Kirpputorilta tarttui mukaan Joseph Conradin (1857-1924) tunnetuin romaani Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902), joka on roikkunut pitkään lukulistalla - ja nyt kun gradu alkaa olla pitkällä ja se käsittelee ihmisen kykenevyyttä pahuuteen, kyseinen teos on varsin ajankohtainen ja saattaa jopa olla tuonkin työn kannalta hyödyksi. (Ainakin siitä voi irrota näpsäkkä motto jonkin luvun alkuun.)
Heti kättelyssä tarjotaan kuitenkin toisenlainen herkkupala:
"Kummallista, miten naisilta puuttuu kosketus totuuteen. He elävät omassa maailmassaan, jonka kaltaista ei ole koskaan ollut eikä voi koskaan tulla. Se on kerta kaikkiaan liian kaunis, ja jos he sellaisen saisivat pannuksi pystyyn, se menisi pirstaleiksi ennen ensimmäistä päivänlaskua. Jokin kirottu tosiasia, jonka kanssa me miehet olemme luomisen päivästä asti eläneet kaikessa sovussa, ponkaisisi pystyyn ja kaataisi koko kapistuksen."
Jostakin syystä tästä romaanin kontekstissa enemmän yhteiskunnallisesta katkelmasta tuli välittömästi mieleen palstan keskustelu pariutumismarkkinoista, niiden lainalaisuuksista ja kyseisten lainalaisuuksien sukupuolittuneesta ymmärtämisestä. Itsehän en kantaa ota, mutta joku muu saattaa jopa allekirjoittaa...
Heti kättelyssä tarjotaan kuitenkin toisenlainen herkkupala:
"Kummallista, miten naisilta puuttuu kosketus totuuteen. He elävät omassa maailmassaan, jonka kaltaista ei ole koskaan ollut eikä voi koskaan tulla. Se on kerta kaikkiaan liian kaunis, ja jos he sellaisen saisivat pannuksi pystyyn, se menisi pirstaleiksi ennen ensimmäistä päivänlaskua. Jokin kirottu tosiasia, jonka kanssa me miehet olemme luomisen päivästä asti eläneet kaikessa sovussa, ponkaisisi pystyyn ja kaataisi koko kapistuksen."
Jostakin syystä tästä romaanin kontekstissa enemmän yhteiskunnallisesta katkelmasta tuli välittömästi mieleen palstan keskustelu pariutumismarkkinoista, niiden lainalaisuuksista ja kyseisten lainalaisuuksien sukupuolittuneesta ymmärtämisestä. Itsehän en kantaa ota, mutta joku muu saattaa jopa allekirjoittaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Conrad oli varmaan ruma ja katkera naisvihaaja.
Muista nyt kuitenkin pitää mielessä kirjoittajan elinympäristö ja sen luoma leukaan asti napitettu maailmankuva ennen kuin rupeat pohtimaan asiaa syvemmin, saati sitten syöttämään mielikuvia palstan huomattavasti heikommilla eväillä kulkeville veljillesi.
"Conrad’s novel is a novel on the edge of modernism yet still attached to the Victorian values where the image of masculine heroism is prominent and women are moral and domesticated beings."
Tuosta lähtee 12 taalalla:
http://www.jstor.org/discover/10.2307/2932938?uid=3737976&uid=2129&uid=2&uid=70&uid=4&sid=21101644307081
Toki toki, ja lisäksihän mainittu katkelma on romaanin sisäkertomuksen (joka lukijan näkökulmasta on se "varsinainen tarina", kertomuksen nykyhetken tarjotessa yksinomaan kehyksen) kertojahahmon ajatuksia, eikä romaanihenkilön ja kirjailijan väliin yleensä ole fiksua laittaa yhtäläisyysmerkkejä.
Graduni käsittelee muuten erästä varsin arvostettua nykykirjailijaa, josta voisi sanoa melkein samaa kuin Conradista - siis tuon maskuliinisen (ja samalla kesyttämättömän ja amoraalisen) sankariuden osalta ainakin, naishahmoja tosin hänellä ei juurikaan edes esiinny. Hänellä tosin näkökulma on enemmän nostalginen; vaikka kyseinen kirjoittaja pitääkin näitä menneitä aikoja varsin raakalaismaisina, suhteessa on kuitenkin jotakin ristiriitaista – samaan aikaan häntä kuitenkin koskettaa menetys, kaiken (kunnian, vapauden jne.) väistämätön katoaminen, muuttuminen pelkäksi myytiksi, legendaksi, tomuksi. (Jääköön kirjailijan nimi mainitsematta. En halua minua jäljitettävän netistä, kunhan opinnäytteeni valmistuu.)
Itse maksoin 80 senttiä.
Kyllä minä ainakin ihan vähän jäljitän. ;)