Olen parisuhteessa joka monessa suhteessa turhauttava.Syvempää tunnetason yhteyttä tai keskustelun aihetta ei juurikaan ole.Seksi, no joo.Kuitenkin on asioita joihin olen erittäin tyytyväinenkin, hän huolehtii hyvin lapsista on erittäin huomaavainen sukulaisiani kohtaan.On luotettava ja uskollinen.Käy työssä, hoitaa raha asiat ok, ei ole alko ongelmaa tms.Riidan saamme aikaiseksi mitättömimmästäkin asiasta.Miksi sitten olemme yhdessä? Minulle ei ole tarjoutunut sopivampaa kumppania ja etsitty on.Joten olen iloinen niistä hyvistä asioista joita elämässäni on paljon ja mieheni hyvistä puolista.Jokin aika sitten päätin lopettaa riitelyn,riidelköön yksin periaatteella ja paremmin on sen jälkeen mennyt.On hienoa jos hyvin toimiva joka tasolla tyydyttävä kumppani löytyy ja sellaisen varmasti jokainen ottaisi.Joskus kuitenkin tuntuu että parisuhteelle/elämälle asetetaan liiankin suuria odotuksia ja sitten kun kaikki ei olekkaan "kuin elokuvissa" petytään.Mielestäni toinen ihminen ei ole minun onnestani kuitenkaan viimekädessä vastuussa.
Toimimaton ja toimiva parisuhde
näillä mennään
1362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmisen luonto sanoo, että mikään ei riitä. Lisäksi jatkuva aivopesu ideaalisista unelmista ja nallekarhumaailma ajattelu unelmien prinssit ja prinsessat. Jos olet suhteessa ja sinulle on lapsiakin siunaantunut olet jo tältä pohjalta huomattavasti onnekaampi kuin useat. Pitkäaikaisissa ja pysyvissä suhteissa aina rupeaa lopulta tulemaan jotain ristiriitoja ja yksityiskohtia kumppaneista löytyy joista ei pidä. Kuitenkin mielestäni kannattaisi totutella ajatukseen, että olet jo elämänkumppanisi löytänyt ja pitää siitä kiinni, koska sinulla on jo perhettä. Ei mielestäni ole mitenkään järkipohjaista, tai realistista rueta särkemään perhe ja etsimään sitä jotain unelmien prinssiä joka ratsastaa valkoisella hevosella pelastamaan sinut ulos arjen tympäytymisestä. Vertaisin asiaa masennukseen ja siitä yli pääsemiseen, se vaatii oman ajatusmailman ja elämänfilosofian muokkaamista, että havahtuu ettei asiat välttämättä ole niin huonosti, kuin kuvittelee.