Oletteko muut huomanneet, että vaikka tavallaan olette jo päässeet erosta suht. hyvin yli, jää eksälle ainainen "ote" sinuun. Omasta erostani on reilu puoli vuotta ja olen päässyt näinkin lyhyessä ajassa jo todella hyvin yli (koska eksäni oli oikeasti huono puoliso ja vaikka hän minut jättikin ja tahdoin kauan hänet takaisin, alkaa järki viimein voittamaan ja ymmärrän, ettei hän tee minulle hyvää).
Tilanteeni on siis esim. kun joudun olemaan yhteydessä häneen tietyistä syistä n. kerran kuussa, niin joka kerta kun joudun juttelemaan hänelle vaikka facebookissa, tulee minulle todella kuvottava olo ja miltei panikkikohtaus. Pelkään jokaista sanaa, minkä hän minulle sanoo. Kai pelkään ilkeilyjä ja vittuilua. Ja sellaista "en tahdo nähdä sinua enää koskaan"- viestiä.
Hassua, koska muuten en häntä kovin paljoa ajattele. Helpointa olisi siis minulle, kun en olisi missään tekemisissä hänen kanssaan. Jotenkin tuntuu, että ulkoiset tahot ja muut ihmiset saavat minun aina kuitenkin jostakin syystä taas olemaan häneen yhteydessä. Miltei toivoisi salaa, että toinen muuttaisi toiselle puolelle maailmaa ja ei tarvitsisi enää koskaan olla missään tekemisissä.
Samalla sitä kuitenkin voisi nähdä toista ystävänä vaikka kerran viikkoon, koska viihdyn kuitenkin hänen seurassaan hyvin. Nämä yhteydenotot ovat vaan pelottavia....
Todella ristiriitaista. Onko muilla tällaista?
Loppuuko tämä eksänsä pelkääminen koskaan? Surullista sinänsä, koska viimein kun ei enää ole suhteessa ja ei tarvitsisi pelätä toisen erouhkailuja, niin silti tämä eksä onnistuu pilaamaan päiviä -.- Luulisi, että erottua saisi viimein olla "vapaa".
Oikein kauhulla ajattelen teitä eronneita, joilla on yhteisiä lapsia ja jotka joutuvat näkemään vielä useammin! Paljon voimia teille
Tilanteeni on siis esim. kun joudun olemaan yhteydessä häneen tietyistä syistä n. kerran kuussa, niin joka kerta kun joudun juttelemaan hänelle vaikka facebookissa, tulee minulle todella kuvottava olo ja miltei panikkikohtaus. Pelkään jokaista sanaa, minkä hän minulle sanoo. Kai pelkään ilkeilyjä ja vittuilua. Ja sellaista "en tahdo nähdä sinua enää koskaan"- viestiä.
Hassua, koska muuten en häntä kovin paljoa ajattele. Helpointa olisi siis minulle, kun en olisi missään tekemisissä hänen kanssaan. Jotenkin tuntuu, että ulkoiset tahot ja muut ihmiset saavat minun aina kuitenkin jostakin syystä taas olemaan häneen yhteydessä. Miltei toivoisi salaa, että toinen muuttaisi toiselle puolelle maailmaa ja ei tarvitsisi enää koskaan olla missään tekemisissä.
Samalla sitä kuitenkin voisi nähdä toista ystävänä vaikka kerran viikkoon, koska viihdyn kuitenkin hänen seurassaan hyvin. Nämä yhteydenotot ovat vaan pelottavia....
Todella ristiriitaista. Onko muilla tällaista?
Loppuuko tämä eksänsä pelkääminen koskaan? Surullista sinänsä, koska viimein kun ei enää ole suhteessa ja ei tarvitsisi pelätä toisen erouhkailuja, niin silti tämä eksä onnistuu pilaamaan päiviä -.- Luulisi, että erottua saisi viimein olla "vapaa".
Oikein kauhulla ajattelen teitä eronneita, joilla on yhteisiä lapsia ja jotka joutuvat näkemään vielä useammin! Paljon voimia teille
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itelläni tilanne missä vaimoni on lähdössä 8v suhteesta pois. Yksi yhteinen lapsi ja
yhteiset vuodet. Ihanat mielestäni mutta toinen tunkee suhteeseen niin minkä sille suomalainen voi....(haulikko).
Itselläni tunnon tuskat kun ei ole ollut parempi.
Vaimolla kuulema tunteet hävinneet ja nyt joku gigolo sanonut kauniisti, sinne kuulema menossa, aivan ihanaa hänen mielestä.
Tajuais nuo naiset että miehet osaa sanoa kauniisti alussa mutta arki tulee sielläkin eteen.
En kuulema ole sanonut tarpeeksi usein kauniisti. Patittaa.
Vaimosi on hölmö. Ymmärrät sen itsekin kriisivaiheen jälkeen. Sinussa ei ole mitään vikaa:)
Olet ihan oikeassa. Nurmi ei ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolen. Alkuun saattaa vaikuttaa siltä, että uusi mies/nainen on jotenkin parempi, mutta samat ongelmat tulevat aina eteen, jos suoraan suhteesta toiseen hyppii.
Vaimosi tulee siis huomaamaan, ettei uusi ole varmasti yhtään sen parempi. Kaikissa suhteissa on ongelmansa.
Paljon voimia sinulle
Tuossa Ap:n kirjoituksessa hän mainitsi taas tuon facebookin, mielestäni sinun pitäisi täysin poistaa facebook käytöstä joksikin aikaa.
Ja tietenkin tuo edelleinen kumppani pois, jos asioita on on parempi vaihtoehto ihan soittaa puhelimell, laittaa sähköposti, jonka lukee niin monta kertaa ennen lähettämistä, että siitä on karsittu varmasti pois kaikki aiheeton, niin viha, kauna, kuin muutkin tunnemyrskyn sanat. Vain pelkkä asia. Loppuun vaikka terveisin.
Vereslihallahan sitä varmasti on ja kauan, mutta ketäänhän ei pidä pelätä, jos niin on mene ihmeessä juttelmaan asiasta, mistä pelko tulee.
Tiedän kyllä tunteen, kun jokainen sana pitäisi osata sanoa oikellla tavaa tai muuten tulee ryöppy niskaan, mutta kun kukaan ei ilmeisesti osaa löytää juuri niitä sanoja mitä toinen hyväksyy, kyllähän siinä pelkokin joka kerta on mukana.
en itsekään oel halunnut sanoa yhtään mitään pahaa tai alistaa toista, mutta kun sen toisen itseunto on alhaalla, hän kaiken kokee pahaksi.
Elämä on joskus hyvin raskasta, eroissa se tulee eritoen esiin, siitä jää kyllä pysyvästi ihmiseen muutoksia.
itselläkin n. puoli vuotta varsinaisesta erosta jossa olin ns. jätetty. en haikaile exän perään mutta ikävä tulee yllättävissä tilanteissa, sitä jotain minkä menetin. tunnettiin sentään 10 vuotta. mutta AP'n kirjoitus kyllä kolahtaa, että mitenkä päästä omassa päässä eroon exästä. mulla ei onneksi ole mitään syitä tavata tai ottaa yhteyksiä. exä kylläkin lähetellyt joulukortin, synttärionnittelut ja mitä kuuluu viestejä. itse vaan kiittänyt viestistä korrektisti.
mutta se pääasia eli pää. en aktiivisesti ajattele mutta taidan aktiivisesti yrittää olla ajattelematta. odotan vaihetta kun mun ei tartte aktiivisesti yrittää unohtaa exän paskaa. ei hän oikeasti paska ollut, mutta niin vaan ajattelen.
Mulla on erosta jo useampia vuosia ja se eroahdistus oli kamalaa, jopa eromasennusta oli ilmassa. Nyttemmin olen päässyt jo yli, mutta siihen meni kyllä aikaa enemmän kuin luulin. Pahinta minulla oli se, että mieheni alkoi seurustelemaan välittömästi uuden kanssa, jonka kanssa sai myöhemmin lapsen ja meni naimisiin. Hän muutti tämän naisen luo kertomansa mukaan hienoon taloon, josta minä kerrostaloasujana olin hieman kateellinen. Sitten minuakin onni potkaisi ja pääsin asumaan omakotitaloon hienostoalueelle. Nyt en enää ole niin kateellinen hänelle kaikesta ja nyt näyttää siltä, että en haluakkaan uuteen suhteeseen, vaan olen ja elän yksinäni ihan mielelläni. Aluksi olinkin hyvin katkera exälleni, kun hän jätti minut huonoon aikaan, milloin minun elämäni oli kaaoksessa...