Pakko vähän purkautua. Koska potuttaa.
Olen nuori, vähän alle kakskymppinen.
Olen vihdoinkin löytänyt upean naisen, taino periaatteessa hän löysi minut.
Olemme nähneet muutamaan otteeseen ja kun on jo selvää, että kiinnostuminen on monipuolista ja menossa vakavempaan suuntaan, niin koko tilanne on alkanut ahdistaa :/
En ole koskaan ennen seurustellut. Haluaisin sitä, mutta jostain syystä sisälläni vallitsee pelko... Että en ole ns tarpeeksi hyvä seurustelemaan.
Vaikka hän selvästi on kiinnostunut, pelkään että olen henkilönä liian tylsä ja yksinkertainen.
Ahdistus on minulle liikaa... En haluaisi menettää mutten myöskään antaa turhia toiveita.
Ehkä vanhempieni huono, riitaisa avioliitto on vaikuttanut kuvaani parisuhteesta, että se ei ole lopulta mitään mukavaa.. En tiedä
Olen nuori, vähän alle kakskymppinen.
Olen vihdoinkin löytänyt upean naisen, taino periaatteessa hän löysi minut.
Olemme nähneet muutamaan otteeseen ja kun on jo selvää, että kiinnostuminen on monipuolista ja menossa vakavempaan suuntaan, niin koko tilanne on alkanut ahdistaa :/
En ole koskaan ennen seurustellut. Haluaisin sitä, mutta jostain syystä sisälläni vallitsee pelko... Että en ole ns tarpeeksi hyvä seurustelemaan.
Vaikka hän selvästi on kiinnostunut, pelkään että olen henkilönä liian tylsä ja yksinkertainen.
Ahdistus on minulle liikaa... En haluaisi menettää mutten myöskään antaa turhia toiveita.
Ehkä vanhempieni huono, riitaisa avioliitto on vaikuttanut kuvaani parisuhteesta, että se ei ole lopulta mitään mukavaa.. En tiedä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan turhaan jännität olemattomia!
Te olette juuri tavanneet. Ts te olette vasta tuttavatasolla. Ehkä ajanpitkää se muuttuu kaveruudeksi. Sellaiseksi rehelliseksi ystävyydeksi jossa hän on yksi muiden ystäviesi seurassa joiden kanssa teette yhdessä asioita. Parannatte maailmaa, katsotte videoita, syotte pizzaa, ulkoilette jne jn..
Tuosta on vielä pitkä matka seurusteluun vain yhden ihmisen kanssa. Pidä häntä aivan rehellisenä kaverina kuten muitakin kavereitasi.
Saattaa hyvinkin olla että teistä ei koskaaan tule "paria", mutta siitä sinun ei tarvitse huolehtia viela ainakaan vuoteen!
Vain iloitse että olet loytänyt uuden ystävän jonka voit liittää muiden kavereittesi seuraan. Teillä kaikilla on varmasti paljon toisillenne annettavaa.
Oho, tuli näköjään laitettua tämä threadi kahteen kertaan palstalle.
Mutta itse asiaan..
En ole oikein missään vaiheessa pitänyt häntä vain kaverina, joten ei se olisi helppoa myöskään varmaan tulevaisuudessa. Enkä usko että hänkään haluaisi minusta vain kaveria.
Ehkä juuri sen hänen ns nopeasti etenemisen takia minua ahdistaa näin paljon.
Tiedostat varsin hyvin miksi sinua ahdistaa hänen seuransa.
Tuo on juuri se tieto jota vastaan kun tekee, ei useimmiten hyvä seuraa. Tiedostat hulmuavat varoitusliput joten kukaan sinun puolesta ei laita jarruja päälle liian nopesti ystävyyden muutumista sinulle liian intiimiksi.
Joten nyt jarrut päälle ja ellei teille kaveruus sovi ennen ystävystimistä, sinä teet halla vain itsellesi. Tuo tytto kenties haluaa olla vain FWB (friend with benefits), jolloin aloitetaan seurustelu lähinnä alapäiden kanssa. Ajan mittaan kun tutustuu yläpäähän, huomaakin ettei siellä ole läheskään sitä mitä itse luuli, uskoi ja toivoi.
Ja sitten valitetaan ja surkutellaan kun toinen osottautuukin aivan eri ihmiseksi kuin se jonka aluksi oli tavannut.
Jos hakee vain supersuhdetta ja äkkiä, matka seuraavaan kortteliin ja kulman taakse maksulllisesti hoitaa tuon puolen, ilman siitä seuraavia sydänsuruja.
Mitäs jos ottaisit vain päivän ja hetken kerrallaan. Kerro rehellisesti hänelle ahdistavat ajatuksesi. Sano samalla, että olet oikeasti kiinnostunut hänestä, että ahdistavat ajatuksesi nousevat omasta perhehistoriastasi.
Voisit istua hetkeksi miettimään, mikä vanhempiesi parisuhteessa sinua ahdistaa eniten. Minkä et haluaisi toteutua omassa suhteessasi? On hyvä olla tietoinen, mitä pelkää.
Rehellisyys ja aitous rakkauteen yhdistyneinä on varma parisuhdeneuvo!