siis puheenaiheena meidän parisuhteessa.
Ollaan oltu yhdessä vasta vähän aikaan,mutta ihan tosissaan ollaan.
Meitä kumpaakin on petetty aiemmassa/aiemmissa suhteissa, mua todella useesti ja miestä kerran pari.
Nyt siis ollaan nostettu juttelun aiheeksi aika monesti uskottomuus ja luottamus.
Mun omaa mieltä häiritsee se, että en todellakaan pysty luottamaan tähän nykyiseen miesystävääni kovinkaan hyvin. No joo, alussahan meidän suhde on, mutta silti.
Miesystäväni ei ole antanut aihetta epäillä sitä mistään, vaan on jo luoteeltaan erilainen kuin aiemmat kumppanit (pitkiä suhteita). Ja rehellisesti ollaan juteltu, että meillä on toisemme ja se riittää.
MIeheni ei ole tyyppiä joka kulkee usein baareissa tai et sen on päästävä yksin jonnekin,saatava olla "itekseen" jne. Viihdytään hyvin yhdessä kotona,ulkona jne...
Mieheni on työssä paikassa, jossa työkaverit on naispuolisia... tietty se alkuun häiritsi paljonkin,mutta sekin ollaan puhuttu...
Mutta tää, että mieltäni häiritsee, että jos tämäkin mies loppupeleis pettää mun luottamuksen,pettää jne on kova paikka sinällää, ettei oikestaa voi ollaa päivääkää aattelematta sellasia ikäviä ajatuksia,vaikka mitää aihetta ei oiskaan.
Tätäkään tunnetta ei saa pakottamalla pois mielestä/itestään...
Mutta mikä ihme siihen vois auttaa, etten aattelisi asiaa nii paljon, koska se häiritsee mieltä?!
Me ollaa sit käyty läpi puhuen tätä aihetta miehen kanssa...ja ymmärretää toisiamme hyvin, ja hän myös ymmärtää sen mitä tunnen ja aattelen..
Ollaan oltu yhdessä vasta vähän aikaan,mutta ihan tosissaan ollaan.
Meitä kumpaakin on petetty aiemmassa/aiemmissa suhteissa, mua todella useesti ja miestä kerran pari.
Nyt siis ollaan nostettu juttelun aiheeksi aika monesti uskottomuus ja luottamus.
Mun omaa mieltä häiritsee se, että en todellakaan pysty luottamaan tähän nykyiseen miesystävääni kovinkaan hyvin. No joo, alussahan meidän suhde on, mutta silti.
Miesystäväni ei ole antanut aihetta epäillä sitä mistään, vaan on jo luoteeltaan erilainen kuin aiemmat kumppanit (pitkiä suhteita). Ja rehellisesti ollaan juteltu, että meillä on toisemme ja se riittää.
MIeheni ei ole tyyppiä joka kulkee usein baareissa tai et sen on päästävä yksin jonnekin,saatava olla "itekseen" jne. Viihdytään hyvin yhdessä kotona,ulkona jne...
Mieheni on työssä paikassa, jossa työkaverit on naispuolisia... tietty se alkuun häiritsi paljonkin,mutta sekin ollaan puhuttu...
Mutta tää, että mieltäni häiritsee, että jos tämäkin mies loppupeleis pettää mun luottamuksen,pettää jne on kova paikka sinällää, ettei oikestaa voi ollaa päivääkää aattelematta sellasia ikäviä ajatuksia,vaikka mitää aihetta ei oiskaan.
Tätäkään tunnetta ei saa pakottamalla pois mielestä/itestään...
Mutta mikä ihme siihen vois auttaa, etten aattelisi asiaa nii paljon, koska se häiritsee mieltä?!
Me ollaa sit käyty läpi puhuen tätä aihetta miehen kanssa...ja ymmärretää toisiamme hyvin, ja hän myös ymmärtää sen mitä tunnen ja aattelen..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.