Hei!
Olen 25-vuotias nainen. Elopainoni on parhaimmillaan ollut 90kg, pituudellani se tekee BMI-lukuna 30. Olin mielestäni "yrittänyt laihduttaa" miljoonaan kertaa ja aina paino palasi korkojen kera takaisin. Vuonna 2009 sain jonkinlaisen sisäisen herätyksen (en ole uskovainen). PÄÄTIN muuttaa elintapojani. Jätin herkut OIKEISIIN juhlahetkiin, lisäsit liikuntaa suositusten mukaisiksi ja OIKEASTI lisäsin kasviksia ruokavaliooni. Nyt BMI:ni on 21, ja oloni on LOISTAVA!!!
Jälkeenpäin olen lukenut kaikenlaista hölynpölyä ihmedieeteistä jne. Mieheni kokeili karppaustakin (minäkin siihen hetken "uskoin"), mutta sillä dieetillä ei elämää läpi asti vedetä. Mieheni paino laski ja vatsan ympärys pieneni, mutta tapojen palautuessa normaaleihin uomiinsa paino ja vatsa palasivat. Vehnäjauhoja ja sokeria en silti suosittele kenellekään ravinnoksi!
Miksi tätä kirjoitan? Siksi että haluan ihmisten lopettavan kaikenlaisten pussikeitto-firmojen tukemisen! Kyllä ateriankorvike silloin tällöin oikeassa kiireessä on suotaavaa...siis silloin kun ei ihan aikuisten oikeasti ehdi terveellistä ruokaa ITSE valmistaa.
Muokkaa elämäntapojasi kerta heitolla sellaisiksi kuin ne tulevat lopun elämääsi olevan. Älä koskaan truvaudu nopeisiin laihdutuskuureihin, sillä paluuta normaaliin ei koskaan ole. Kun laihdut, elimistö kuluttaa ilman liikuntaa vähemmän kuin vanhassa painossasi.
Ympäristö on täynnä houkutuksia, se on vain päästä kiinni mitä valintoja teet. Laihdutusohjelmat antavat vääristyneen kuvan siitä paljonko painon pitäisi tietyssä ajassa pudota. Kun elät tervellisesti, vaakaa ei tarvitse edes seurata. Tosin jos olet taipuvainen lihoamiseen, joudut tekemään kahta enemmän töitä (koskee kaikkia jotka ovat joskus olleet lihavia...solut muistavat).
Entä mikä pitää motivaationi yllä? Aluksi pelkkä hyvä olo sai syömään terveellisesti ja liikkumaan. Bonuksena tuli myös se että vaatteet näyttivät paremmalta päälläni. Elämäntapamuutoksen jälkeen äitini sai aivoveritulpan, isoäitini sai aivoverenvuodon ja kaksi viikkoa sitten isäni sai aivoverenvuodon. Tämän lisäksi minulla on äitini tulpan jälkeen todettu geneettinen alttius veritulpalle. Vanhempani ovat olleet vain lievästi ylipainoisia, kuin myös isoäitini. Isoäidilleni kehittyi myös kakkostyypin diabetes. Suomalaisten geenit eivät verisuoni- ja sydäntautien osalta ole kovin mairittelesia. Joten MIETI, paino ei ole vain ulkonäkökysymys vaan se liittyy myös terveyteen!!! (kuinka suuri osa valtion budjetista kulee sairaudenhoittoon, ja moniko sairaus on liitännäinen ylipainon kanssa...että miksikö meillä menee näin huonosti kun ei jakseta eikä viitsitä ja sairastetaan????)
Olen 25-vuotias nainen. Elopainoni on parhaimmillaan ollut 90kg, pituudellani se tekee BMI-lukuna 30. Olin mielestäni "yrittänyt laihduttaa" miljoonaan kertaa ja aina paino palasi korkojen kera takaisin. Vuonna 2009 sain jonkinlaisen sisäisen herätyksen (en ole uskovainen). PÄÄTIN muuttaa elintapojani. Jätin herkut OIKEISIIN juhlahetkiin, lisäsit liikuntaa suositusten mukaisiksi ja OIKEASTI lisäsin kasviksia ruokavaliooni. Nyt BMI:ni on 21, ja oloni on LOISTAVA!!!
Jälkeenpäin olen lukenut kaikenlaista hölynpölyä ihmedieeteistä jne. Mieheni kokeili karppaustakin (minäkin siihen hetken "uskoin"), mutta sillä dieetillä ei elämää läpi asti vedetä. Mieheni paino laski ja vatsan ympärys pieneni, mutta tapojen palautuessa normaaleihin uomiinsa paino ja vatsa palasivat. Vehnäjauhoja ja sokeria en silti suosittele kenellekään ravinnoksi!
Miksi tätä kirjoitan? Siksi että haluan ihmisten lopettavan kaikenlaisten pussikeitto-firmojen tukemisen! Kyllä ateriankorvike silloin tällöin oikeassa kiireessä on suotaavaa...siis silloin kun ei ihan aikuisten oikeasti ehdi terveellistä ruokaa ITSE valmistaa.
Muokkaa elämäntapojasi kerta heitolla sellaisiksi kuin ne tulevat lopun elämääsi olevan. Älä koskaan truvaudu nopeisiin laihdutuskuureihin, sillä paluuta normaaliin ei koskaan ole. Kun laihdut, elimistö kuluttaa ilman liikuntaa vähemmän kuin vanhassa painossasi.
Ympäristö on täynnä houkutuksia, se on vain päästä kiinni mitä valintoja teet. Laihdutusohjelmat antavat vääristyneen kuvan siitä paljonko painon pitäisi tietyssä ajassa pudota. Kun elät tervellisesti, vaakaa ei tarvitse edes seurata. Tosin jos olet taipuvainen lihoamiseen, joudut tekemään kahta enemmän töitä (koskee kaikkia jotka ovat joskus olleet lihavia...solut muistavat).
Entä mikä pitää motivaationi yllä? Aluksi pelkkä hyvä olo sai syömään terveellisesti ja liikkumaan. Bonuksena tuli myös se että vaatteet näyttivät paremmalta päälläni. Elämäntapamuutoksen jälkeen äitini sai aivoveritulpan, isoäitini sai aivoverenvuodon ja kaksi viikkoa sitten isäni sai aivoverenvuodon. Tämän lisäksi minulla on äitini tulpan jälkeen todettu geneettinen alttius veritulpalle. Vanhempani ovat olleet vain lievästi ylipainoisia, kuin myös isoäitini. Isoäidilleni kehittyi myös kakkostyypin diabetes. Suomalaisten geenit eivät verisuoni- ja sydäntautien osalta ole kovin mairittelesia. Joten MIETI, paino ei ole vain ulkonäkökysymys vaan se liittyy myös terveyteen!!! (kuinka suuri osa valtion budjetista kulee sairaudenhoittoon, ja moniko sairaus on liitännäinen ylipainon kanssa...että miksikö meillä menee näin huonosti kun ei jakseta eikä viitsitä ja sairastetaan????)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.