muijat ovat törkyturpia suustaan. Monesti vielä ne näteimmät ovat pahimpia solvaamaan toisia naisia ;)

kiihottavat aina

Naisten paikat ovat sen veran lähellä toisiaan että ulostetta voinee mennä aika helposti emättimenkin puolelle, tuotosten laadusta, asennoista ja vaatetuksesta riippuen. Se ei ole kovin eroottista.

Kakkaminen on taitolaji, ja myös fetissi.

Ei mikään märkä läikkä pikkareissa lueta sellaiseksi vaan sen on oltava esteettisesti muodokas jööti ja antaumuksellisesti sekä nautinnollisesti ulostettu kiekura.

Tähän tapaan jotenkin:

http://www.clker.com/cliparts/f/e/b/9/12117618342049654957DooFi_Turd.svg.med.png

Ihan pimeetä

Jatkossa voi kokeilla samaa kusella, ja eikun tytöt linjuriin ;) ps: ( hakekaahan sille tutkimukselle herra käteiseltä rahoitusta) :)

kakkaleikit kinnostavat, mutta en toistaiseksi le löytänyt naista joka olisi niihin haluad