Mulla on ollu ihastuksia pitkin pitkää suhdetta ja lopulta ihastus oli niin isoa että muutin kotoo pois aloittaakseni oman elämän. Tämän ajan puoliso oli minun vierellä ja hyväksyi menoni ja sen että jätin. Ei ollu luuseri,vaan aloitti ite uusia harrastuksia ja matkusteli ja muut ajat piti minuun yhteyttä,ei takertunut eikä uhkaillu vaan hyväksy tilanteen. Aika pian huomasin mun ihastuksen olevan harhaa,ei se ollutkaa kiltti eikä ymmärtäväinen,oli oikukas ja itepäine. Tuntu pahalta että minun piti tehä sitä ja tätä ja hän sai mennä ja tulla. Puolisoon verrattuna tää ihastus ei sitten ollukaan todellista,ymmärsin että ihastuin siihen kun sain huomiota uudelta hyvännäköseltä ja tunsin hullua iloa ja onnea. Sitten se loppu kun seinään kaikki tunteet katos ja puoliso oli samaan aikaan valmis jatkamaa siitä mihin jäätiin. Meidän onni oli se että minun puoliso joskus aikanaa petti minua ja tunnusti sen avoimesti
joten sillä oli helppo samaistua minuun miltä se tuntuu kun uusi valloittaa. Meitä on yritetty erottaa aiemmin ja puoliso on tosi vetävän näkönen ihmine eikä minuukaa ole pilattu naamastani joten houkutuksia kyllä on . Mut nyt vasta ymmärrän puolisoni arvon,ei tule koskaan kukaan olemaan yhtä rakas ja tärkeä ainutlaatuinen. Se hyväksyy minut tälläsen ja minä hänet semmosena. Miettikää kuitenki ennen ku menette ihastuksenne matkaan,niitä tulee ja menee mutta hyviä ymmärtäviä rakastavia ja hyvännäkösiäki puolisoita ei kasva joka oksalla. Mut jos on natiseva ja rutiseva puoliso joka syyttää teitä kaikesta ni semmone vaihtakaa pois ja ettikää joku sisältäkin kaunis. Uskottomuudesta selviää kun on raadollisen rehelline ja tuntee ihtesä hyvin. Mut vaan jos kumppani on samanlaine.
joten sillä oli helppo samaistua minuun miltä se tuntuu kun uusi valloittaa. Meitä on yritetty erottaa aiemmin ja puoliso on tosi vetävän näkönen ihmine eikä minuukaa ole pilattu naamastani joten houkutuksia kyllä on . Mut nyt vasta ymmärrän puolisoni arvon,ei tule koskaan kukaan olemaan yhtä rakas ja tärkeä ainutlaatuinen. Se hyväksyy minut tälläsen ja minä hänet semmosena. Miettikää kuitenki ennen ku menette ihastuksenne matkaan,niitä tulee ja menee mutta hyviä ymmärtäviä rakastavia ja hyvännäkösiäki puolisoita ei kasva joka oksalla. Mut jos on natiseva ja rutiseva puoliso joka syyttää teitä kaikesta ni semmone vaihtakaa pois ja ettikää joku sisältäkin kaunis. Uskottomuudesta selviää kun on raadollisen rehelline ja tuntee ihtesä hyvin. Mut vaan jos kumppani on samanlaine.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla oli/on hyvä puoliso. Mukava kertomus. Saitte molemma kokea mitä se on, ja mitä se ei ole. Teissä on sisäistä voimaa.
Ei uskoton ole aina paha ihminen,pettäjä on joskus petetty tai ainaki pelkää sitä,ja petetystä tulee helposti pettäjä.
Loppupeleis "kakkoset" ei liity koko kuvioon,on yks parisuhde jonka väliin pettäjä ottaa "sivullisen" ja vastuussa siitä mitä tekee. Siks onkin hullua kuulla mite salarakkaita nostetaa esille tai ne ite nostaa itsensä,ei ne edes ole osana kahden ihmisen välistä suhdetta. Minä ite en kakkosen rooliin suostu,minä haluan olla se ykkönen alusta saakka enkä tyytyä välikköön,vaikka joskus pääsiski ykköseks sinne paikalle niin aina miettisin että entä jos minusta tuleeki petetty.:(
Tiedätkö.. Minä haluaisin kaikkien ihmisten kokevan sen salasuhteen huuman, ettei se jäisi ymmärtämättä. Teillä on onni ymmärtää toisianne.
Moni suhde kariutuu turhaan salasuhteeseen. Ei ole ehkä aikaa huomata totuutta siitä. Toinen on ehdoton, eikä kykene antamaan anteeksi. Aivoero on jo otettu, eikä entiseen ole paluuta.
Tai siis kuka nyt entiseen edes haluaisi, sillä luulen että moni haluaisi palata entiseen, jos siellä olisi kotona uusi ymmärrys.
Minä en haluaisi palata entiseen koska rakastuin toiseen jonka kanssa nyt olen. Puhutte nyt salasuhteista jossa ei ole rakkautta mukana mutta usein niissä on oikeaa rakkauttakin-ei pelkkää huumaa. Vaikka kotona olisi uusi ymmärrys ei se auttaisi mitään.
Nimim.Ei noinkaan:
Jos rakastuit toiseen niin se sinun ex ei ollut sulle hyväksi tai sitte hän oli sulle väärä. Ihastua ja rakastua on eri asia ja ihastumisia tapahtuu parisuhteissa useammin mitä rakastumisia. Rakastunut ei mieti jättääkö puoliso vai ei sen tietää. Hullaantunut empii ja jää koukkuun turvalliseen kumppaniin ja ihastuttavaan uuteen.
Mun kumppanille joka petti,oli yllätys etten mä olekaan uskottomuuden jälkeen enää sama,et hänenKIN piti rakastua siihe uuteen minuun,tähän joka vaatii huomiota ja oikeuksia.
Oletteks aatelleet että terve itsekkyys on seksikästä? Uskottomuuden "anteeks antanu" petetty joka taantuu marttyyriksi "uhriksi" ei tee muuta ku itselleen hallaa. Kumppani tulee pettämään tod näk uudestaanki. Petetyt vaatikaa tilaa tunteillenne älkääkä ahdistako pettäjää kotiin. Lähtekää lomalle ja maksakaa lomanne itse,käykää hieronnassa ja hemmotelkaa itseänne ja käykää terapiassa. Pettämisen voi antaa anteeksi vaan jos rakastuu itseensä uudestaan ja se ei tapahdu pettäjää rankaisemalla. Voihan se olla että huomaatte että ette rakastaneetkaa puolisoanne tarpeeksi ja että petos oli toisen osapuolen merkki siitä että olette vääriä. Tai sitten rakastutte toisiinne uudelleen,pettäjä huomaa että hänkin on arvokas.