Olen huomannut että ensinnäkin miesten ja naisten määrän suhde on hyvin erilainen kuin vaikkapa ravintoloissa. Miehiä netissä on 3/4, mikä vääristää markkinatilannetta, eli vaatimatonkin nainen voi halutessaan tapailla huomattavasti omaa tasoaan parempaa miestä.
Mutta johtaako tämä tilanne useinkaan pysyvään suhteeseen?
Pitävätkö naiset tätä tilannetta todellisena, vaikka huomaavatkin virtuaalisesti keräävänsä reaalielämää enemmän huomioita?
Mutta johtaako tämä tilanne useinkaan pysyvään suhteeseen?
Pitävätkö naiset tätä tilannetta todellisena, vaikka huomaavatkin virtuaalisesti keräävänsä reaalielämää enemmän huomioita?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pitävät todellisena. Sen takia treffipuoli on täynnä samoja profiileja vuodesta toiseen.
En ikinä saisi netistä samanlaista naista, kuin livenä.
Lisäisin vielä tähän sen, että moni nainen jää pidemmällä aikavälillä "tyhjän päälle".
Ei nämä deittihommat tule kestämään tai edes alkamaan samalla tavalla kuin normaalissa elämässä.
"Olen huomannut että ensinnäkin miesten ja naisten määrän suhde on hyvin erilainen kuin vaikkapa ravintoloissa."
Ei pidä paikkaansa. Mene jonnekin baariin ja katso tilanne. Suurin osa paikan asiakkaista on taatusti miehiä. Joissakin tapauksissa naisia on vain kourallinen tai he ovat poikaystäviensä seurassa.
Tuo on kuitenkin totta mitä tapahtuu nettideitissä eli että naisia on huomattavasti vähemmän.
"Mutta johtaako tämä tilanne useinkaan pysyvään suhteeseen?
Pitävätkö naiset tätä tilannetta todellisena, vaikka huomaavatkin virtuaalisesti keräävänsä reaalielämää enemmän huomioita? "
Ei se johda, mutta naiset eivät analysoi tällä tavoin määriä koska he luottavat vain tunteeseen ja vaistoihinsa valitessaan kumppania jonka jälkeen he eivät sen pitemmälle mieti pariutumisstrategiaansa.
Senhän näkee näissä keskusteluissakin että naisille asia on hyvin yksinkertainen johtuen siitä että heidän ei tarvitse olla kuin esillä ja houkutella sekä lopulta valita heitä haluttavin/statusvoimaisin mies joka heihin vetoaa kun taas miehet joutuvat jatkuvasti tekemään kompromisseja ja mietitmään miten pariutua.
Naiset ovat oikeasti niin yksinkretaisia näissä asioissa vaikka heidän väitetään olevan tunteiden ja parisuhteiden mestareita että he ajattelevat vain sen seuraavan siirron eteenpäin jos sitäkään.
Paljon siis tyhjää puhetta ja pyörittelyä kuin Sinkkuelämän tämä "toimittaja" suhteista, mutta koskaan he eivät oikeasti kohtaa sitä ongelmaa "entäs jos en oikeasti löydä ketään tai miten perustaa parisuhde".
Miksikö? Koska heidän ei tarvitse.
Heillä on aina etu puolellaan paitsi kun ikää, kiloja tai lapsia on riittävästi heillä jo jonka jälkeen he ovat menettäneet etulyöntiasemanssa.
Nykyään kuitenkin nuoret naiset ovat aktiivisempia sosiaalisessa mediassa joten siellä on mahdollisuus miehellä tehdä vaikutus.
Ongelmaksi muodostuu että sosiaalinen mediakin on jo täynnä heruttajia ja kiertokulleja joiden ympärille naiset kerääntyy. Nämä miehet käyttävät tilannetta hyväkseen ja naiset eivät tajua että se ihana romanssi tai panosuhde ei tule muuksi muuttumaan.
Tämän takia naiset vastustavat kaikenlaista parisuhdemarkkinoiden teoretisointia a la Laasanen (en ole Laasasfani vaikka jonkun pitää sanoa tietyt asiat ääneen).
Koko sen ajan kun olen kumppania nettideiteistä hakenut ja keskustellut asiasta keskustelufoorumilla, miehet ovat kerta toisensa jälkeen takoneet päähäni että pitää aloittaa nimenomaan se "ihana romanssi" ELI panosuhde, niin kyllä joku niistä sadasta jätkästä joille haaransa levittelee sitten ihastuu ja haluaa jatkaa suhdetta.
Paskanmarjat. En ole tuota hetkeäkään jaksanut uskoa. Ei hyvä pano johda automaattisesti mihinkään ihastumiseen. Ihmiset osaavat järkeillä sekä etu- että jälkikäteen mikä kannattaa. Suhde ei kannata jos seksiä saa ilmankin! Sen ovat ainakin miehet tajunneet erinomaisen hyvin. Ja sen takia olen itse nykyään kk-kaupalla selibaatissa per vuosi koska en ole kauhean kiinnostunut parittelemaan lirkuttelijoiden kanssa. Jos tekee hirvittävästi mieli, etsin jonkun niin hyvännäköisen kuin omilla rahkeillani kehtaan, selvitän onko hänellä siedettävä luonne (kusipäätä ei viitsi panna vaikka olisi miten komea), ja tapaan hänet sitten sovitun seksin merkeissä ja sitten voi sanoa heippa ja hyvästi, tai tavata toisenkin kerran seksin merkeissä. Mutta suhdetta turha ajatellakaan kun kumpikin on etukäteen järkeillyt että sitä ei voi tulla. Tämä useimmiten sen takia että hyvännäköiset miehet ovat itseäni nuorepia ja haluavat vielä perheen ja lapsia, minä en.
Mutta jos ajatellaan sitä varsinaista kumppaninhakua, niin se touhu ei mene ihan sillä tavalla että laatii ranskalaisten viivojen kanssa luettelon että mitä kaikkea miehessä pitää olla. Ja sitten kun on, niin sitten mukamas aletaan seurustelemaan automaattisesti. Se peijakas joka olisi "täsmälleen sopiva" saattaakin olla asiasta täysin eri mieltä. Kumppanihaun alkuaikoina olin aika hämmästynyt kun otin yhteyttä miehiin jotka edustivat omasta mielestäni kehollisesti samaa tyyppiä kuin minä, olivat samanikäisiä, harrastivat samoja asioita jne. ja kukaan heistä ei edes vaivautunut vastaamaan. Ilmeisestikään miehet eivät halua naista joka olisi varsin samanlainen kuin he itse? Tai miehet ovat vain päättäneet että naisen on PAKKO olla 5 - 10 v nuorempi, ei samanikäinen. Minuun taas ottavat pääasiassa yhteyttä miehet joiden kanssa itselläni ei ole niin yhtikäs mitään yhteistä, ja omalla kohdallani en koe että erilaisuus kiinnostaisi tai kiihottaisi millään tavalla.
Näitä asioita ei voi järkeillä niin pitkälle että kynän ja paperin kanssa suunnitellaan täysin sopiva kumppani ja sitten sellaisen osuessa kohdalle sen automaattisesti saa omakseen. En tiedä olenko monenkin miehen paperimorsian jo ollut heidän mielestään, kun aina välillä suututaan kun en heistä kiinnostu. Noh, ehkäpä se 10 v vanhempi ukko ei sitten vaan oikein nappaa...
Moni on väittänyt minulle että livenä saisit heti miehen kun olet sitä ja tätä ja pälä pälä. Mutta kun en sitä sieltä baarista halua, enkä edelleenkään pelkästään yhdeksi yöksi.
Kai tässä sitten pitää olla loppuelämänsä yksin, koska "hyvää en saa ja huonoa en huoli". :)
Tuohon löpertelyyn on helppo vastata: kumpia on vanhainkodit jne. enemmän kuolemaa odottavia, miehiä vai naisia? Oman huomioni mukaan naisia.
Mutta onhan siellä naisilla turvanaan oma rollaattori.
Totta turiset.
Useampi vanha tapailukumppani ottanut yhteyttä nyt vanhemmiten, koska ovat huomanneet minun rikastuneen ja laihtuneen, samalla kun heidän poikaystävänsä on perus duunari ja kaljaa kittaava.
Nämä siis naisia, joita pidin mukavina ja suloisina. Taitaa olla niin, että laskelmoivia onnenonkijoita suurin osa naisista. On niitä tietysti suloisia ja mukaviakin.... tosin todella vähän. Komea kaverini yleensä tykkää kaataa näitä varattuja naisia, jotka ulospäin vaikuttavat todella uskollisilta ja hyviltä kumppaneilta.
Saahan se menettämään uskoa naisiin.
Nettimiesten tasohan on TODELLA surkea!
Lopetin nettideittailun, kun samat ressukat siellä vaan vuosikausia lähettivät vakioviestejään. Livenä parempaa laatua ja helpommin tarjolla, ja huomiotakin tulee riittävästi live-elämässä päivittäin.
Siis, miten niin samat ressukat vuosikausia, no kauankos itse notkuit ?
Asian noloutta ymmärtämättömät herraparat ovat itse vuosinotkumisensa kertoneet.
Jotkut säälittävät myös käyttävät samaa nimimerkkiä usealla eri deittisivustolla, ja kun laittaa googleen sen hakusanaksi, niin antaa monenkin vuoden takaa jonkun deittisivun!
Sitten vuosia notkumisen näki myös entisessä s24 deiteissä olleista vieraskirjamerkinnöistä, jotka monella oli päivätty vuosien päähän.
Myös nimerkissä ollut ikä (esim. "karskijätkä35") oli vaihtunut vuosien saatossa profiili-ikään nähden erilaiseksi (esimerkkitapauksessa vaikka 42v). Siis profiilissa oleva ikä on laskettu profiiliin muodostuksessa annetun vuosiluvun mukaan, ja profiilin tekohetkellä oleva ikä on laitettu nimimerkkiin.
Kaikenkaikkiaan itse notkuin kolmisen kk, jonka aikana asia tuli hyvinkin selväksi.
Onkos se säälittävää jos käy vuosia samoissa paikkakunnan baareissa?
Näissä säälittävyysjutuissa on aika jännä ilmiö että sitä pidetään säälittävänä että ihminen etsii vuosia kumppania, etsi sitten mistä hyvänsä. Baarit, netti, aivan sama. Mutta sitä ei sitten pidetä säälittävänä että ryntää suhteesta toiseen, kainalosta toiseen, pomppii kuin heinäsirkka ihmisestä toiseen kun aloittaa suhteen kenen kanssa tahansa vaikkei edes ole oikeasti rakastunut?
Sitä en ymmärrä. Millä tavalla tuo hätäpäinen ryntäily oikein tekee ihmisestä paremman? Ilmeisesti sillä tavalla että voi esittää kaikille olevansa SUOSITTU IHMINEN kun aina saa jonkun jostakin. Sekös se onkin se pääasia?
Erittäin hyvin sanottu.
Itse en alkuunkaan ymmärrä, mitä säälittävää siinä on, jos etsii elämänsä rakkautta pitkäänkin. En minä ainakaan etsi mitään muuta kuin todellista rakkaussuhdetta tunteineen kaikkineen. Niin kauan joudun antamaan (ja joskus myös saamaan) pakkeja, kun sitä oikeaa tunnetilaa ei kuulu. Mutta etsintä jatkuu ja pidän profiilini jatkossakin esillä. Siinä ei ole mitään säälittävää.
Kiitos. :)
Luulen vähän että "säälittelijät" olettavat että se joka odottaa tosirakkautta on jotenkin ylpeä, omahyväinen ja kaikinpuolin itsestään jotain erikoista luuleva. TAI että ihminen on katkeroitunut ihmisvihaaja, kun hänelle ei moni vastaantulija "kelpaa" kumppaniksi.
Pöh... Aivan varmasti on monia ihania, kivoja ja emppisymppiksiä ihmisiä jotka ovat kumppanitta kun eivät vaan koe löytävänsä sitä omaansa. Ei se mistään ihmisrakkaudesta automaattisesti kerro että jokaikinen vuosi ihastuu aina vaan uuteen ja taas uuteen naiseen/mieheen. Tällainen tuon tuostakin ihastunut ihminen on minulle sanonut että hänellä pitää aina olla elämässään jotain uutta. On niin levoton ihminen, luonne jolla pitää kokoajan olla jokin projekti vetämässä, tai turhautuu ja kyllästyy.
Itse en ainakaan halua olla kenenkään uusin ihastus, vaan mieluiten haluaisin olla jonkun pitkäaikainen kumppani. Ei tarvitse olla edes mitään kaistapäistä intohimoista rakkautta, vaan hyvä olo siten kuin parhaan ystävän kanssa on. Varma olo, tunne siitä että toiselle voi avautua mistä vaan ilman että hänelle lyö joku jarru päälle että ei hyväksy tai ymmärrä jotain juttua.
Nojaa ite oon tavannu huomattavasti älykkäämpiä ja mukavampia naisia netin kautta, kuin koskaan livenä. Ujoja vaan suurin osa, sen takia etsivät netin kautta seuraa.
Mistä kuvitelma että nettideittien kautta voi TAPAILLA huomattavasti omaa tasoaan parempaa miestä? Seksiä saa tottakai huomattavasti omaa tasoaan "paremmilta" (=nuoremmilta), mutta so what? Seksiä saa kuka tahansa joka vähänkin erehdyttävästi muistuttaa naista. Tai jolta jonkinlainen kehonaukko löytyy. Jos se on niin kamalaa että miehiltä saa aina, niin miehet voivat ryhtyä seksilakkoon kostaakseen tilanteen...
Suhdetta ei noin vain saakaan, keneltäkään. Nuoremmat kyllä ryntäävät keskenään suinpäin suhteeseen. Miehet saadakseen seksiä (aina sama virsi), naiset koska kuvittelevat olevansa rakastuneita keneen tahansa joka osuu kohdille, kun ei ole vielä sitä kokemusta ihmisistä että voi verrata keskenään eri yksilöitä. Sitten vikistään tuolla Parisuhde-palstalla että miksi se heittelee minua päin seinää ja miten voisin välttää ettei tänäänkin revitä tukasta.
Se on ihan turha irvistellä sellaisille ihmisille jotka ovat vuosikausia haku päällä, koska parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Etsitään hyvää, ja jos ei löydy, ollaan ilman. Myöskin on turha kuvitella että kaikki suhteessa olevat ovat onnensa kukkkuloilla. Näyttäisi siltä että useat parisuhteet ovat yhtä helvettiä.
Oli niin tai näin niin aika usein on väärinpäin. Ehkäpä sitten pitää ottaa ilo irti siitä tilanteesta mikä omalla itsellä sattuu olemaan juuri nyt. Jos kohdalla on kusipää kumppani, niin mäkeen koko paska. Hakkaava yksilö voisi mennä vittuileman isommilleen, niin nähtäisiin että kuka on kuka!
D69:lle
Miten voi olla mahdollista, että et vuosikausiin löydä ketään (kunnon) miestä itsellesi?
Olet palstalla valittanut jo vuosia. Haukut miehiä minkä ehdit. Arvostelet muiden onnea?
Loukkaa oikeasti, kun puhut nuorten suhteista ja seksistä. Kun itse olin 20v. kuoli rakastettuni, taiteellinen, herkkä nuori nainen, jonka saatoin hautaan.
On totta, että nuorena asiat, seksi ym. menee miten menee, ja kokemusta on vähän.
Nyt olen sinua vanhempi ja kokenut vaikka mitä. Naiseni ovat olleet yhtä lukuunottamatta minua nuorempia, huomattavasti, yleensä. Siis 5-15v.
Nyt asun 12v. nuoremman naisen kanssa. Meillä on hauskaa, ja seksi toimii.
Minkä h.tin takia ajattelet jatkuvasti negatiivisesti, jos mies on sinua vähänkin vanhempi? Se on normaalia, koska niinhän se useinmiten on, että mies on se vanhempi. Varsinkin kun ollaan ns. toisella rundilla.
Elämänkokemuksesi on selvästikin hyvin suppeaa, tai et vain ole oppinut, kun olisi pitänyt oppia. . Haluat ajatella valtavirran mukaan asiat. Muista, että lopulta päädyt tilanteeseen, jota et ikinä olisi arvannut. Niinhän elämä menee.
Omasta avoimmudesta on kysymys. Jos ei ole avoin ja positiivinen, ei takuulla kukaan lähesty. Siinä ei tarvita nettideittejä. Ota vaikka se nuorempi, jos haluat.
Tosin silloin on aina riskinä itse suhde. niin kuin A.Kotro sanoo: "darling, tässä suhteessa on aina se kolmas osapuoli, Suhde." Niin kuin on aina...
Vuosia = vajaa 3 v. En tiedä onko se pitkä vai lyhyt aika, tällä palstalla joku mies jossain vaiheessa sanoi löytäneensä elämänsä naisen 3 v etsimisen jälkeen. Nähdäkseni se on ONNESTA kiinni. Lykystä. Kaikilla ei sitä ole.
Tottakai sitä on katkera, onneton ja pettynyt ettei sopivaa miestä löydä. Aivan varmasti on läjäpäin kunnon miehiä, mutta kaikkien kanssa ei sovi yhteen. Ainakaan itse en ole sitä ihmistyyppiä joka sopii.
En oikein ymmärrä että millä tavalla se nimenomaan sinua loukkaa mitä minä puhun siitä mitä olen ihmisten kertomuksista ja omasta elämästäni päätellyt? Olet siis menettänyt rakastettusi, osanottoni. On minullakin hyvä ystävä tehnyt itsemurhan, että menetyksen olen kokenut itsekin - en tosin rakastetun, siis kuolemalle. Mutta ei näitä asioita voi sillä tavalla suhteuttaa että "jos et ole menettänyt ketään, niin et saa valittaa etkä arvostella" jne.
Nuoret OVAT sellaisia että he ryntäilevät suhteesta toiseen. Varmasti on sellaisiakin jotka eivät niin tee. Mutta useimmat ihmiset eivät halua olla yksin, eivät varsinkaan nuorena. En minäkään halua olla yksin, mutta en myöskään halua aloittaa väkisin väärän ihmisen kanssa, koska siinä tekee molemmille pahaa kun elää valheessa ja yrittää hampaat irvessä kestää vaikka kaikki mahdollinen alkaa ärsyttämään kun toista ei oikeasti rakasta. Kokeilin yhdessä sovittua suhdetta heti erovuonnani, mutta ei se toiminut. Mies oli juurikin kunnollinen ja hänellä oli hyviä ominaisuuksia, mutta kun ei tullut sitä rakastumisen eikä rakkauden tunnetta, niin ei kun ei ja finito.
Jos sinulle tulee kauhean paha olo miesten puolesta juttujani lukiessasi, niin voit ystävällisesti lopettaa lukemiseni. Jonnekin minä kuitenkin haluaisin itse aina välillä purkaa pahaa mieltäni siitä että nähtävästi joudun elämään tällä menolla loppuelämäni yksin. Juurikin yhteen deitti-ilmooni kävi juuri joku mies ilkkumassa siitä miten vaikeaa minun tulee olemaan ketään löytää koska asun paikassa X, joten kun se palaute ilmotuksiini on lähinnä v-tuilua päin näköä niin lieneekö ihme jos alan kyllästyä miehiin kertakaikkiaan.
Uskon silti että kunnon miehiäkin on olemassa. Tähän mennessä vain kenenkään sellaisen kanssa ei ole tullut molemminpuolista kiinnostusta. Miesten into tapaamiseenkin on aika laimeaa, paitsi tietysti häntää heiluttavilla tyypeillä. Enkä minäkään ryntää tapaamaan sellaisia joiden kanssa näyttää kaikki mahdolliset asiat menevät ristiin musamausta lähtien. Jos täysin erilaisen ihmisen kanssa viihtyisi, silloin voisi ottaa melkei kenet tahansa, mutta kaltaisensa löytäminen on kiven takana.
Mitenkähän muuten se avoimuus auttaa millään tavalla jos ei ole mitään paikkoja jossa tavata ihmisiä? Tätä on muutkin ihmetelleet että jos ei baarit ja tanssipaikat kiinnosta, että missä niitä miehiä/naisia sitten oikein tavataan? Ja millä tavalla muuttuu ihmisenä jotenkin äärimmäisen kiinnostavaksi siellä tosielämässä, kun sielläkin pakkopullana on se että miehet odottavat aina seksiä ja jos sitä "antaa", niin se on heippa ja hyvästi. Ne joilla on valtava tuttavapiiri löytävät helpommin asiallisia tyyppejä koska kun kaikki tuntevat toisensa, miehet eivät uskalla porsastella, ettei lähde juorut kulkemaan. Jos yksin menee jonnekin iskumestaan sieltä päätyy tuikituntemattoman matkaan ja tämä sitten kuvittelee voivansa tehdä mitä vaan, kun ei tunneta.
Ei nettideittailu mikään taivas ole, mutta on se ainakin tähän mennessä ollut turvallisempi vaihtoehto koska saa rauhassa tutustua toisen ihmisen mielenmaailmaan, eikä törmäile kaikenlaisiin sekopäihin. (Kun ei siis ala kirjoittelemaan sellaisten kanssa joilla ei ajatus nähtävästikään pysy kasassa, siis siellä s-postin puolella.)
Mutta kaikenkaikkiaan, turha tulla kenenkään ilkkumaan, ihmettelemään, saati paheksumaan miksi joku on yksin kun hän itse ei ole. Ei se ole niin kauhean yleistä että löytyy ihan valtava rakkaus. Suuri osa ihmisistä on onnettomissa tai tylsissä suhteissa koska kokee että elämä menisi hankalaksi jos luopuisi niistä luontoiseduista mitä suhteesta saa.
Tai jos kaikki parisuhteessa olevat olisivat onnellisia, niin miksi minuunkin ottavat yhteyttä ukkomiehet valittaen kuinka on oltu vuosia ilman seksiä?!
Omalla kohdallani siis keskeinen syy olla yksin on se että en viitsi alkaa suhdetta jossa jo alussa on merkit siitä että ei tulisi toimimaan. Mistäkö sitten voi tietää tuleeko toimimaan vaiko eikö tule? Noh, niissä suhteissa joissa olin pidempään (vuosia) asia oli selvä heti alussa. Mutta ehkä silloin olin vain onnekas. :P
Minä en kolmekymppisenä sinkkumiehenä usko enää että jokaiselle on se yksi ainoa oikea vaan että on joukko potentiaalisia kumppaniehdokkaita joista valikoituu se jota sattuu tapailemaan. En ole itse koskaan rakastunut koskaan (olen hetero jos epäilit muuta) mutta ymmärrän jo mistä parisuhteessa on kyse ja miksi se voi ajaa järjettömiin tekoihin. Minä luulen kuitenkin ettei sitä "tyrmäävää" rakastumista tapahdu ensi treffeillä kuten elokuvissa vaan ihminen rakastuu siihen jonka kanssa on tekemisissä usein kuten esim. jonkun harrastuksen parissa, työkaveriin yms.
Kohtaamis ongelma onkin varmaan suurin syy sinkkujen pariutumis ongelmiin. Usein annetaan ohjeeksi aloittaa jokin harrastus jonka parissa on paljon naisia. Todellisessa elämässä minulla on vähän sellainen näppituntuma ettei suurin osa harrasta mitään erityistä paitsi ehkä kuntosalien ryhmäliikunta tunteja.
Tuosta ensitapaamisen merkityksestä on vähän vaikea puhua sillä tavalla että kaikki ymmärtäisivät asian täsmälleen samalla tavalla. Jos itse sanon että toisen kanssa pitää tulla kiva olo, niin joidenkin mielestä sekin on jo liikaa. Ehkä se on aika hyvin sanottu mitä jotkut ovat sanoneet että pääasia että EI tule sellaista oloa että EI halua enää tavata. Ehkä sekään ei ole hyvä tilanne että on aivan yhdentekevä olo sen suhteen tavataanko vai ei. Jonkinlainen uteliaisuuden tunne kai pitää jäädä?
Vaikea tosiaan sanoa sikälikin että kun aikoinaan aloitin pitkät, vuosia kestäneet suhteeni, ei minun tarvinnut sitä miettiä että tavataanko vielä vai ei, oli itsestäänselvää että tottakai tavataan.
En minäkään ole koskaan rakastunut oikein palavasti. Ihastunut olen kerran oikein tosissani, mutta ei se ollut mikään kiva tunne. Ehkä se olisi ollut jos toisen olisi "saanut omakseen", mutta kyseinen ihminen ei halunnut seurustella, kuulema.
Sinun ongelmasi varmaan on että on vaikea mennä yhtenä miehenä harrastuksiin joissa kaikki muut ovat naisia, tulee silmätikkumainen olo ja vaikea siellä on sitten kehenkään tutustua henk.koht.? Itseni ongelma taas on että kun ne tosiaan ovat aina naisia ne harrastajat, että ei sieltä mitään miestä oteta.
Itsekin uskon että potentiaalisia ehdokkaita kyllä olisi, mutta he ovat minun tapauksessani (katsomus yms. syistä) hyvin harvassa ympäri maata. Osuminen samalle alueelle samanhenkisen miehen kanssa joka ulkoisestikin miellyttää oli jo aiemmin aikamoinen ongelma ja on sitä vieläkin enemmän 40 iässä.
Helpottaa varmaan ihmisiä joilla ei ole mitään sen kummoisempaa vakaumusta ja harrastuksetkin enempi sitä sorttia että niistä on helppo puhua kenen kanssa tahansa. Jos minä alan veivaamaan jostain mytologiasta niin kuka sitä jaksaa kuunnella? Tai siitä katsomuksestani. Se on heippa ja hyvästi. Mutta jos ei parisuhteessa voi puhua, niin mitä siinä sitten on tarkoitus tehdä? Mököttää vaan telkan äärellä?
Hmm miten sitten selität sen, että kiltti mies ei kelpaa monelle naiselle.
Ymmärrän, että monella kiltillä miehellä saattaa olla epävarmuuksia, kokemattomuutta, ujoutta yms.... mutta kiltit miehethän on juuri niitä jotka
yrittää parhaansa mukaan pitää naisesta huolta (kun kerrankin saavat sellaisen)
ja kohdella hyvin yms.
Ettekö te naiset tajua, että kiltti mies pitäisi vaan opettaa tavoille ja selittää, että "ei älä kohtele minua kuin koiranpentua, olet hyvä tyyppi, haluan että otat sen miehen roolin, ettei tämä tunnu sisarussuhteelta kohta"
Mutta ei.... nainenhan ei voi kokematonta kilttiä miestä tukea tässä.... vaan hylkää ja etsii mielenkiintoisemman (usen ei niin kiltin miehen).... tästä alkaa monta kertaa ahdistava parisuhde, josta sitten valitetaan palstoilla vuodesta toiseen.
Paras on tietysti välimallin mies, joka ei ole liian kiltti, mutta silti superihana.
Ikävä kyllä näitä miehiä on todella vähän vapaana, joten kannattaisi ottaa se kiltti mies ja opettaa siitä tällainen välimallin mies.
Koira kyllä oppii uusia temppuja, mutta siasta, et saa koiraa.
Eipä tunnu kiltti nainenkaan kelpaavan. Tai ainakin se pitää jättää toisen, ah niin paljon jännittävämmän naisen takia. Sellaisen joka lopulta osoittautuu raivohulluksi mielipuoleksi, mutta alussa vaikuttaa eksoottisen jännittävältä, intohimoiselta.
joo mutta läskit ei kelpaq...
???
Olin alipainoinen kun tulin jätetyksi.
Netin kautta tapasin mukavia poikia, joita ei kiinnostanut alkoholin juominen. Ja lisäksi monet olivat vähän ujoja. Molemmat ominaisuudet plussaa :)
Naisten määrästä en tiedä, mutta nuoria poikia oli tosi paljon. Tasoista en tiedä, kunhan tapailin ikäisiäni poikia jotka myös opiskelivat.
Ja minulla nettideittailu johti pysyvään suhteeseen. Tänä vuonna tulee neljä vuotta täyteen :)
Enpä olisi uskonut nettideitin olevan näin raakaa touhua miehen kannalta. Kyllä tuolla ulkona oikeassa elämässä on tällä naamalla ja vuosien saliharrastuksen muokkaamalla kropalla mukavasti pärjännyt ja kehujakin saanut. Mutta tuntuu että täällä netin syövereissä saa vetää ämpärin päähänsä ja juosta takaisin sinne suohon mistä on ilmeisesti noussutkin. Viestitellyt olen aivan täysin normaalien näköisten naisten kanssa, ihan kivoja ei siinä mitään, mutta kaupunki on täynnä vastaavan "tasoisia" ulkonäöllisesti. Mitäs tapahtuukaan kun kuvani lähetän, yhteydenpito katkeaa välittömästi. Hohhoijaa, suosittelen vahvasti jokaiselle normaalille miehelle naisen etsintää muualta kuin täältä.
Panitko jo kaikki muijat läpi kaupungissasi että nettiin tulit?
Hetken hulluus ja harhakuvitelma jotta täältähän se reviirin laajennus käy hienosti. Kuinka väärässä sitä voikaan olla! Ei auta kuin kiemurrella takaisin oikeaan maailmaan ja keskittyä sinne suosiolla. Onnea vaan muille miehille, sitä täällä tarvitsette!