Avomies aina töissä

Minulla on vähän sama tilanne, poikaystävä on usein 9 tuntia töissä. Ja työ on sellaista, että sinne saa mennä milloin haluaa ja olla niin kauan kuin haluaa (tutkija). Hän voisi tehdä töitä kotoakin, mutta on mieluummin koko päivän työpaikalla. No, ehkä siellä saa paremmin tehtyä.

Itsekin olen opiskelija ja tuntuu välillä yksinäiseltä. Mutta olen oikeastaan jo tottunut siihen eikä hän nykyään ole enää niin pitkiä päiviä... Ja viikonloput on kuitenkin vapaat.

Ehkä sinun miehelläsi tuo työtahti vähän helpottuu tulevaisuudessa? Tuskin tuollaista kovin montaa vuotta jaksaa putkeen. Ja nythän on kaikki isyyslomat ja muut.

Voin sanoa, että liitot eivät kestä naitä konsulttitöitä joissa ollaan aina poisaa kotoa.
Siellä sitten vaanii myös vaara, aina löytyy näitä vokottelijoita ja varsinkin jos joutuu hotelleissa asumaan.

Myöskin ulkomaan pienemmätkin komemmukset rikkovat liitot, sieltä tullaan väsyneinä kotiin, mitähän siellä tehdään.

Kerron erään tarinan, kapakassa, ukolle laitetiin jotain unettavaa ja vietiin yöksi muualle, naisia oli ollut, joten eipä ollut puhdas perheellinen mies, joka sitten onnekseen löytyi, olisihan voinut käydä pahemminkin. Kortti oli toki käytetty, mutta ei löytynyt allekirjoitusta, joten kerran veloitetu aika suuret summat palautuivat ja lisäksi olivat yli sen rajan , jota kortilla sai käyttää.
No asiaa ei monet tiedä, mutta siitä alkoi perheen alamäki, enää ei seksi onnistunutkaan kotosalla, moni muukin asia meni huonosti, sillä ei kukaan tytööystävä tai vaimo hyväksy tuota ja toisekseen oli suuri pelko taudeista.
Että siinä nämä korkeasti oppineet ihmiset ja heidän kauppakumppaneiden luona käynnit ulkomailla.
Oli taidettu pumpata ihan minne vaan, ihme että eivät tappaneet. Josku mietin, olisko ollut niin parempi, kuin saada puoliso täysin murretuksi ja nujerretuksi .

Pitää olla joku harrastus illan ajaksi niin e itartte yksin kotna olla ja itse miehenä aikoinaan arvostin sitä että naiseni on vieläkin vuorotöissä ja oli iltaisin viikonloppuisin kotna kun nainen töissä ja sai touhua itsekseen mitä halasi ja sitä kehdenkeskistä aikaa oli aina mutta pitää olla sitä omaakin elämää vaikka parisuhteessa ollaan. Nyt kun ikää 50v ja en saa naistani moottoripyän kyytiin niin yksiksen käyn ajelemassa ja taphtumissa ja ei se naisellenikaan mikään ongelma ole.

Oli teillä lapsia tai ei, mies ei muuta tyotahtiaan. Tyo ei ole hänelle tyotä vaan elämäntapa.

Onkin sinun päätettävissäsi haluatko jatkaa pitkän tätäimen suunnittelua tuon miehen kanssa.Erittäin hyvä että tämä asia tulee ilmi nyt jo , ennnen lasten tekoa. Hyvin todennäkoisti kasvattaisit heidät lähes yksin. Mies varmasti olisi hyvä henkinen tuki, mutta kaikki käytännon asiat jäisi sinulle.
Siinä vaiheessa on täydellien tarpeetonta valittaa tyokuormasi alla väsymystäsi. Tiesit tämän kaiken jo kauan aikaa sitten.

Mikäli kaikesta huolimatta jatkat tämän miehen kanssa, eiko olisi järkeenkäyvää hankkia itseelesikin mielekästä tekemistä - miksi ei tyopaikka illoiksi. On turhauttavaa istua 4 seinän sisällä ja vain odottaa toista kotiin. Kun teet lapset, he pitävät sinut kiireisinä jokaikisen hetken!

Aivan omaksi tiedoksesi, suuri osa ihmisiä (Suomen ulkopuolella) tekee 12-13tuntisia tyopäiviä 6 päivänä viikossa.

kannusta miestä hankkimaan OMA ELÄMÄ, näkemään kavereita, harrastamaan jne.

Ei tuo vielä mittään mutta ajattele jos miesystäv olis reissuhommissa eli viikot muualla ja vain viikonloput töissä niin siinä sitten yksin olisit. Nämä suomessakin isojen firmojen johtajat joilla 100-200 reissupäivää vuodessa niin se siitä parisuhteesta. Pieni tuoollainen 8-10h mutta kun jotkut tekevät 12-15 tunnin päivää ne se vasta työtekoa on.

Joko miehellä on peitetarina työstä ja toinen nainen. Tai sitten se on elämäntapa, hän voisi tehdä etänä tai keksiä kotona muita harrastuksia myös. Muuttuuko mies vai jääkö tuollaiseksi? Miehet eivät yleensä muutu. Huomaako hän tilannetta SINUN kannaltasi, vai vain omaltaan. Onko hän itsekäs? On.

Auttaako pariterapeutti selvittämään asiat tulkkina välillänne. Vai kuuleeko hän mitä sanot ilman ulkopuolista ihmistä. Onko kyseessä kausi pakoilla kotoa... kiinnostaako häntä olla kanssasi todella. Rakastunut ei voi olla erossa kauaa. Mistä on kyse?

Minä taas en ymmärrä, miksi jotkut haluaisivat elää elämänsä kyhnyttäen toisen vieressä 24/7. Olen nainen, enkä voisi kuvitella niin symbioottista tukahduttavaa suhdetta. Kannattaisi hankkia elämä itsekin, eikä elää vain toisen kautta. Hanki harrastuksia itsellesi tai tee asioita, joita teit kotona ennen yhteenmuuttoasikin. Ei teidän ole pakko koko ajan olla kylki kyljessä, haloo. Kuulostaa jotenkin läheisriippuvaiselta.

Minäkin teen 9-10 tuntisia päiviä ja pidempiä ylitöitä. Kaipaan itsekkin yhteistä aikaa avovaimon kanssa. Suurin este yhteiselle ajalle on avopuolison 3 vuorotyö, eikä normaalia pidempi työpäivä. Minusta on ehdottomasti tärkeämpää että on mielenkiintoinen työ, kun tylsä työ ja vittuuntuneena kotiin.

Hanki itsellesi muutakin tekemistä, kun miehen odottelua. Jos teillä menee hyvin, niin kyllä teillä sitä yhteistä aikaa tulevaisuudessakin tulee.

"Hanki itsellesi muutakin tekemistä, kun miehen odottelua. Jos teillä menee hyvin, niin kyllä teillä sitä yhteistä aikaa tulevaisuudessakin tulee. "

Parempaa neuvoa et voisi saada!
Älä rakenna elämääsi ainoastaan ja vain miehen varaan.

Ota työtön mies

Mieheni ehti olla monta vuotta työnarkkari, eikä sekään pysäyttänyt häntä, vaikka masennuin vakavasti ja tuli muitakin mielenterveyshäiriöitä toisen lapsen syntymän jälkeen, kutsui vain äitinsä auttamaan minua. Hänen "normaali" työpäivänsä oli n. 17 tuntia.

Nyt käy päivätöissä 8-16 ja välillä tuntuu, että olenko täysin väärän ihmisen kanssa, tuntuu kuin kaikki se olisi työntänyt minut kauaksi hänestä, kun ei ollut luonani, kun tarvitsin häntä kaikista eniten.

Haaveissa on jonakin päivänä vielä lapsi, mutta en tiedä uskallanko enää tämän miehen kanssa, vaikka rakastankin häntä, jos jäänkin taas aivan yksin, ja edellisestä ehtinyt kulua jo kuusi vuotta.

Mieti hyvin tarkkaan haluatko saman kohtalon.

Miehesi haluaa luoda uraa ja parisuhde on vähän toisarvoinen asia hänelle. Tärkeintä ehkä että kotona saa säännöllistä seksiä. Voit miettiä, että haluatko miehen, jonka kanssa ei voi tehdä mitään vai oikeasti seurustelukumppanin. Ei hän nyt ainakaan kovin paljon sinun seurastasi välitä, kun ei halua viettää kanssasi aikaa. Lasten saaminen voi olla erittäin hankala juttu, jos mies ei suostu antamaan aikaa perheelleen.

Mieti minkälaista elämää haluat. Mies tuskin helposti vaihtaa alaa, joten haluatko olla esim. lasten kanssa "yksinhuoltajana" vai isän, joka ottaa osaa lastenhoitoon. Mieti, onko mies lasten arvoinen. Miehelle lasten hankkiminenkin on meriitti työelämässä, joten hän voi haluta lapsia, vaikka ei halua niitä hoitaakaan.

Voi tota.Enpä osaa sanoa mitään.Mun ex ei koskaan kertonut mitään missä pyörii.Puhelin oli koko ajan äänettömällä ja väitti aina olevansa kokouksissa,asiakkaissa jne.Uskoin häntä ja kasvatin lapsiamme yksin kunnes mies pudotti pommin vain kaksi viikkoa ennen muuttoaan,että hänellä on toinen.Tästä on kaksi vuotta aikaa.Sympatioita ei tipu miehelle millään tavalla.Mun puolesta aivan sama mitä tapahtuu.Mulle jäi lapset eli olen yh.Oltiin yhdessä ihan nuoresta asti.Oli aikamoinen juttu,kun oltiin parhaita kavereita mutta ei sitten oltutkaan.eihän kukaan parhaalle kaverille näin tee.

Olisitko liian riippuvainen miehestä, kun vaan vietät iltasi miestä odotellen? Onko sulla harrastuksia, kavereita?

Ymmärrän kyllä toisaalta. Oma mieheni pääsee töistä 3-4 h myöhemmin kuin minä ja on lauantait ja joskus sunnuntainakin töissä. Joskus tulee kyllä ikävä ja toivon, että mies lähtisi aiemmin töistä. Ja jos joskus lähtee, ilahdun kyllä tietysti.
Toisaalta mieheni voisi tulla töistä myöhemminkin, heillä töissä yksi mies joutuu joskus lähtemään reissuun ja tulee vasta illalla myöhään tai yöllä. Joskus voi olla yönkin reissussa. On myös ulkomailla työskenteleviä puolisoita, jotka on päiviä, viikkoja jopa kuukausia poissa. Myös vuorotyö voi olla haastava yhteisen ajan löytymisen suhteen.

Meillä on pieni lapsi ja voin sanoa kyllä, että mieheni työ on yksi syy miksi en halua toista lasta. Koska suurimmaksi osaksi minä huolehdin lapsesta ja omaa aikaa on harvoin. Ja ihan tavallisten asioiden hoitaminenkin on hankalaa miehen työaikojen takia. Asia aiheuttaa suhteessamme riitaa.

Mun mies on työpaikallaan lähes aina ensimmäisenä, muut voi kyllä tulla joskus myöhemmin töihin, mieheni ei. Ja mieheni on myös melkein aina viimeisenä töissä. Jos miehen pitäs lähteä vaikka vain puoli tuntia aiemmin töistä niin sekin on liikaa vaadittu. Ja saan pitkän selostuksen, että en minä nyt aina voi lähteä aiemmin töistä (pyydän ehkä pari krt vuodessa...). Jos taas joku mies on menossa kaverilleen saunailtaa viettämään, kummasti silloin (ei aina) onnistuu aikaisemmin lähteminen? Tärkeysjärjestyksestä kyse vissiin...

No mutta mitä järkeä on elää avoliitossa naisen kanssa jos ei halua edes viettää aikaa.Jonkin asteinen vika päässä kun ei osaa elää yksin mutta ei toisenkaan kanssa.Mitä lie lapsuuden peruja..moni matkii omien vanhempien liittoa ja tapaa elää mikä on ihan älytöntä.Jokainen on yksilö eikä kuulu matkia mitä omat vanhemmat teki.Esim itse en ottaisi miestä joka matkustelee koko ajan Suomessa tai ulkomailla koska mun isä oli just sellainen.Isä joka on joka päivä lasten kanssa on parasta koko perheelle.

Sulle ap girl and the robot.Jos miehelläsi on ex ja hänen kanssa lapset,niin käy ihan päivisin piipahtamassa ex:n kotona ja ei siellä silloin lapsia näy.Tapaavat ihan muuten vaan,pienenä vinkkinä!

Itse teen lyhyttä päivää. n. 8-13 ja mies saattaa olla ilta kuuteenkin töissä ja lähtee ennen kuin edes aamulla heräilen. Eipä tuo mikään ongelma ole, kun muuten sujuu erinomaisesti. Tottakai joskus tapellaan jne, kumpikaan ei ryypiskele usein ja molemmilla lapsia edellisistä suhteista, omani asuu luonani ja puolison lapset ovat joka toinen vkl. Käytän oman aikani kotitöitä tehdessä, käyn ystävillä,salilla, kaupassa jne. Aloittajalle vinkiksi, että aika ei käy pitkäksi jos on omaakin elämää. Käydään myös iltaisin lenkillä yhdessä.

Ja jos on opiskelijalla noin paljon luppoaikaa koulun jälkeen, että vaan odottaa puolisoaan kotiin, niin sitä vois mennä vaikka itsekin töihin jonnekin pariksi iltaa viikossa vai?

Se on kuulkaas sellainen juttu, että työ vaatii nykyisin tekijältään paljon. On vuorotyötä, työmatkoja, ylitöitä ja konferensseja. Jos tähän leikkiin ei lähde mukaan, niin saakin sitten olla työtön. Niitähän meillä onkin tässä maassa jo monta kymmentä tuhatta.

Ennen hakattiin halkoja, kynnettiin maata ja hoidettiin kotieläimiä. Eipä siinäkään kauheasti ollut vapaa-aikaa. Suhteet tosin pysyivät kasassa, kun oli pakko. Nykyään vaaditaan puolisoilta yhteistä laatuaikaa, lässytystä ja kaikenlaista "dr. Phil" -roskaa. Koitapa siinä olla sitten väsyneenä töistä tulleena jokin naistenlehtien unelmamies, joka kantaa kotiin ruusuja ja keskustelee suhteesta ja yhteisistä tarvehierarkioista.

Toki jos alkuperäinen kirjoittaja on sitä mieltä, että ottaa rinnalleen sellaisen kumppanin, joka raataa vähemmän, on se hänen valintansa. Kannattaa kuitenkin tehdä asia selväksi myös sille nykyiselle kumppanille, ennenkuin itse asian sitten päättää.

Kerrankin täältä löyty sellanen viestiketju joka on osaa minun ongelmaani. Olemme avomieheni kanssa olleet n.1vuoden yhdessä ja hän on aina töissä. No yrittäjä hän kummiskin on mutta, luulisi että sillon voisi olla enemmän kotona. Tekee noi 12 tuntia päivässä. Lapsia ei ole mutta, joskus ehkä. Omaa taloa remontoimme ja mies tekee sen enimmäkseen itse. Eli remonttikaan paljoon etene töiden takia. Olemme monesti puhuneet siitä ja on luvannut muuttua. Aina on samaan pisteeseen mennyt takaisin. Nyt minulla alkaa olla jo kiintiö täysi ja alan olla eron partaalla. Monesti olen jo siitä puhunut mutta, aina on luvannut muuttua mutta, EI. Osaisiko kukaan kertoa mitä olisi järkevä minun tehdä. Itse olen tällä hetkellä työtön ja etsin töitä. Syksyllä opiskelemaan.

Mun avokki myös yrittäjä, viikot ma-pe/la töissä 300km päässä, viikonlopuiksi, mikä tarkoittaa sunnuntaita ja joskus myös lauantaita, tulee kotiin. Ja kotona hoitaa myöskin yleensä vähintään puolet pävästä yrityksen asioita. Tuntuu kyllä aika lailla siltä, että asuisi yksin.

No minun miehellä on myös pari kertaa vuodessa työreissuja,niin Suomessa,kun ulkomailla. Voivat kestää parista päivästä viikkoihin. Tänä vuonna ollut kiireinen töiden takia ja ei hirveästi ole kotona nyt ollut. Siitä myös näkee kestääkö suhde,kun toinen on muualla. Tällä hetkelläkin mies on työmatkalla Yhdysvalloissa,että 3vk sielä pitäisi mennä,mutta minun arvaukseni on ,että kauemmin menee. Olisin itse tuonne reissulle voinut päästä,mutta minulla on esteenä omat työt,muuten kyllä olisin laukun pakannut ja lähtenyt mukaan. Kyllä varsinkin töiden jälkeen on hiljaista,kun on yksin kaikki illat. Ainahan sitä onneksi voi skypessä puhua tai viestiä laittaa. :) ystävillekkin voi soitella ja kertoa huolistansa. Nytkin ystävä on tulossa minun luokse pariksi päiväksi lomaa viettämään,vaikka minä olenkin töissä aina klo.15. Eli ei minulla tylsää tule olemaan,kunhan on ystäviä ja perhe kelle puhua :)

Kommentoijille tiedoksi, että johdon konsulttihommissa työtunnit ovat luokkaa 60h/vko, eikä siinä ole kyse mistään puolison välttelemisestä tai salasuhteista. Se on toimialan tapa, ja alalle lähtiessään hyväksyy sen. Työ antaa hyvän ponnahduslaudan uralle, joten kunnianhimoiset ja ahkerat nuoret ovat valmiita tuollaisiin työtunteihin. Eri asia on, kuinka moni kestää tuollaista vuosikausia. Yleensä työhön valikoituvat ne samat suorittajat, jotka ovat pienestä pitäen pyrkineet täydellisiin arvosanoihin ala-asteelta alkaen ja tehneet niiden eteen töitä.

Mutta mulla on alkuperäisen kirjoittajan kanssa sama meininki, miehelläni puoli vuotta miehellä takana konsulttiduunia ja päivät venyy yleensä klo 21-22 saakka. Hän on juuri valmistunut ja ymmärrettävästi työ on tällä hetkellä kaikki kaikessa. Alkaessani seurustelemaan hänen kanssaan, tiesin, että hänen tavoitteenaan on päästä tuollaiselle uralle, ja sen mitä ura toisi mukanaan. Tiedän myös, että hän ei tule pariin vuoteen vaihtamaan työtään, itseasiassa luulen, että meno ei tule koskaan hänen osaltaan muuttumaan. Oma valintani on sitten se, hyväksynkö tämän vai lähdenkö kävelemään. Tällä hetkellä ihan ok, mutta pitkällä tähtäimellä ei ehkä toimi. Jää nähtäväksi.

Itseäni ei ehkä niinkään pänni se, että yhteistä aikaa on vähän kun on harrastuksia ja tykkään viettää aikaa iltaisin yksinäni. Ehkä ahdistuiskinkin jos pitäisi koko ajan nyhjätä poikaystävän kanssa. Työ vaan pyörii hänen päässään jatkuvasti ja kun kaveripiiri on samanlaista, vapaa-ajalla puhutaan vain työstä ja siihen liittyvistä aiheista. Itse en jaksaisi niistä puhua, vaikka koulutuksen myötä meillä on samanlainen tausta ja ymmärrys näistä asioista. Eli tässä on riski, että mitä pidemmälle hänen uransa tuota rataa etenee, sitä kauemmaksi kasvamme toisistamme.

No kyllä voi olla joillakin vähästäkin vaikeeta... luoja. Miten tuollaiset ruikuttajat ja läheisriippuvaiset kitisijät pääsevät edes paskalle yksin?

Kun on naimisissa maanviljelijän kanssa peltotöiden aikaan miestä näkee tasan ruoka-aikojen verran jos sitäkään. On töissä 20-22 tuntia/pvä. Tilan koosta riippuu kuinka monta viikkoa tämä kausi kestää, päiviä vai viikkoja. Sama toistuu sadonkorjuu aikaan. Siinä on turha itteään miehen työn veroiseksi tai tärkeämmäksi ikinä luulla. Joko kestät tai et.

Tai niinkuin tämä mun "tekninenkonsultti". Normipäivä on aamu 6 alkaen iltaan 19-04. Ma - pe/su/ma. Ja koko ajan miehellä pelko perseessä, että mä kyllästyn ja lähden. No, mulla on oma elämä vaikka olen työtön. Ja jos ero tulee se ei johdu työajoista. Vaan väsyneestä ja ressaantuneesta huonosti käyttäytyvästä miehestä.

Meidän isäntä on joka jumalan päivä töissä VÄHINTÄÄN 12h, mutta yleensä 15h (se on max minkä saa teettää, koska pitää olla 9h lepoaikaa) eikä työnantajaa kiinnosta että kohteesta riippuen kotimatkakin jo kestää tunnista kolmeen tuntiin, joka on pois siitä yhdeksästä tunnista... Mieheni työpaikalla ei ole laillista luottamusmiestä, jote pomot pompottaa ja jos et usko, saat poistua kuvioista LOPULLISESTI... Liitossakin ovat olleet jo huuli pyöreenä... Kyseessä siis kuljetusalan firma...

Ystävät? Harrastukset? Muuta elämää? Ei kannata jättää niitä muita suhteita ja menoja miehen kanssa -taas hyvä todiste asiasta.

Se nyt vaan on vähän eriasia opiskella ja käydä töissä. Tottakai koulupäivät on lyhyempiä kuin työpäivät, minusta vähän tyhmä valittaa että toinen tekee liian pitkiä päiviä jos omat koulupäivät on keskimäärin sen 6h ja max 8h.

Työpäivät kun yleensä lähtee siitä 8 tunnista aina 12 tai jopa 15 tuntiin, riippuen alasta, työntekijän tittelistä jne... Itsellä raskas vuorotyö ja päivät vaihtelee 6-10h plus työmatkat n. 1,5h yhteensä. Viikonloput olen usein töissä. Vapaa aikaa on tosi vähän ja nautin siitä yleensä sohvalla leväten.

En vähättele opiskelua mitenkään, aion itsekin mennä uudestaan opiskelemaan, mutta täytyy ymmärtää että työt vaativat täysin erilaista sitoutumista ja ajankäyttöä. Kun aloittaja olet itsekin töissä, ja ehkä mahdollisesti vuorotyössä/ korkeammassa asemassa jossa enempi vastuuta, niin huomaat sen itsekin.

Sun pitää keksiä itsellesi harrastuksia ym. "omaa elämää", että et vaan istu kotona avomiestäsi odottamassa (ja kai luetkin koulupäivän jälkeen vielä koulujuttuja?) Tuo ei tieytysti poista sitä, että teillä ei ole kovin paljon yhteistä aikaa. Onko hän myös viikonloppuisin töissä? Jos ei, niin viikonloppunahan teillä on ainakin yhteistä aikaa. Ja eipä pääse kyllästymään toiseen. Jos työ on miehelle tärkeää ja raha (ja palkka on suhteessa työtunteihin) niin on aika epätodennäköistä, että hän vähentää hommia.

Toisaalta avomiehesi voisi tehdä työtä missä joutuu matkustamaan ja olemaan poissa yön tai useamman yön. Tai viikkoja, kuukausia... Silläkin voi lohduttautua.
Jollekin puolison työ ei tuota ongelmaa, toisille tuottaa. Se täytyy miettiä onko se sulle ok vai ei, jos homma jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen. Täytyy kuitenkin varautua, että niinkin voi käydä.

Jos teille tulee lapsia niin, mieti jaksatko sinä olla lähes yksinhuoltaja? Et pääse mihinkään asioille ilman lasta, kun mies on aina töissä ja omaa aikaa ei ole. Ja yhteistä kahdenkeskistä aikaa aiempaa vielä vähemmän.

Jos te naiset alkaisitte hyväksyä itsellenne muitakin kuin niitä "menestyviä" ja paksulompakkoisia miehiä, niin todennäköisesti teillä ei tulisi samassa mittakaavassa ongelmia miehenne liiallisesta työnteosta. En ainakaan ole koskaan kuullut, että esim. paskakuski tai posteljooni tekisi kovin paljoa lisätöitä.

Varmaan baarissa miehen tavatessa kuullostaa houkuttelevalta ja rahakkaalta kun mies on joku lääkäri tai konsultti, mutta kolikolla on kääntöpuoli kuten tässäkin ketjussa moni nainen toteaa.

Mieheni on it-alalla ja nuorempana oli kovin innostunut työstään. Varsinaisesti työpaikalla ei ollut kovin myöhään, mutta jatkoi iltaisin kotona työtään eikä se välttämättä näkynyt juurikaan tilipussissa. Tosin palkka oli muutenkin hyvä.
En valittanut koskaan, kun minusta oli kiva, että miehellä oli mieluinen työ pitkän koulutuksen jälkeen ja myös perheen parhaaksi hän töitä teki joskin mieluista sellaista. Itse en ole juuri koskaan nauttinut työstäni muuten kun palkan vuoksi. Perhe on ollut tärkein elämän sisältö.

No eroa ja vaadi puolet omaisuudesta itselle kun olet ollut kotona!

Mä oon ihastunut yhteen sairaanhoitajamieheen,mutta luulenpa,että tästä ei vakavaa tule,koska mies tekee pitkiä vuoroja töissä.

Tuon kertomasi perusteella hän ei ole valmis parisuhteeseen jos pistää työn sinun edelle onneksesi tosiaan ettei teillä ole lapsia sä olet se lapsen lopulta saisi yksin hoitaa toisaalta ymmärrän kyllä avopuolisoasikin mu hänen tulisi kuitenkin arvostaa sinuakin sen verran että pystyisitte yhdessä asiasta keskustelemaan ja sopia kumpaakin miellyttävän ratkaisun tuo ei yksistään ole mikään selitys että pitää työstään niin paljon tuo voi jopa loppusellaan olla asia jossa sun ehkä asetettava vaihtoehto joko sinä tai työ varsinkin jos ei hän suostu asiasta kanssasi edes keskustelemaan

paskahuorakusettaja suoliläjä paskakasa suomi suomihelvetti huoralandia huorakyläpaska kuvotus PASAKA HUORA KUSIPÄÄ HUORA PASKA KUSIPÄÄHELVETTI PASKALANDIA HUORA KUSIPÄÄ SUOMI PASKASUOMI