Alan uskoa, että nettitreffailu on ohimenevä jonkinsortin muotivillitys. Meitä yksinjääneitä on nykyisin aivan tuhottomasti ja jokainen räpiköi omassa angstissaan ajan aikaa kukin. Silloin iskee yksinjäämisen pelko ja kun tämä netti ihan tyrkyttää uusia naamoja koekäyttöön, annetaan mennä tsekkaukseen joko itsemme tai ne muut.
Ihan oikeaan parisuhteeseen ja rakkauteen tarvitaan todella kokonaisvaltaista sielun yhteyttä, siksi moni särkyy ja väsyy yrittämiseen näillä naamamarkkinoilla. Olenko ainut, joka ei jaksa uskoa näihin juttuihin? Vertaan rakkaussuhteita vanhanajan aikajanalla ja nykyiset ovat vain kerta/koekäyttöisiä yritelmiä häätää yksinelon pelko pois pikimmiten laadusta viis.
Ihan oikeaan parisuhteeseen ja rakkauteen tarvitaan todella kokonaisvaltaista sielun yhteyttä, siksi moni särkyy ja väsyy yrittämiseen näillä naamamarkkinoilla. Olenko ainut, joka ei jaksa uskoa näihin juttuihin? Vertaan rakkaussuhteita vanhanajan aikajanalla ja nykyiset ovat vain kerta/koekäyttöisiä yritelmiä häätää yksinelon pelko pois pikimmiten laadusta viis.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luovutin jo monta kuukautta sitten, enkä kyllä montaa viikkoa profiiliani esillä pitänytkään.
Nettideittailu on nyhjää tyhjästä touhua. Olen joo kokeillut ja se, että miten
aikuiset ihmiset, niin viksuina itseään pitävät ja korkeilla vaatimuslistoillaan
käyttäytyvät, kuin suurenluokan moukat. Oli yllättävää.
Ei mitään tapoja, ihan kuin tämä veisi kallista aikaa liikaa, että edes jotenkin
noteeraisi viesteihin ja jos se aika on niin kortilla, miksi pitää ilmoitusta
sitten laisinkaan.