tapasimme vuosi sitten. siitä asti olemme olleet yhdessä välillä enemmän, sitten taas vähemmän. seurustelua se on ollut.
keväällä luultiin että olin raskaana. pettymys, eipä oltukaan. no siitä huolimatta onni kukoisti. olin onnellinen vihdoin ja opin taas luottamaan toiseen.
viime lauantaina karu totuus iski päin kasvoja. hän pyysi minut baariin. menin. siellä oli kavereita ja joku muija.
kysyin kuka se muija on, kun kaikki muut jo tunsinkin. "yks kaveri skimbareissulta, ei muuta". äijä meni vessaan ja kysin siltä muijalta mistä tunnette. "hän saa itse kertoa...." ja rivien välistä saattoi lukea katkeruuden. sit se muija lähti. heti sen jälkeen sanoin et sen kun vaan ryyppäät ja saat tehdä ihan mitä lystää. mä lähden nyt. läiskäsin naamalle ja marssin helvettiin. äijä perään. tärisin raivosta ja loukkauksesta. siinä kun ilta juteltiin ja raivottiin, niin syy olikin sitten MINÄ. mä oon paska, me ei seurusteltu jne.
eka ei kertonu koko asiasta, sain selville vahingossa, kielsi kaiken moneen otteeseen ja loppujen lopuksi musta tehtiin se paska.
mä olen ollut avoin, ymmärtäväinen ja mahdollisimman vähän ärsyttävä.
ei siinä kaikki, että näin tapahtui ja vielä siihen aikaan kun luultiin että oon raskaana. tuli vaan mieleen, että sillon skimbareissulla soitin klo 11, kun olin huolissani ku mitään ei ollu kuulunu. ei vastannut. eipä niikään, sehän oli rutkua rynkyttämässä.
voin vaan sanoo, että kukaan ihminen ei pysty pahemmin toista loukkaamaan.
mulla sattuu olemaan vielä semmonen sairaus, että elämän pitäis olla tasaista, ei järkytyksiä.
toistaiseksi olen ollut omissa oloissani. ei jaksa riidellä. olen antanut ajatuksen laantua, jotta osaan sitten oikealla hetkellä tehdä sopivia ratkaisuja. mutta se on varmaa, että se äijä ei vähällä pääse.
mietinkin että pitäisköhän ottaa veitsi saunaan mukaan. vois lähettää ennakkoon seuraavalle hoidolle... siis se miehen mitta.
oikeesti. miehen mitta on korvien välissä. kaikki muu on yhdentekevää. on tullu kokeiltua moneen kertaan.
eniten harmittaa, ettei tota voi unohtaa. kuinka mä pystyn tavata ketään ja luottamaan kehenkään enää koskaan.
huippu: mä oon nätti, pieni 26v. ja se on kalju, kaljamaha 39v.
mistä se kuvittelee saavansa ketään tämmöistä naista rakastumaan itseensä... sairas sen täytyy olla.
keväällä luultiin että olin raskaana. pettymys, eipä oltukaan. no siitä huolimatta onni kukoisti. olin onnellinen vihdoin ja opin taas luottamaan toiseen.
viime lauantaina karu totuus iski päin kasvoja. hän pyysi minut baariin. menin. siellä oli kavereita ja joku muija.
kysyin kuka se muija on, kun kaikki muut jo tunsinkin. "yks kaveri skimbareissulta, ei muuta". äijä meni vessaan ja kysin siltä muijalta mistä tunnette. "hän saa itse kertoa...." ja rivien välistä saattoi lukea katkeruuden. sit se muija lähti. heti sen jälkeen sanoin et sen kun vaan ryyppäät ja saat tehdä ihan mitä lystää. mä lähden nyt. läiskäsin naamalle ja marssin helvettiin. äijä perään. tärisin raivosta ja loukkauksesta. siinä kun ilta juteltiin ja raivottiin, niin syy olikin sitten MINÄ. mä oon paska, me ei seurusteltu jne.
eka ei kertonu koko asiasta, sain selville vahingossa, kielsi kaiken moneen otteeseen ja loppujen lopuksi musta tehtiin se paska.
mä olen ollut avoin, ymmärtäväinen ja mahdollisimman vähän ärsyttävä.
ei siinä kaikki, että näin tapahtui ja vielä siihen aikaan kun luultiin että oon raskaana. tuli vaan mieleen, että sillon skimbareissulla soitin klo 11, kun olin huolissani ku mitään ei ollu kuulunu. ei vastannut. eipä niikään, sehän oli rutkua rynkyttämässä.
voin vaan sanoo, että kukaan ihminen ei pysty pahemmin toista loukkaamaan.
mulla sattuu olemaan vielä semmonen sairaus, että elämän pitäis olla tasaista, ei järkytyksiä.
toistaiseksi olen ollut omissa oloissani. ei jaksa riidellä. olen antanut ajatuksen laantua, jotta osaan sitten oikealla hetkellä tehdä sopivia ratkaisuja. mutta se on varmaa, että se äijä ei vähällä pääse.
mietinkin että pitäisköhän ottaa veitsi saunaan mukaan. vois lähettää ennakkoon seuraavalle hoidolle... siis se miehen mitta.
oikeesti. miehen mitta on korvien välissä. kaikki muu on yhdentekevää. on tullu kokeiltua moneen kertaan.
eniten harmittaa, ettei tota voi unohtaa. kuinka mä pystyn tavata ketään ja luottamaan kehenkään enää koskaan.
huippu: mä oon nätti, pieni 26v. ja se on kalju, kaljamaha 39v.
mistä se kuvittelee saavansa ketään tämmöistä naista rakastumaan itseensä... sairas sen täytyy olla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No mitä sinä tuommoisessa möhömahassa sitten näit?? Ja vielä perään itket..Kyllä kuule naisella pitää jo tuossa iässä olla sen verran itsetuntoa että erottaa jyvät akanoista ja osaa vaatia naista arvostavaa ja kunnioittavaa käytöstä mieheltä. Heitä hornaan koko kuvatus ja ala kehittämään itsekunnioitustasi siihen malliin ettei enää tule tuommoiset pelleukot jatkossa silmille hyppimään.Näin on näreet!
Ota rauhallisesti, vaikka nyt tuntuukin pahalle, mutta koita olla ajattelematta koko asiaa.
Heitä ajatukset johonkin muuhun, vaikka vain hetkeksi. Kokeile edes.
Äläkä vaan paneta itseäsi paksuksi samalla karjulla. Miltä tuntuisi jos olisit nyt pienen lapsen kanssa kahden? Ajatteleppas sellaista jos/kun teidän lapsi on 10. vanha, niin mies juhlisi 50-vuotis päiviään. Sen ikäiset on jo isoisiä. Löytyy sinulle varmasti samaa ikäluokkaa oleva rehti ja uskollinen mies.
Oma mielipiteeni on, että pitemmän päälle tuo suhde ei tule onnistumaan, valitettavasti.
Kaikkea hyvää Sinulle.
>>huippu: mä oon nätti, pieni 26v. ja se on kalju, kaljamaha 39v.
...saanen tässä jo nelikymppiseksi ehittyäni muistuttaa, että tuossa iässä mies voi olla "rapamaha", "klani" jne. oksettava öklötys, mutta toi "vaari" särähtää silleen meikän korvaan. Voiskohan seriffi tai joku poistaa tollaset julmat loukkaukset näiltä muutoin asiallisilta sivuilta?
-Yxs-
no ton ikäiset sanoo yli viisikymppistä vaariksi
Sehän on selvä ettei sen ikäiset miehet saisi
sekaantua lapsiin. Saanen muistuttaa et
17 v on alaikäinen naisenalku.
Vaikka nykyajan tytöt onkin kehittyneet ajoissa,
mut hei rajansa kaikella. mieti jos sullakin
olisi tytär sen ikäinen niin varmaan olisit
jo haulikon kanssa ajamassa pois pihalta.
Että vaikka mieli tekis antaa selkään siitä
vaari nimityksestä. Olen samaa ikää kuin
sinäkin ja meillä 19 v, poika sanoi et odotas
pari vuotta niin susta tulee mummo niin arvaa
särähtikö korvaan. sana mummo yäk.
Et silleen...
Kuka tässä on 17v naisenaluista edes puhunut? Haloo? 26-vuotiaan pitäisi olla täysin kykenevä päättämään omista suhteistaan.
niin...siis JOTKUT miehet...
Taitaa olla raha miekkosia tää kalju kaljamaha.
Sä taidat olla vaan rahan perään. En usko että olet ollu rakastunut koko tyyppiin. Mut no hätä mene kadulle ja iske uusi rahakas tyyppi vaik yheks illaks..kyl siit sen sata euroo tienaat..
Yritä pärjäillä!
Olen pahoillani tapahtuneesta.
No, olen kalju kaljamahainen 35-vuotias mies... ethän meitä kaikkia syyllistä, olen käyttäytynyt naisia kohtaan niin hyvin kuin olen kyennyt. Ainakin yrittänyt kunnioittaa. Ikävä vaan ettei kaikki naiset taas... mutta se onkin toinen juttu. Nyt mulla on ihana 31-vuotias puoliso.
Todellakin on ollut miehiä enemmän ja vähemmän, lähes kaikki alle 30 vuotiaita.
Tää vanhempi henkilö on erittäin nuorekas, kalju skini-tyyliin. Hän oikeasti tuntui ensimmäisen kerran mieheltä, joka saattaisi laittaa lapseni elämään.
Ikäero meillä ei kyllä ole haitannut pätkääkään.
Pointti ei jutussa ollut mikään ikä tai ulkonäkö, vaan se pas..maisuus, mitä mulle tehtiin. Ärsyttävää todellakin.
Rikki olen edelleen, eikä minkään näköistä ymmärrystä, mitä tekis asialle.
Todella outoa, et kun kirjoittaa tänne, niin saa kuulla haukkuja. MUA on kohdeltu kaltoin; sanotaan et kasvata itsetunto! Itsetuntoa on, etenkin kun työskentelen ainoona naisena parinkymmenen äijän seurassa.
Sit toiseks Lena: ei tod. mikään raha mua kiinnosta. Siitä en tiedä josko se sua kiinnostaa kun kerran osasit asiasta mainita.
Mä oon RA-KAS-TU-NUT. Raha tai omaisuus on siinä kohtaa aivan sama.
Oon niin kypsä noihin miehiin.... :-(
Pitääkö tästä lähteä baariin kattelee niitä "pentuja"...
MITÄ MÄ TEEN SEN KAA!!!!!!!!!!!!!!!!!
ja nauti hetkistä, varsinkin niistä mitkä on sinulle/ajatuksellesi! Jokainen ihminen, iästä riippumatta on yksilö, joten uskon..sinun todella löytävän sen oikean, toivon niin! Usko, että luottamuksesi palaa ja nautit hitonmoisesti elämästäsi! (Kokemusta on, mutt vastakkaisesta sukupuolesta, valitettavasti)! Kuitenkin, jaksoin odottaa ja luottaa ja se on palkinnut minut=))) Kuin elämä on sinullakin....