Mitä tekisitte tilanteessani?
Hei!
Olen seurustellut miehen kanssa noin vuoden ja meillä menee muutoin ihan hyvin, mutta ongemana on se, että kun yritän kertoa jostain ongelmasta tai murheesta hänelle, niin hän kiihtyy hyvin nopeasti ja poistuu paikalta ja tätä sattuu aika usein. Tuntuu muutenkin, että hänestä ei löydy yhtän empatiaa mua kohtaan, koska jos kysyn häneltä jotain niin tulee tiuskiva vastaus aika useasti myös. Kun yritän puhua hänelle tästä, niin hän vastaa siiheen "joo joo" tai yritän kuunnella seuraavalla kerralla paremmin.
Tilanne on vaikea, koska hän on muutoin ihan sellanen ihminen, jonka kanssa olen aina toivonut saada eläväni, mutta tämä asia häiritsee:(
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? mitä olette tehneet asian korjaamiseksi?
Hei!
Olen seurustellut miehen kanssa noin vuoden ja meillä menee muutoin ihan hyvin, mutta ongemana on se, että kun yritän kertoa jostain ongelmasta tai murheesta hänelle, niin hän kiihtyy hyvin nopeasti ja poistuu paikalta ja tätä sattuu aika usein. Tuntuu muutenkin, että hänestä ei löydy yhtän empatiaa mua kohtaan, koska jos kysyn häneltä jotain niin tulee tiuskiva vastaus aika useasti myös. Kun yritän puhua hänelle tästä, niin hän vastaa siiheen "joo joo" tai yritän kuunnella seuraavalla kerralla paremmin.
Tilanne on vaikea, koska hän on muutoin ihan sellanen ihminen, jonka kanssa olen aina toivonut saada eläväni, mutta tämä asia häiritsee:(
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? mitä olette tehneet asian korjaamiseksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatkuvana narina ja valitus on kieltämättä rasittavaa kuunneltavaa.
Ja ihanko rakastat tuota miestä. Täydellistä miestä ei ole olemassa.!
Kannattaa ainakin ajoittaa keskustelu sopivaan aikaan. Yleensä suusta tulee loppujen lopuksi ne päässä pyörivät lauseet juuri väärässä paikassa ja väärään aikaan.
Kannattaa myös aina miettiä asioita yön yli,se helpottaa ja selkeyttää asioita. Myös jos molemmat ovat syöneet on suuri merkitys,nälkäisenä kaikki vaikuttaa kahta pahemmalta.
Myös "minä"-viestit toimivat. Kun puhut "Minusta tuntuu pahalta koska.."
Yleensä hyökkäys on paras puolustus. Kannattaa säilyttää oma maltti ja jos homma menee ihan yli niin lopettaa ajoissa.
Tärkeintä on kuitenkin kertoa ja puhua kumppanilleen vaikeatkin asiat,muuten oma pää sekoaa.
En haluaisi ajatella negatiivisedti mutta neillä oli ihan sama juttu, lopulta sanioin miehelleni että asiat pitää käsitellä ja riidat keskustella läpi. Seuraavan kerran mies suostui jäädä keskustelemaan, valitettavasti hänen hermot ei sitä kestäny ja muuttui joka riidalla äkkipikaisemmaksi ja väkivaltaiseksi, viimisen riidan jälkeen söin kaksi viikkoa pillillä
teillä ei vaan yksinkertaisesti pelaa tuo kommunikoiminen, teitä kun en tiedä enkä tunne, joten paha mennä sanoa kumpi ei osaa ja mitä, vai onko syy molemmissa.
Mutta sen ainakin tiedän että jos tommosta asiaa ei saa toimimaan, niin ei suhteella pitemmän päälle ole jatkoa.
Ehkä voisin sellasen neuvon antaa... älä nyt ota pahalla... minä kun en tiedä kuinka sinä asian esität... niin kokeile toisella äänensävyllä tai keinolla puhua huolistasi, koska ei nykyinen keino ainakaan toimi...
Parisuhteet on hankalia... nuorena ne vasta hankalia onkin... opettelua kaikki on, eikä oppiminen lopu koskaan... silti iän myötä monesti särmät hioutuu ja asiat saavat helpommin oikeat mittasuhteet. Tietty on tapauksia jotka ei opi koskaan.
Omalla kohdalla vei jokusen vuoden aikanaan että opin kommunikoimaan oman mieheni kanssa. Tein alussa siinä ison virheen että suorastaan ryöppysin asiat, suunnilleen antamatta toiselle suun vuoroa, ja jos vähääkään ääntäni korotin, niin seuraavaksi näin miehen perävalot. Nyt yli 10 vuoden avioliiton jälkeen asiat puhutaan tooooooosi rauhallisesti. Vaikkakin on pakko myöntää että välillä turhauttaa että mies voisi itsekkin ottaa vialla olevia asioita esille... koska minussakin on ja PALJON vikaa!!! ja heh, suuttuis mulle nyt edes joskus!!!
mut hei tsemppiä!!! kokeile toisenlaista lähestymistapaa... koita niin montaa kun pystyt, joku niistä voi osua ja "upota". Miehet yleensä eivät pidä kovinkaan agressiivisesta tai päällekäyvästä tunnepuolen keskustelusta. Poikkeuksia toki on.
Mies ei ole koskaan oppinut analysopimaan tunteitaan, ei edes tunnista niitä, turhautuu vain kun alat keskustelun joka saa hänet epämukavaan mielentilaan. Riippuu siitä, voiko/haluaako mies muuttua. Ilmoita selkeästi millaista käytöstä et sulata-->ero, ja kehu jos hän joskus tsemppaa ja kuuntelee sinua.
Kotona vika, kotikasvatuksessa ja omillaan selviämisen pakossa. Ei lämmintä luottavaista äitisuhdetta taustalla. Mieti mitä haluat jaksaa, kestää.
Mulla on aika samalainen ongelma mun miehen kanssa. Aina jos annan kritiikkiä jostakin asiasta esim näin "musta ei tunnu kivalta kun sä teet näin" ja vastaukseksi saan aina "älä jaksa ragee". On turhauttavaa kun ei voi keskustella asioista vaikka yritän ja sanon että "voitko kuunnella mitä mulla on sanottavaa" hän ei halua kuunnella ja lopulta sanoo että "iha miten sä haluut, iha miten sä sanot, iha sama". Hän myös usein kaivelee vanhoja asioita esim "säki sillon kerran teit samallatavalla" jne. Toi vanhojen kaivelu varmaa johtuu siitä kun ei pystytä puhumaan asioista sillon ku ne on ajankohtasia. En viitsi enää ottaa puheeksi mitään negatiivia asioita kun tuntuu ettei hän osaa ottaa niitä vastaan. Ehkä pitäisi koittaa uusia lähestymis tapoja mutta sekin tuntuu jotenkin turhalta. Muuten menee hyvin mutta tämä asia painaa ja kuluttaa minua paljon.