Olen 30v mies, ja olen akatellut, että onkohan mahdotonta löytää sellaista ei niin vakavaa parisuhdetta? Seurustelusuhdettahan usein pidetään esiasteena yhteenmuuttamiselle, ja perheen perustamiselle. Nykyisin etenkin monella naisella nämä ovat tavoitteina jo seurusteluhteen alkaessa. Nettideittiprofiileissakin melkein suurin osa naisista mainitsee haluavansa lapsia. Muutenkin nykyisin sinkut ja parisuhteessa elävät luokitellaan enimmäkseen näihin ääripäihin viitaten. Eli sinkut ovat yksineläjiä, ja ei-sinkut samassa taloudessa asuvia. Ainakin tilastoissa ei näiden välimuotoja juurikaan tunneta.
Minun mielestä seurustelusuhteen aloittamisen ei tarvitsisi aina automaattisesti tarkoittaa ennen pitkää tapahtuvaa yhteenmuuttoa, ja lapsien hankkimista. Itse olen tullut siihen tulokseen, etten ole oikein sellaista tyyppiä joka haluaisi perheen ja lapsia, enkä aivan vähällä muuttaisi kenekään kanssa saman katon alle, ainakaan kovin pian. Ei vain tunnu houkuttelevalta ajatus perheestä, uudesta omakotitalosta sekä farmariautosta, ja niiden päälle velkaa. Seurustelukumppanin kuitenkin haluaisin, ja ihannesuhde olisi sellainen, että tapailtaisiin ihan normaalisti ja hengailtaisiin yhdessä ja vaikka matkusteltaisiin. Ilman siis mitään haihatteluja perheen perustamisesta ja hynttyyt yhteen lyömisestä. Kummallakin olisi oma asunto, omaa rauhaa ja elämää myös.
Onkohan siis mahdotonta löytää löytää tällaista seurustelusuhdetta?
Minun mielestä seurustelusuhteen aloittamisen ei tarvitsisi aina automaattisesti tarkoittaa ennen pitkää tapahtuvaa yhteenmuuttoa, ja lapsien hankkimista. Itse olen tullut siihen tulokseen, etten ole oikein sellaista tyyppiä joka haluaisi perheen ja lapsia, enkä aivan vähällä muuttaisi kenekään kanssa saman katon alle, ainakaan kovin pian. Ei vain tunnu houkuttelevalta ajatus perheestä, uudesta omakotitalosta sekä farmariautosta, ja niiden päälle velkaa. Seurustelukumppanin kuitenkin haluaisin, ja ihannesuhde olisi sellainen, että tapailtaisiin ihan normaalisti ja hengailtaisiin yhdessä ja vaikka matkusteltaisiin. Ilman siis mitään haihatteluja perheen perustamisesta ja hynttyyt yhteen lyömisestä. Kummallakin olisi oma asunto, omaa rauhaa ja elämää myös.
Onkohan siis mahdotonta löytää löytää tällaista seurustelusuhdetta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No höh! Kysy pongaamiltasi naisilta, mitä ovat mieltä tuollaisesta parisuhteen mallista, sillä se selviää!
Varmasti tuollaisia "etäseurustelijoitakin" löytyy - itseasiassa itse eronneena nelikymppisenä koulutytön yh:na olen sitä mieltä, etten haluakaan enää kiinteää parisuhdetta, mutta minä ja kaltaiseni emme ole "kohderyhmäsi". Suurin osa kolmikymppisistä naisista haluaa kyllä miehen 24/7 ja lapsia ym... Mutta kysymällä se selviää!
Olen parikymppinen nuori mies ja tiedän jo tässä vaihessa, etten tulevaisuudessa halua kenenkään kanssa asua tai saada lapsia, joten tarvitsisin naisystävän joka jakaisi saman mielipiteen asiasta. Nykyään vaan taitaa niin harvoja naisia olla joille tällainen suhdemalli kelpaisi... Mutta toivottavasti löytyy itse kullekin!
Eihän miehet koskaan halua lapsia. Miehet kuitenkin myöntyvät lopulta lasten hankintaan, koska haluavat pitää sen naisen, jonka kanssa ovat. Useimmille naisille lasten saanti on biologinen tarve, tarvittaessa vaihdetaan miestä tämän tarpeen täyttämiseksi.
Seurustelusuhteen löytää aina. Miten kauan se kestää tai oletko sinä itse sittenkin se, joka yhteenmuuttoa ehdottaa, on toinen tarina.
Tottakai tälläisiä naisia on myös etsimässä parisuhdetta, mutta usein heille parisuhde ei ole jotain, mitä he etsimällä etsivät, joten näitä naisia löytää huomattavasti harvemmin, kuin niitä jotka haluavat lapsia ja perheen.
Mietin kuitenkin tätä haluttomuutta muuttaa yhteen? Johtuuko se siitä, että pelkäät, kun asutaan saman katon alla, ettei olisi enää omaa aikaa? Että kumppanisi olisi jatkuvasti läsnä, eikä antaisi rauhaa ja eikä vain saisi olla?
Jos ajattelet noin, niin olet saanut väärän käsityksen yhdessäasumisesta. Tottakai kummallakin on omaa aikaa ja varsinkin jos löydät kaltaisesi naisen, niin silloin tulette antamaan toisillenne paljon tilaa ja rauhaa, vaikka olisittekin saman katon alla.
Itse en tahdo lapsia, mutta haluaisin jossain vaiheessa tutustumisen jälkeen muuttaa yhteen. Omistusasunnon tahdon, vuokralla asuminen ei oikein innosta täällä päässä.
Ja taas mitä -cs- sanoi, tuo on valetta. Todella moni mies itseasiassa tahtoo lapsia. Olen tavannut enemmän miehiä jotka haluavat lapsia, kuin että olisivat jyrkästi lapsia vastaan.
Juu siis itselläni on ainakin muita rajoitteita tuon yhdessäasumisen suhteen. Kärsin nimittäin erilaisista neurooseista, pakkoajatuksista ja aspergerista joten ihan oman perheenkin kanssa tällaiset asiat kuin samassa ruokapöydässä syöminen, vessan jakaminen, kaikenlainen muukin mikä nyt hygieniaan liittyy tuottaa vaikeuksia koska minulle kaiken täytyy aina olla asian suhteen täydellisesti kunnossa. Sitten minulla on päivissä useita erilaisia pakkoja jotka on vain tehtävä, muuten joko masennun tai suutun. Minun on saatava katsoa kaikki urheilukisat riippumatta siitä onko minulla jotain muiden mielestä tärkeämpää tekemistä ja minun on päästävä ainakin kerran päivässä peliservereille hakkeroimaan tyydyttääkseni sadistisnarsistisen mielihyvän tarpeeni, eli toisin sanoen kiusaamaan muita anonyymisti. En myöskään usko pystyväni nukkumaan kenenkään kanssa samassa sängyssä.
Pystyn peittämään kaikki epäkohtani silloin kun en asu toisen kanssa yhdessä, koska olen taivata teeskentelemään jotain muuta kuin mitä olen. Mutta jos joutuisin saman katon alle, nämä heikkouteni alkaisivat nopeasti paljastua toiselle... Mitähän nainen sanoisi?
Onko Suomessa tarpeeksi sopivaa terapiaa tuohon vaivaan? Sen pitäisi käsittääkseni olla siedätysmuotoista käyttäytymisterapiaa eikä "vain" jotain pitkäpiimäistä keskusteluapua.
Kunhan olet 10-15 vuotta vanhempi niin tuollaisia naisia on pilvin pimein. Me, jotka olemme jo perustaneet perheemme ja kasvattaneet lapsemme maailmalle, emme läheskään kaikki halua enää kenenkään kanssa saman katon alle. Haen itsekin juuri kuvaamasi kaltaista suhdetta ikäiseni miehen kanssa, joka on samassa elämäntilanteessa.
Kolmekymppiset ystävättäreni hakevat perinteistä parisuhdetta ja perhettä ja naisena heidän on pakko tehdä lapset lähivuosina, jos niitä ylipäänsä haluavat.
Mutta muista, että aika kuluu ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmäksi käyvät sellaiset naiset jotka ovat itsekin "parisuhdekokemattomia". Eli he ovat eronneita ja yksinhuoltajia. Eikä heidän keskuudessaan ole mikään valttikortti olla "vanhapoika" eli mies, jolla ei ole koskaan ollut perhettä tai edes pitkiä parisuhteita.
Täällä myös yksi 44-vuotias nainen, jolla kotona murkkuikäisiä lapsia. On vakituinen työ, omistusasunto jne, mutta ei parisuhdetta. En edes halua perinteistä parisuhdetta enää, vaan korkeintaan tapailusuhteen tai vakkariseksisuhteen. Tällä hetkellä menossa yksi FWB-suhde, joskin olen häneen jo kyllästynyt ja halua olisi saada tilalle uusi FB-suhde.
Nuorempana halusin perinteisen parisuhteen, mutta kun ero tuli, niin tutustuttuani tarjolla oleviin sinkkumiehiin totesin, että olen ennemmin ilman kuin että otan miehen, jonka kanssa tulee vaan riitaa.
Kriteerinäni on kuitenkin se, että en halua edes tapailusuhdetta varatun miehen kanssa, vaan miehen tulee olla sinkku. Sillä tavalla kummallakin on hyvin toinen ihminen ja hänen tarpeensa yhteisissä intresseissä.