Avioeron tullessa pienituloinen nettopalkka 1100 / 1500 määräaikaisuuksilla ja vuosia (3-) kotihoidontuella elänyt nainen ajautuu köyhyysloukkuun.
Jos olet vielä etävanhempi ei ole tulevaisuuden näkymät hyvällä mallilla.
Taloudellinen ahdinko ei helpota koska nainen luetaan yksinasuvaksi. Vuokra ja muut asumiskulut ylittävät 950 € .
Ahdistava tilanne. Ihan liian vähän
puhutaan tällaisista esim. naisten palkkatasosta tai osityaisesta asumistuen mahdollisuudesta . Kun sosiaalitoimistoon on liian hyvätuloinen
Jos olet vielä etävanhempi ei ole tulevaisuuden näkymät hyvällä mallilla.
Taloudellinen ahdinko ei helpota koska nainen luetaan yksinasuvaksi. Vuokra ja muut asumiskulut ylittävät 950 € .
Ahdistava tilanne. Ihan liian vähän
puhutaan tällaisista esim. naisten palkkatasosta tai osityaisesta asumistuen mahdollisuudesta . Kun sosiaalitoimistoon on liian hyvätuloinen
Vastaukset 40
Vanhimmat
Politiikkaa, kyllä tästä ongelmasta puhutaan ja asiaa yritetään parantaakin aika ajoin. Suomen köyhimpiä, jos ongelmaisia ei lasketa, ovat yksinhuoltajat, olen ymmärtänyt. Politiikka ei auta sinua juuri nyt. Joudut elämään siinä maailmassa joka on, vaikutusmahdollisuutesi parantaa tilannetta ovat vain äänestyskopissa.
Ihmisen on paras katsoa menneeseen ja omiin valintoihinsa totuudellisesti. Varmasti olit vilpitön, kun jätit koulusi käymättä(? tuolla palkaa, luulen näin) ja aloit rakastamasi miehen kanssa lapsen tekoon. Teit itse aikuisen ratkaisun jäädessäsi kotiin lapsia hoitamaan, etkä mennyt kouluun tai työuralle parempaa liksaa etsimään. Ne olivat sinun omia valintojasi. Lapset ovat palkintosi ja seuraus omista valinnoistasi. Älä tule katkeraksi siitä, että heidän takiaan olet nyt köyhä.
Minä olen erittäin suurituloinen, kouluni käynyt, mutta lapseton, myös eronnut. Se oli minun valintani. Vaihtaisitko paikkasi minun kanssani?
Minulla on kaksi ammattia. Olen käynyt kouluja. Ollut yrittäjänä. Nyt vakituinen kuukausipalkka terveydenhuoltoalalla.
Et tiedä tämän päivän todellisuudesta. Yliopistokoulutuskaan ei takaa nykyään tuon kummempaa palkkaa ollenkaan aina. Itsellä sellainen plus lisäkoulutuksia.
Kovin moni opiskelee sitä, minkä kokee mielenkiintoiseksi riippumatta siitä, onko joku valmis maksamaan ammattitaidosta. Sitten ihmetellään, kun köyhyys koettelee. Niin se tosin tekee jatkossakin, koska 70% suomalaisista ei halua maksaa enempää veroja. Ja halukkatkin sanovat, ettei heillä kuitenkaan ole siihen varaa.
Tuota kaikkea kannattaisi miettiä, kun valitsee ammattia, puolisoa tai tekee lapsia. Kyse ei ole sukupuolesta vaan omista valinnoista, vaikkei sitä tietenkään haluta myöntää.
Nimimerkki "Elämäsi luot itse". Kirjoitat kovin pahasti, että koulut jääneet käymättä ym. Sinulla ei taida olla käsitystä siitä, että vaikka olet yliopistokouluksen käynyt ja saanut hyvät arvosanat, niitä työpaikkoja vain ei ole jonosa jaossa, useimmat joutuvat ottamaan vastaan määräaikaisuuden ja kipupalkalla.
Sillä ne joiden koulut ovat jääneet käymättä saavat alle tuhat euroa kuukaudessa, tämän vuoksi hiukseni nousevat oikein pystyyn, kun jotku saavat sanotaan jo yli neljänkymmenen tuhannen saatikka satojen tuhansien kuukausiliksaa, verohan niistä menee, mutta nämä velikullat ovat senkin voineet militarisoida erislaisten yhtiöiden alle, jotta saavatkin osinkotuloja ja verotus on keveämpää kuin tuolla, joka saa vain tuon 1.500 euroa nettona käteen.
Ja kaikki eivät voim olla korkekoulun käyneitä, sillä tarvitaan myös ammatin taitavia käsityöläisiä, joiden työ tarvitaan, että se korkeakoulutettu voi tehsä yleensä sitten näitä paperitöitä ja istua kokouksissa kahvikuppien ja hienojen leivosten ja suolaisten ääressä, tuo rehellinen työntekijä ei juuri näitä koskaan saa.
Hyvin suuri osa suomalaisesta väestöstä saa alle tuon 1.500 euroa nettona käteensä kuukausittain, kyllä siellä yläpään palkoissa ja palkkioissa maksetaan aivan tyhjästä, sillä ei noilla ihmsillä ole vuorokaudessa yhtään tuntia enempää, eivätkä he tee yksin koskaan minkäänlaista tulosta yrityksille tai edes päätä asiosita. Yritykset voisivat paljon paremmin, kun tuo palkkojen maksu kohtuutettaisiin ja samalla yritys voisi laittaa joatain pahojen päivien varalle talteen, jotta se ensimmäinen toimenpide ei olisi irtisanominen tai lomautukset.
Niissäkin kun tahtoo mennä niin, että nämä pieipalkkaiset lomautetaan tai irtisanotaan ja isopalkkaiset nauttivat palkkaansa. Järkevästi ajatellen yksi isopalkkainen ulos tarkoittaa, että saadaan monesti 2-3 työntekijää jätetyksi siihen, että kun työt alkavat on asiantunteva työväki heti työssä.
Pahoittelut, lienee niin, että vaikka olen duunariperheestä ja itse urani luonut, olen niin pitkään ollut hyväosainen että olen vieraantunut arjestanne. Saanen silti tsempata. Katkeruus köyhyydestä ei tuo lisää rahaa. Politiikan haukkuminenkaan ei auta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tyytyä siihen mitä on, jolloin katkeruudesta kannattaisi luopua. Tai voi ryhtyä itse toimiim oman tilanteen parantamiseksi. Minulla kesti köyhästä opiskelijasta suurituloiseksi aikaa 15vuotta. Joten jos haluat parantaa rahatilanteesi, tee 15v suunnitelma ja pysy siinä sitkeästi joka päivä kaikki vuodet. Siihen voi kuulua hyväpalkkaisen ammatin opiskelu, jatkuva paremman duunin etsintä, ja duunissa päivittäinen, työkavereita suurempi ahkeruus ja uusien työjuttujen opiskelu iltaisin, että varmasti saa vakiduunin, sitten ylennyksen.
Muuta konkreettista neuvoa en tiedä tilanteemme parantamiseksi. Tietääkö joku muu?
Kirjoitat aivan kuin johtajien palkat olisi pois työntekijöiltä tai valtiolta, vaikka ne on pois osakkeenomistajien rahoista. Heistäkö olet huolissasi?
No tästä kaikesta ei täällä voi alkaa selostusta tekemään, mutta raha kiertää monella tavalla.
Jokaisen kannattaisi ottaa kansantalouden kirja käteen ja alkaa siitä, jotta osaa ymmärtää talouden jutut.
Nämä suuret palkat ovat juuri näiden tavallisesta elämästä vieraantuneiden omien päätöksien tuotetta, ei enää nähdä, että siitä tuloksesta pitäisi maksaa niille todellisille työntekijöille eikä ottaa kaikki omaan taskuun. He itse järjestävät työnsä hinnan, bonukset ym.
Katselin tässä Puolusvoimien palkka ja eläkeasioita, ovatkin aika tavalla piilotettu, mutta eläkkeetkin lasketaan ihan eri perustein kuin muille ihmisille. Ne kuitenkin maksetaan julkisista varoista, joten pitäisi olla näkyvillä.
Voihan sitä tehvä 15-vuotis suunnitelman, siihen ei kyllä paljon perhettä mahdu perustamaan tai ainakin hajoaa. Jossakin Helsingissä jollakin voi onnistua, mutta kyllä melkein mahdotonta suurella osalla kansaa on, vaikka kuinka lukisi.
Siten nämä hyvä veli järjestelmät, on näitä muurareita sun muita järjestöjä rituaaleineen, heille aukenee portit, muille ei. Kyllä sillä politiikallakin vielä on sanansa joihinkin virkoihin sanottavan, ilman jäsenkirjaa olet mitäänsanomaton, vaikka koulutuksesi olisi kuinka korkea.
-en ole katkera, mutta en jaksa ymmärtää tuota välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaa. Kyllä sen tuloksen tekee ne aidot työntekijät, johtaja ei koskaan isossa yrityksessä saa yksin mitään aikaan, sillä tavoin en koe edes ansaituksi noita korkeita palkkoja edes sillä 15-vuotis suunnitelmalla.
Jokainen tekee työtään, niin johtajat, pikkupomot kuin työntekijätkin. Mistä luulet johtuvan, ettet sinä enkä minä ole päässyt johtajaksi? Minusta siksi, että jotkut ovat fiksumpia ja ahkerampia kuin minä. En ymmärrä, miksi omistaja valitsisi johtajaksi laiskan ja kyvyttömän, koska silloin hän joutuisi itse tekemään työt tai menettäisi omaisuuttaan. Ja omistaja toki ymmärtää, että saadakseen hyvän ja motivoidakseen hänet pitää siitä maksaa enemmän kuin rividuunarille. Muuten se lähtee kilpailijan leipiin.
Olen samaa mieltä siinä, että kyllä hyvin pitkälti ihminen on oman onnensa seppä.
Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, mutta työelämässä ja duunarista noussut omalla ahkeruudella, positiivisuudella ja luotettavuudella esimiesasemaan ja tienaan niin hyvin, että pystyn elättämään kolme lastani ja matkusteluunkin jää rahaa. Olen ylpeä siitä, että pystyn olemaan essimerkkinä lapsilleni sinnikkyydestä ja periksiantamattomuudesta. En olisi tässä jos olisin syyttänyt yhteiskuntaa lasteni tekemisestä tai avioerostani. kaikki valintani ovat olleet omiani ja olen niistä iloinen.
Suurituloisia on Suomen maassa todella vähän. Suurituloisia verotetaan jo nyt maailman rankimmin. Ei kuule oikein toimi yhtälö, että suurituloisten verotusta entisestään kiristettäisiin. Tämä jos mikä johtaa siihen, että yritykset ja kaikenlainen osaaminen siirretään/siirtyy muihin maihin. Näin on jo paljolti tapahtunutkin. Pieni- ja keskituloisten verotusta ei voi keventää, koska heidän osuus kaikista palkansaajista on suurin. Myös verotuotto on suurin heidän kohdallaan. Vaikka suurituloiset maksavatkin veroja 50-60% tuloistaan, niin euromääräisesti se on paljon vähemmän kuin kuin pieni- ja keskituloisten verot.
Lisäksi vielä semmoinenkin pointti, että jokainen on ihan vapaa ryhtymään suurituloiseksi. Keksimään bisnesideoita, perustamaan yrityksiä, työskentelemään niiden eteen vaikka vuorokaudet läpeensä. Tosin sittenkin voi mennä pieleen, eikä yritys menesty. Bisneksessä on aina riskinsä. Palkatut työntekijät ovat myös riski yritykselle. Kenelle tahansa ei kannata maksaa. Kaikkein vähiten sellaiselle, joka on vain rahan perään, mutta viisveisaa työstään. Oikein järkevästi ajateltuna Suomessa ei kannata palkata yhtäkään työntekijää. Suomalainen työvoima on maailman kalleinta. Tästä johtuu, että mm. paperiteollisuus on siirtynyt Suomesta Kiinaan ja muualle halvemman työvoiman ääreen.
Ja vielä: kun käteen jää 1500 e/kk, se on jo varsin kohtuullisesti. Joissain ammateissa bruttopalkka on 1500e/kk, jopa pienempi.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, jokainen on todellakin oman onnensa seppä. Itse olen elättänyt itseni ja lapseni, joka on nyt jo 31 v, olen maksanut omakotitalon itselleni ja vielä olisi haaveissa kesämökki. Mutta sen voin sanoa että työtä on täytynyt tehdä todella paljon, työttömyyttäkin on ollut tosi paljon, ainakin 5 kk joka vuosi, mutta sitten on tehty firabelihommia, josta tienaa todellakin huomattavasti enemmän, kuin ns. normiduunista. Lisäksi mulla on toinenkin ammatti, jota teen aina silloin tällöin, kun ei vakiduunia ole.
Olin naimisissa ja vaimoni halusi eron koska tienasin liian vähän. Tienasin 3500 egee kuussa joten vaimoni otti eron. Vaimollani oli isompi omaisuus joten sain erossa 36000 euroa. En halunnut eroa mutta kyllä mulle kelpasi 36000 euroa.
Naurettava selitys. Jospa alkaisit etsimään sitä käytöksestäsi etkä palkastasi. Sitäpaitsi 36.000€ ei ole mikään syy pysyä yhdessä. Puuttuu pari nollaa perästä.
En kehtaisi ottaa ex-puolisoltan rahaa taskuuni erossa.Jos olet vähänkin rehellinen, lupaan että loppuelämäsi muistat tuon rahan ja tulet toivomaan vielä, että saisit antaa sen takaisin sille, kenelle se kuuluu.
Hehhehh samaa mieltä:)
ammatinvalintakysymys, minä itse jo 15 vuotta sitten eronneena olenamaan miehen ukos talosta, hankkimaan sijoitusasunnon, ja nyt olen suunnittelemassa kesämökin ostoa. Mutta en olekkaan mikään pienipalkkainen nainen,
Näin se on ollut aina - näin se oli silloin kun olin lapsi 70-luvulla ja äitini erosi ja näin se on edelleen kun itse olen eroamassa.
Kyllä se on ainakin joidenkin tahojen poliittinen tahto. Muuten asia olisi korjattu jo ajat sitten. Naisen euro on 80 senttiä = naiselle ei haluta antaa samaa itsenäisyyttä kuin miehellä on. Erota toki voi, mutta taloudellisesti nainen siitä eniten kärsii.
"Erota toki voi, mutta taloudellisesti nainen siitä eniten kärsii"
No miten tuonkin ottaa. Exälläni oli tapana järjestää milloin minkäkinlaisia yllätysmaksuja minun harteilleni. Tuhlasi rahansa asioihin, jotka eivät hyödyttäneet perhettään milläänlailla. Meillä oli samat nettoansiot. Erona vain se, että ex teki töitä lähes 24/7 ja minä vain 7.15h päivässä. Eron jälkeen olenkin tullut lasten kanssa toimeen paljon paremmin, kun ei tarvitse maksella exän kuluja millään muodoin.
"Naisen euro on 80 senttiä"
Niin mutta kun naisen työtuntia on vain 48 minuuttia.
Naiset tekevät vähemmän työtunteja kuin miehet. Tuntipalkka on sama.
Jos naiset haluavat hyvän palkan, niin ei muuta kuin jättää äitiysvapaat pitämättä ja valitsee alan palkan perusteella. Se vain tarkoittaa sitä että naisista kivat alat jäävät toisiksi.
Jos olet etävanhempi ja lapsesi pääasiassa lähillä niin mikset hae lisätyötä jos sulla kerran on aikaa ja teet vain sijaisuuksia.
Meikä erosi 4 vuotta sitten ja olin samassa tilanteessa hain lisätyötä ajoin taxiluvan ja olin melkeen joka vl yöt taxissa sillä kuittasin elarit ja jäi vielä lyhennyksiinkin rahaa.
No kävi tuuri ja sain kokopäivä toimen, mutta en silti taxia jättänyt ajan vieläkin aika paljon kun on kaksivuorotyö niin vapaat ajan taxia.
Kämppä alkaa pian olla maksettu ja etelässäkin olen käynyt melkeen joka vuosi.
Ja mikä parasta seukkaan nyt yhen taxi-isännän kanssa.
Hyvä hoitsu, juuri tota tarkoitin itsekin, turha jäädä valittamaan. kannattaa rakentaa elämästään omannäköinen niillä palikoilla jotka on käytettävissä.
Milloin on aikaa lapsille jos aina on työssä? Syyllistämättä ketään lapset tarvitsee aikuista ihmistä lähelle. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi lähellä, sitä enemmän lapsi tarvitsee aikuisen turvaa siltä yhdeltä. On paljon yksinäisiä lapsia ja vanhemman poissaolo tulee eteen myöhemmin erilaisina ongelmina.
Ei ole myöskään sanottu että pienipalkkainen työ ja työnsaanti on aina itsestä kiinni. Jotkut vaan asuu alueilla joilla työtä on vaikeaa saada yrittää miten paljon tahansa. Siksi kaikenlainen huono-osaisten syyllistäminen on aivan turhaa. Voi olla hyvä ammatti, voi olla energinen ja hakea työtä mutta ei vaan tärppää. Ei jokainen voi olla työssä viikonloppujakaan, iltaisin tai öisin. On rajotteita joita ei tulla aina edes ajatelleeksi jos itsellä on hyvä työ ja hyvä palkka.
Onnea tarvitaan, tottakai. Siitä huolimatta jokainen on oman onnensa seppä-
Olisi hyvä opetella erottamaan haaveet ja todellisuus toisistaan. Moni haaveilee suuremmasta palkasta. Joku toinen haaveilee pienituloisestakin työpaikasta. Joku toinen haaveilee hyppäävänsä pois ns. oravanpyörästä, hyväpalkkaisesta, ammattiaan vastaavasta työstä. Kuten sanoit, jokainen ei voi olla työssä viikonloppuja, öitä ja iltoja. Ei voi, mutta ennenkaikkea ei halua. Elämässä voi harvemmin tehdä montaa asiaa samaan aikaan, vaikka kuinka haluaisi. Kuten esim. kasvattaa ja huolehtia pienistä lapsista, hoitaa parisuhdetta ja samalla matkustaa työnsä vuoksi maailmalla 300 päivää vuodessa. Tämä oli räikeä esimerkki siitä, että elämässä täytyy tehdä valintoja. On kysymys siitä mitä arvostaa, mihin haluaa panostaa. Usein pitää tehdä kompromisseja. Kompromissi on harvemmin se, että valitsee joko perheen tai hyväpalkkaisen työn, johon menee kaikki aika. Useinmiten kompromissi on se, että pienentää kulut minimiin ja tekee sitä pienipalkkaista päivätyötä, jonka sattuu itselleen saamaan.
Näin on eteenpäin vaan ja niillä mitä on, ei kannata jäädä vatvomaan. Itse vatvoin kymmenen vuotta ja ihan suotta.
Ap n ajatus oli se kun kk palkkaisena tt sulla on vuodesta toiseen sama palkka ja toiset voivat saada tonninkin lisää palkkaa yhdestä ja samasta duunista
Rahan takiako pitäisi naimisissa pysyä, vaikka muuten menisi aivan päin honkia!
Just naisen ajattelumaailmaa!
Maailma on rakennettu kahden aikuisen talouden varaan. Eli muita perhemalleja ei ymmärretä. Etä ja lapset mallia ei ole olemassakaan. Minut lasketaan yksinasuvaksi vaikka maksan ns tuplamaksut lapsistani
Otapa järki käteen. Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea jokaiselle erolapselle kahta kotia? Yksi koti riittää kaikille.
"Maailma on rakennettu kahden aikuisen talouden varaan. "
No ei ole, vaan sinä sinun exäsi on rakentanut oman elämänsä kahden aikuisen tulojen varaan. Jos vaikka skaalaisit kulutustottumuksesi 50-luvun tasolle, niin uisit rahassa.
Miten sun asumiskustannukset ovat noin kovat? Pienellä palkalla ei voi asua kalliisti... Espoossa esimerkiksi on hyvinkin erihintaisia asuntoja; vuokralla voi asua hyvinkin kalliisti, hyvälä sijainnilla ja jokaiselle lapsille omat huoneet... Toisaalta, voi asua myös edullisemmin... jakaa huoneita ja luopua parhaasta asuinalueesta...
Ihan turhaa kukaan sanoo, ettei halvempia asuntoja ole... hyvän kolmion voi saada alle 800€ ja olohuoneeseen voi laittaa vanhemman petinurkan.
Asuminen valitaan tulojen mukaan... Perheen pitäisi mukautua siihen.
Kaksio 60 luvun homeasunnossa maksaa lasten koulun vieressä 859.53 euroa
Arvasinkin, että joku neropatti keksii heittää tuon tyyppisen esimerkin... Kyllä ja yksiöstä ilman suihkua voidaan maksaa 500€....
Kuka on tyhmä? Se joka pyytää vai se, joka maksaa?
Kysehän on vain valinnoista... selität mitä vain.
Lähivanhempi saa vuokraansa asumistukea. Jos etävanhempana tienaa 1100-1500 e, niin 950e:n asumiskulut ovat ehdottomasti liikaa. Pienempää asuntoa etsimään.
Niinpä.
Meidän perhe asuu kolmiossa jonka vuokra on 800 euroa.
Missä päin te asutte? Olen ap ja vuokrani on tosiaan helsingin kaksiosta 859 € en saa kaupungin asunyoa ja halvempiin yksiöihin en mahdu kohta teinilasten kanssa. Kiitos. Hienoa että todellisuus ei kosketa teitä. Hyviä asumisneuvoja realististisia otetaan vastaan. Jod vuokra on korkea ei tarkoita että asun luksuskämpäsdä vasn pääkaupungin asumispolitiikan todellisuutta vain. Hienoa että muilla on ne halvat asunnot. Ihmettelenkin kenelle ne aina annetaan. Saatte ilmeisesti vielä kahden ihmisen palkan ja muut tuet.
Aika moni köyhä yh on ottanut lusikan kauniiseen kätteen ja muuttanut Helsingistä Vantaalle tai muihin radanvarsikuntiin, joista pääsee junalla Hkiin töihin. Asuminen on niissä Helsinkiä halvempaa. Jos ei kelpaa sulle, älä valita, oma valintasi asua Hkissä tuolla palkalla.
"tosiaan helsingin kaksiosta "
Onko pakko asua helsingissä jos siihen ei ole varaa? Siinä pohjoisessa on semmoinen paikka kuin Vantaa, se on jo halvempi.
Vantaalla on paljon mukavampaa asua kuin Helsingin keskustassa. Täällä on luontoa ja tilaa, eipä mene rahaa loma-matkoihin, sillä on kuin maalla ja kaupungissa yhtäaikaa.
En ole yh ja vantaalla ei ole yhtään halvempaa lisäksi haluan asua lasten lähellä.