Se oli siis aivan surkee.
- Ei näyttänyt yhtään kauniilta.
Olin todella pettynyt, olisin ajatellut, että juuri suunnitellut värit, minulle, olisivat sopineet, kun kokeilin niitä kerran salaa sisareni, tai äitini, meikkipussista. Kasari-meikit ovat ehkä parhaimpia, kun lähtee ulos, ne näkyvät kauas ja ovat kovin tyylikkäät. Ainoa huono puoli oikeasti on, että poskipunat luovat klovnin kuvastusta, mm. painamalla hartioita alas, ja tekemällä olemuksesta kovin väsyneen ja kai raskaan näköisen ulospäinkin. Vartaloa täytyy saada riisua ja sitä voi ottaa alastomammaksikin.
Kehittyneempi huomio ihoon on joskus tarpeen, ja mielestäni sellainen on ihan hyvä tapa, koska se edustaa todellisuutta, myös omasta kehosta, epätodellisuuden sijaan. Kehoa kannattaa auttaa kokemaan ja tutustumaan tuntemalla asioihin, myös murrosikäisenä. Tämä palsta ja blogi on tosin aika täynnä, ja siksi rasittava. Älykkyyttä meikkaaminen ei siten yksistään koskaan kehitä. Olen toki meikannut säännöllisesti, mutta miksikään koston tieksi se ei ole tarkoitettu.
Onhan meikkaamisessa tietysti huonojakin puolia, aivan kuten joka asiassa, mutta niihin voi tottua ja sopeutua on ainakin tämä ohjelma joskus neuvonut minua. Meikkaaminen luo syrjintää ja kehittää eri-arvoisuudesta vaikutelmaa, koska ne eivät näy kaikilla ihmisillä, johtuen esim. erilaisista kehitysvammoista sukupuolellisesti heihin itseensä ja ihan liikaa liittyen. Jos meikkaamisen on tehnyt joku ulkopuolinen aikuinen, on hyvä jos hän on itse kokenut, ja osaa näin antaa luotettavaa tietoa. Ensimmäistä kertaa, kun minut meikattiin, en olisi itse halunnut, vaikka monet, tai jotkut ikäisistäni tytöistä meikkasivatkin jo. Vaan minut lähinnä pakotettiin istumaan hiljaa paikoillani ja olemaan edes vähän aikaa, hetken ja sen illan naiskauneutta, joka ei kovinkaan paljon tuntunut edes omaltani. Enää... Tai vielä silloinkaan. Sen verran sairas oli joku luokkatoverini ja tyttö, ehkä hänen esittämänsä ja ihannoimansa mies-henkilöt.
- Ei näyttänyt yhtään kauniilta.
Olin todella pettynyt, olisin ajatellut, että juuri suunnitellut värit, minulle, olisivat sopineet, kun kokeilin niitä kerran salaa sisareni, tai äitini, meikkipussista. Kasari-meikit ovat ehkä parhaimpia, kun lähtee ulos, ne näkyvät kauas ja ovat kovin tyylikkäät. Ainoa huono puoli oikeasti on, että poskipunat luovat klovnin kuvastusta, mm. painamalla hartioita alas, ja tekemällä olemuksesta kovin väsyneen ja kai raskaan näköisen ulospäinkin. Vartaloa täytyy saada riisua ja sitä voi ottaa alastomammaksikin.
Kehittyneempi huomio ihoon on joskus tarpeen, ja mielestäni sellainen on ihan hyvä tapa, koska se edustaa todellisuutta, myös omasta kehosta, epätodellisuuden sijaan. Kehoa kannattaa auttaa kokemaan ja tutustumaan tuntemalla asioihin, myös murrosikäisenä. Tämä palsta ja blogi on tosin aika täynnä, ja siksi rasittava. Älykkyyttä meikkaaminen ei siten yksistään koskaan kehitä. Olen toki meikannut säännöllisesti, mutta miksikään koston tieksi se ei ole tarkoitettu.
Onhan meikkaamisessa tietysti huonojakin puolia, aivan kuten joka asiassa, mutta niihin voi tottua ja sopeutua on ainakin tämä ohjelma joskus neuvonut minua. Meikkaaminen luo syrjintää ja kehittää eri-arvoisuudesta vaikutelmaa, koska ne eivät näy kaikilla ihmisillä, johtuen esim. erilaisista kehitysvammoista sukupuolellisesti heihin itseensä ja ihan liikaa liittyen. Jos meikkaamisen on tehnyt joku ulkopuolinen aikuinen, on hyvä jos hän on itse kokenut, ja osaa näin antaa luotettavaa tietoa. Ensimmäistä kertaa, kun minut meikattiin, en olisi itse halunnut, vaikka monet, tai jotkut ikäisistäni tytöistä meikkasivatkin jo. Vaan minut lähinnä pakotettiin istumaan hiljaa paikoillani ja olemaan edes vähän aikaa, hetken ja sen illan naiskauneutta, joka ei kovinkaan paljon tuntunut edes omaltani. Enää... Tai vielä silloinkaan. Sen verran sairas oli joku luokkatoverini ja tyttö, ehkä hänen esittämänsä ja ihannoimansa mies-henkilöt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hän oli jo silloin väkivaltainen. Eivätkä meikit voineet parantaa häntä, tai saada häntä tulemaan pois julmalta koston tieltään tai väkivallasta, jota hänen mielensä silloin, niihin aikoihin, ollessani 12-vuotias harjoitti kovasti. Naiset meikkaavat, koska he haluavat kiinnittää joskus enemmän huomiota itseensä, eikä se ole mitenkään mielenosoituksellista alkuperää.
Meikkaaminen arkena on aivan liian raskasta ja aikaa vievää, jotkut kuitenkin tekevät niin. Meikkaamista suositellaan, jos lähtee vaikkapa ulos, ja vain silloin jos lähtee johonkin. Esim. matkustamisen yhteydessä, jolloin hyvä suojautua vaikkapa taudeilta. Meikkaamisessa on hyvä olla ja istua, rauhassa, kun joku ulkopuolinen meikkaa ja jalat pysyvät näin myös hyvin maassa, ja näin uudesta harrastuksesta on myös helppo luopua. Silloin puhutaan istumisesta pyrstöllään.
Kaikki aikuistenkaan tekemät asiat, eivät aina ole oikein. Harrastusta on hyvä kokeilla ainakin aikuisen kanssa, ja se luo turvallisuutta. Meikkaus edustaa hyvinvointia sekä jaksamista, laihuutta ja muutoinkin oman kehon korostamista. Sairaus ja addiktio meikeistä on ollut helppo omaksua, ja tällä tavoin hyvän tekemiseen ja harrastamiseen, samoin kuin nautintoon siitä voi mennä kaikki aika, ja kaikki rahat.
- Eikö mikään asia nationalismista ole tarkoitettu näin?
Sitä paitsi meikkaaminen on feminismin malli, johon tarvitsee aina jonkun toisen ihmisen, kunnollisen ja harrastuksiakin tukevan nationalistisen feministin. Yksityis-asioihin koskeminen ja kasvoihin osoitteleminen ei ole laillista, mutta jos on esim. hyvin väsynyt viikon jälkeen, voi meikkaamisen suorittaa joku muukin. Tai harrastukseen opastamisella on joku toinen ulkopuolinen ihminen, aivan kuten nationalistisen feminisminkin osalta.
1. Olen ruotsinkielinen: Harrastukseen opastamiseen voi olla joku muukin.
Mutta raivokohtauksiin tai vihaan ja väkivaltaan se ei ole, eikä kostamiseenkaan.
- Se kuka sinut meikkaa, sen voi tarkistaa.
Tästä syystä on hyvä, että sinut on meikattu turvallisesti.