Pakko vähän purkautua. Koska potuttaa.
Olen nuori, vähän alle kakskymppinen.
Olen vihdoinkin löytänyt upean naisen, taino periaatteessa hän löysi minut.
Olemme nähneet muutamaan otteeseen ja kun on jo selvää, että kiinnostuminen on monipuolista ja menossa vakavempaan suuntaan, niin koko tilanne on alkanut ahdistaa :/
En ole koskaan ennen seurustellut. Haluaisin sitä, mutta jostain syystä sisälläni vallitsee pelko... Että en ole ns tarpeeksi hyvä seurustelemaan.
Vaikka hän selvästi on kiinnostunut, pelkään että olen henkilönä liian tylsä ja yksinkertainen.
Ahdistus on minulle liikaa... En haluaisi menettää mutten myöskään antaa turhia toiveita.
Ehkä vanhempieni huono, riitaisa avioliitto on vaikuttanut kuvaani parisuhteesta, että se ei ole lopulta mitään mukavaa.. En tiedä
Olen nuori, vähän alle kakskymppinen.
Olen vihdoinkin löytänyt upean naisen, taino periaatteessa hän löysi minut.
Olemme nähneet muutamaan otteeseen ja kun on jo selvää, että kiinnostuminen on monipuolista ja menossa vakavempaan suuntaan, niin koko tilanne on alkanut ahdistaa :/
En ole koskaan ennen seurustellut. Haluaisin sitä, mutta jostain syystä sisälläni vallitsee pelko... Että en ole ns tarpeeksi hyvä seurustelemaan.
Vaikka hän selvästi on kiinnostunut, pelkään että olen henkilönä liian tylsä ja yksinkertainen.
Ahdistus on minulle liikaa... En haluaisi menettää mutten myöskään antaa turhia toiveita.
Ehkä vanhempieni huono, riitaisa avioliitto on vaikuttanut kuvaani parisuhteesta, että se ei ole lopulta mitään mukavaa.. En tiedä
Vastaukset 2
Vanhimmat
En osaa neuvoa mitenkään, mutta pakko sanoa että olisin voinut kirjoittaa itse juuri samoin... paitsi että mun on tosi vaikea myöntää itsellekään että pelko etten riitä hiipii koko ajan mieleen.
Ei mitään kokemustakaan kerry ellei uskalla edes yrittää, eiks niin?
Seurustelu on yhdessä olemista ja tekemistä, kaveruutta, jossa on hellyyden tunteetkin mukana. Onnistuu siis keneltä vaan, jolla on tunteet. :)
Sun iässä ei tarvi osata vielä mitään ihme temppuja, olla vaan kaveri ja nauttia yhdessä olemisesta. Siitä edetään sitten kunkin toivomalla tahdilla, ilman mitään paineita. Jutellaan ja tutustutaan ensin, sovitaan tapaamisia ja kohdataan erilaisissa paikoissa, rakennetaan luottamusta, jne.
Ei siis kannata lytätä juttua myttyyn jo etukäteen, vaan katsoa miten yhdessä oleminen alkaa sujua ja miltä se tuntuu. Kun se tuntuu mukavalta, sen voi sitten sanoa ihan ääneenkin: "Musta on kiva olla sun kanssa". :)