Me ei kutsuttu anoppia häihimme ja se oli yhteinen päätös mieheni kanssa. Anoppi on aina pitänyt minua ulkopuolisena ja vähätellyt minua. Ei koskaan joulukortissa ym minun nimeäni vaan aina yksistään mieheni nimi, ja oikein alleviivattuna. Kutsui mieheni yksin kahville ja syömään eikä "kutsu" koskenut minua koskaan. Aluksi luulin, että anoppi tekee näin tyhmyyksissään, että pyytää/kutsuu vain mieheni...eli tule Väinö tai Väinölle.. mutta kerran mieheni pyysi, että lue mikä viesti hänelle tuli. Viestissä anoppi pyytää miestäni kahville. Ajattelin vielä tuolloin, että hän ihan ajattelemattomuuttan näin tekee ja lähdin mukaan. Ovella anoppi oikein katsoi minua, että ai, sinäki tulit?! Anoppi oli toiselle miniälle jatkuvasti haukkunut minua ym. yrittäen ilmeisesti saada meidät toistemme kimppuun ja ilmeisesti kilpailemaan anopin huomiosta.
Olen ollut anopille kuin ilmaa ja nyt ynnäsin kaikki asiat ja huomasin, että kaikki ne teot joita ihmettin itsekseen, niin ne ei ollut ajattelemattomuutta eikä tyhmyyttä, vaan tarkoituksella tehty minua ja lastani kohtaan. Ymmärtäisin jos olisimme ns. nuoripari mutta olemme olleet yhdessä jo 12-vuotta.
Lapseni (meheni ei saa omia lapsia) oli 15-vuotias, kun jäi auton alle ja makasi teholla pitkään, vakavasti loukkaantuneena eikä tietty selviääkö hengissä. ANOPPI EI KERTAAKAAN kysynyt poikani vointia, myös poikani on ollut hänelle kuin ilmaa. En pyydä, että hänen täytyisi minua ja poikaani mitenkään erityisesti muistaa, mutta olisin tyytväinen jos edes normaali inhimilliset käytöstavat kohtaisi myös meitäki.
Minä en ymmärrä anoppeja jotka ehdointahdoin yrittävät sotkea lastensa elämää. Näitten anoppien lapsillehan se kostautuu enemmän, kun kotona sanotaanko vaikka minä, kiljun ja raivoan hänen pojalleen anopin käytöksestä.
Nyt menimme naimisiin ja emme kutsuneet anoppia, ihan siksikään, että en halua olla koko muijan kans tekemisissä ja väitän, että hän ei olisi edes tullut ja näin saanut taas pahoitettua mielmme.
Sitä saa mitä tilaa...anoppiseni...eikö vain.
Olen ollut anopille kuin ilmaa ja nyt ynnäsin kaikki asiat ja huomasin, että kaikki ne teot joita ihmettin itsekseen, niin ne ei ollut ajattelemattomuutta eikä tyhmyyttä, vaan tarkoituksella tehty minua ja lastani kohtaan. Ymmärtäisin jos olisimme ns. nuoripari mutta olemme olleet yhdessä jo 12-vuotta.
Lapseni (meheni ei saa omia lapsia) oli 15-vuotias, kun jäi auton alle ja makasi teholla pitkään, vakavasti loukkaantuneena eikä tietty selviääkö hengissä. ANOPPI EI KERTAAKAAN kysynyt poikani vointia, myös poikani on ollut hänelle kuin ilmaa. En pyydä, että hänen täytyisi minua ja poikaani mitenkään erityisesti muistaa, mutta olisin tyytväinen jos edes normaali inhimilliset käytöstavat kohtaisi myös meitäki.
Minä en ymmärrä anoppeja jotka ehdointahdoin yrittävät sotkea lastensa elämää. Näitten anoppien lapsillehan se kostautuu enemmän, kun kotona sanotaanko vaikka minä, kiljun ja raivoan hänen pojalleen anopin käytöksestä.
Nyt menimme naimisiin ja emme kutsuneet anoppia, ihan siksikään, että en halua olla koko muijan kans tekemisissä ja väitän, että hän ei olisi edes tullut ja näin saanut taas pahoitettua mielmme.
Sitä saa mitä tilaa...anoppiseni...eikö vain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa ! Teitte ihan oikein. Todellakin sitä saa mitä tilaa...sait minut hyvälle mielelle, että joku uskaltaa tehdä asiat oman pään mukaan eikä yritä mielistellä anoppia ! Hyvähyvä !!!!!
Onneksi olkoon!
Pidä pääsi ja perheesi - se ei anopille kuulu.
Tämä "kertomus" pyörii netissä vuodesta toiseen.
Hae elämääsi jotain sisältöä.
Joo olen myös lukenut saman provon monelta eri palstalta.
Ap.lle keksi uusi tää vanha on jo loppuun kulunut!
Eipä muuten pyöri, vaan täyttä totta ja naimisiin menimme Helmikuun 1 päivä!
Huomaat varmaan, että tarinasi ei olekaan mikään harvinainen juttu. Vuodesta toiseen kuulemma samoja tapahtumia on kirjattu.
Emme ole niin uniikkeja kuin haluamme itse uskoa.
Onne vain avioliitollsei. Ehkä kaikki vielä kääntyyhyväksi.
NINIKKÖ