Tajusin, ettei minulla ole ystäviä...

Höpsö.
Ota vastuu.
Itse käytätit itseäsi.
Jos et tykkää järkkäilystä sinänsä, älä järkkää. Jos tykkäät, miten siihen liittyy se järkkääkö joku muu?

Aivan kuin meillä :/
Järjestettiin aina illanistujaisia, ruokailun merkeissä yhteisiä olemisia yms. mutta kun lopulta alkoi miettiä sitä, että hei! miksi kukaan ei koskaan kutsu meitä, niin tuntui olevan aika lopettaa moiset. Toki niitä hetkiä on ikävä, mutta normi-ihmisen pitäisi tajuta, että voisi olla ehkä ihan kiva, jos joskus itsekin järjestäisi aikä aina odottaisi valmista. Teit ihan ok, kun jätit tekemättä ne kokoontumiset. Vähän aikaa kun seuraat tilannetta, huomaat kuinka kaverisi alkavat viettää aikaa muiden kavereidensa kanssa ja sinä et enää kelpaakaan. Miksi? Koska sinua käytettiin hyväksi! Näin kävi meillekin. Nykyään meillä onkin vain 1 perhe, jonka kanssa ollaan säännöllisesti tekemisissä ja se on naapurin perhe viereiseltä tontilta. Lapset yhdisti alkuun ja siitä oli hyvä jatkaa. Onneksi ovat kivoja. Toisella puolella ovatkin sitten oikein paskanaapurit...

Voi ei tosi tylyä. Mulla itsellä on yleisesti kyläilyjen suhteen se tilanne että itse kyläilen, mutta kukaan ei kyläile minun luona. Puhun nyt siis normaali kyläilystä että siis istutaan juodaan kahvia ja jutellaan.
Siinä (ettei kukaan käy sinun luona kylässä) on hyvät puolensa niinkuin kaikessa ettei tarvitse pitää kotiaan tiptopkunnossa vieraiden varalta, mutta (esimerkki huonosta puolesta) jos satut laittamaan joulukoristeet niin kukaan muu kuin sinä ei niitä myöskään näe. Että siinä miettimistä...
terveisin nimim. Enpä osaa kutsua ketään kylään enää, niin tottunut tilanteeseen. Tuskin kukaan tulisikaan.
ps. niille jotka ajattelevat että olen varmaan paska tyyppi niin tiedoksi että asun syrjemmällä kuin uttavani ja TIEDÄN että olen "haluttu" kyläilijä koska perääni soitellaan etten ole käynyt kylässä ja kutsutaan erikseen käymään kylässä. Mutta kyllä se loukkaa kun ...

Tokko tässä ihan tietoisesta hyväksikäytöstä on kysymys - kaveripiirisi tottui saamaan viihteen valmiina ja sinun rooliisi pääjärjestäjänä. Mutta jos kukaan ei tosiaan ota oma-aloitteisesti yhteyttä, älä ota vanhaa rooliasi takaisin. Sinuna miettisin myös, koska olet vielä nuori, uusien ystävien hankkimista, koska aito ystävyys on vastavuoroista - ei nyt niin, että aina pitäisi olla tarkka siitä, että tarjotaan vuoronperään ja tismalleen samansuuruisesti, mutta kuitenkin niin, että sitä sekä antaa että saa. Ikävä kyllä maailmassa on paljon niitä, jotka mieluummin ottavat - sehän on helpompaakin. Puhun nimittäin kokemuksesta. Olen joskus havahtunut siihen, että tässä taas kerran olen kutsunut väkeä kotiini ja nähnyt paljon vaivaa illan eteen, mutta aika harva todella kutsuu minut vierakseen. Minusta on kiva järjestää illanviettoja ja laittaa ja tarjota, mutta niihin, jotka eivät ole koskaan vastakutsuja esittäneet, olen joko katkaissut välit tai sitten ollaan nykyisin enää hyvänpäiväntuttuja. Tottahan ystäväpiiri on nyt pienempi kuin ennen, mutta ovatpa sitten oikeita ystäviä ne, Kenenkään on nykymaailmassa turha vedota siihen, että on niin vaikea laittaa ruokaa ja järjestää paikat siistiksi ja aikaakin menee, jos pitäisi väkeä kutsua kotiin, niin kuin joskus kuulee joidenkin selittelevän laiskuttaan. - Aikaa kuluu tasan tarkkaan myös siltä, joka jotain järjestää. Ruoat saa halutessaan valmiina tai puolivalmiina kaupoista ja kauppahalleista ja pizzerioista ja vastaavista paikoista. Ja varmaan kaikki muutenkin ainakin silloin tällöin kotinsa siivoavat ilman, että pitää olla Sillä siisti -tyylinen ohjausryhmä apua tarjoamassa ja neuvoja antamassa. Ne, jotka eivät jaksa nähdä vaivaa, eivät kerta kaikkiaan ole vaivan eivätkä murehtimisenkaan arvoisia.

Minä en ole järjestänyt juhlia, mutta pidin yhteyttä ihmisiin joita ajattelin ystävikseni. Olen auttanut heitä ja monia muitakin. Sitten kun itse olisin todella tarvinut ystävää, niin edes sitä yhtä, niin kukaan ei kysellyt tai ollut kiinnostunut minun jaksamisesta. Silloin tajusin, että mitään ystäviä ei ole ollutkaan. Olen oikeastaan, vain valhdellut itselleni ja ollut aina valmiina jos joku tarvitsisi minua, ja näin luullen että ystäviä autetaan hädässä. Tein tietoisesti valinnan ja poistin elämästäni kaikki ne ihmiset jotka eivät olleet kiinnostuneet koskaan minun ystävyydestä. Ajattelin että kun suljen tämän oven niin uusi ikkuna avautuu. Todellista ystävää odotellessa....