Olen lukenut useastakin eri lähteestä narsistin luonteenpiirteistä. Tiedän, että diagnoosia ei voi tehdä ilman ammattilaisen haastattelua. Toisaalta onko silläkään väliä, jos homma ei toimi? Toisaalta olisi helpompi käsittää asioita, jos tietäisi että kyseessä on parantumaton narsisti. Silloin ei olisi ainakaan toivoa paremmasta.
Osa narsistin luonteen piirteistä sopii, osa ei. Esimerkiksi hän ei ole yhtään empaattinen, eikä tunne sääliä. Makasin taannoin viikon todella huonossa kunnossa vuodepotilaana. Apua ei tullut, jälkeenpäin vain syytöksiä, kun oli ollut viikon tekemättä mitään. Sama juttu lähes aina, vähätellään minun kipukynnystä yms, vaikka en sairasta tai ole pois töistä edes joka vuosi.
Riitelyssä on vai yksi syyllinen. Joka kerta sama juttu. Omasta mielestä riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Anteeksipyyntöjä olen kymmenen vuoden aikana kuulllut varmaan viisi vs. Itse sanonut varmasti pari sataa kertaa.
Nyrkistä on tullut neljä kertaa. Kuulemma oma vika, tai sitten asiaa on vähätelty muulla keinoin. Kuten että jos olisi lyönyt tosissaan, niin silloin se olisi oikeasti sattunut.
Kaikki mitä ostan, nostetaan tapetille ennemmin tai myöhemmin. Syytetään että en ajattele muita, kun ostan itselle. Kolmatta vuotta vedetään samoilla farkuilla, kun en kehtaa uusia ostaa. Jotain pienempää ostan salaa. Hän kyllä voi ostaa mitä vaan ja koska vaan. Kaikille on hyvät perusteet tai sitten vaan sai niin halvalla...
Mustasukkaisuus kiukuttelu saattaa alkaa liian tyylikkäistä vaatteista töissä tai liian voimakkaasta partavedestä. Se ei ole kuulemma mustasukkaisuutta, mutta jotain hoitoja mulla silloin kuulemma töissä on. Työtäni yleensä ottaen vähätellään muutenkin, vaikka olen pääsyt pitkälle omasta mielestäni.
Mistään et voi olla eri mieltä tai sinut lynkataan ja aloitetaan riitely. Helpoin tapa on välttää keskusteluaiheita, joissa näkemyksemme eroavat suuresti. Kynsin hampain olen vuosikaudet pitänyt kiinni omista harrastuksista, vaikka ne ovat hänen mielestä typeriä. Hänen harrastuksensa sen sijaan ovat paljon haastavammat ja enemmän taitoa, kuntoa ja kaikkea vaativammat.
Mistään et voi huomauttaa tai kritisoida tai sitten kohta on helvetti irti. Itsellä ei saa olla huonoja päiviä. Pokerinaamalla vedettävä päivän loppuun asti vaikka kaikki kaatuisi ympäriltä. Minun asiani ovat yhdentekeviä, niitä ei jaksa kuunnella. Itse pitää jaksaa kuunnella ja puhua hänen asioista, mutta kriittiseksi ei saa ruveta. Hän menee ja tulee, ilmoittaa yleensä lähtiessään. Itse joudun aina ns anomaan, että voinko mennä. Sitten kun on reissussa niin liian hauskaa ei saa olla, ainakaan sitä ei saa kertoa. Siitä ollaan niin helvetillisen kateellisia, jos oli hieno viikonloppu.
Ahdistaa olla kotona. Kokoajan joutuu tarkkailemaan omia tekemisiä, ettei sano tai tee väärin. Onneksi on ne muutamat hetket, kun pääsee pois...
Osa narsistin luonteen piirteistä sopii, osa ei. Esimerkiksi hän ei ole yhtään empaattinen, eikä tunne sääliä. Makasin taannoin viikon todella huonossa kunnossa vuodepotilaana. Apua ei tullut, jälkeenpäin vain syytöksiä, kun oli ollut viikon tekemättä mitään. Sama juttu lähes aina, vähätellään minun kipukynnystä yms, vaikka en sairasta tai ole pois töistä edes joka vuosi.
Riitelyssä on vai yksi syyllinen. Joka kerta sama juttu. Omasta mielestä riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Anteeksipyyntöjä olen kymmenen vuoden aikana kuulllut varmaan viisi vs. Itse sanonut varmasti pari sataa kertaa.
Nyrkistä on tullut neljä kertaa. Kuulemma oma vika, tai sitten asiaa on vähätelty muulla keinoin. Kuten että jos olisi lyönyt tosissaan, niin silloin se olisi oikeasti sattunut.
Kaikki mitä ostan, nostetaan tapetille ennemmin tai myöhemmin. Syytetään että en ajattele muita, kun ostan itselle. Kolmatta vuotta vedetään samoilla farkuilla, kun en kehtaa uusia ostaa. Jotain pienempää ostan salaa. Hän kyllä voi ostaa mitä vaan ja koska vaan. Kaikille on hyvät perusteet tai sitten vaan sai niin halvalla...
Mustasukkaisuus kiukuttelu saattaa alkaa liian tyylikkäistä vaatteista töissä tai liian voimakkaasta partavedestä. Se ei ole kuulemma mustasukkaisuutta, mutta jotain hoitoja mulla silloin kuulemma töissä on. Työtäni yleensä ottaen vähätellään muutenkin, vaikka olen pääsyt pitkälle omasta mielestäni.
Mistään et voi olla eri mieltä tai sinut lynkataan ja aloitetaan riitely. Helpoin tapa on välttää keskusteluaiheita, joissa näkemyksemme eroavat suuresti. Kynsin hampain olen vuosikaudet pitänyt kiinni omista harrastuksista, vaikka ne ovat hänen mielestä typeriä. Hänen harrastuksensa sen sijaan ovat paljon haastavammat ja enemmän taitoa, kuntoa ja kaikkea vaativammat.
Mistään et voi huomauttaa tai kritisoida tai sitten kohta on helvetti irti. Itsellä ei saa olla huonoja päiviä. Pokerinaamalla vedettävä päivän loppuun asti vaikka kaikki kaatuisi ympäriltä. Minun asiani ovat yhdentekeviä, niitä ei jaksa kuunnella. Itse pitää jaksaa kuunnella ja puhua hänen asioista, mutta kriittiseksi ei saa ruveta. Hän menee ja tulee, ilmoittaa yleensä lähtiessään. Itse joudun aina ns anomaan, että voinko mennä. Sitten kun on reissussa niin liian hauskaa ei saa olla, ainakaan sitä ei saa kertoa. Siitä ollaan niin helvetillisen kateellisia, jos oli hieno viikonloppu.
Ahdistaa olla kotona. Kokoajan joutuu tarkkailemaan omia tekemisiä, ettei sano tai tee väärin. Onneksi on ne muutamat hetket, kun pääsee pois...
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mulla on samanlainen kotona. Miten sun pää kestää? Mulla kestää huonosti ja tää varpaillaan olo tekee hulluksi.
Pois noista kuvioista. Pitää voida olla oma itsensä!!
Toisinaan on parempia hetkiä. Varsinkin silloin kun jaksaa tehdä kaikkensa, eli kehua, palvella, keskustella innostuneesti hänen asioistaan jne. Mutta eihän kukaan näin jaksa yksipuolisesti ilman vastakaikua päivästä toiseen. Myös satunnaiset kaverireissut auttaa jaksamaan eteenpäin. Toisinaan on täysi työ pitää itsensä kasassa ja olla vaipumatta masennukseen. Myös alkoholi auttaa pakenemaan todellisuudesta.. Tiedän, että se on todella huono vaihtoehto, mutta edelleen sen käyttö pysyy kohtuudessa.
Tuleeko sulle yksinäinen olo parisuhteessa. Mulle tulee ja kun mussa ei mikään ikinä ole ok ja on ihan yksin asioiden kanssa. Huomaan myös valehtelevani ihan kaikesta jotta saisin olla rauhassa arvostelulta ja mustasukkaisuudelta.
Kyllä! Jupisen usein itsekseni mieltä painavia asioita, kun niistä ei voi kotona asiallisestikkaan avautua. Kavereitakaan ei viitsi jatkuvasti häiritä omilla ongelmilla. Usein tulee valehdeltua, varsinkin reissujen jälkeen. Vaikka mitään ei todellakaan ole tapahtunut koskaan, niin en jaksa sitä kateellista ja mustasukkaista kiukuttelua. Samoin reissussa palaneita rahoja täytyy maksimaalisesti vähätellä tai niistä nousee ennemmin tai myöhemmin riita. En paljon puhu mistä pidän, koska useimmiten kaikki josta pidän joutuu arvostelun kohteeksi.
Mä en saisi pitää yhteyttä kavereihin kauheasti kun siitä tulee mustasukkaisuutta. Kännykkä on aina äänettömällä ettei vaan viestiääni laukaise jotain kohtausta. Mä yritän kovasti olla kuormittamatta kavereita liikaa ja siksi nettiin kirjoittelenkin. Salaa tosin tännekin..
Liika puhelimen räpläys aiheuttaa aina naaman väänteitä ja sanomista. Tosin hän itse saattaa naputella vaikka koko illan luuriansa. Ja auta armias, jos siitä asiasta menet huomauttamaan. Se on joka kerta jotain todella tärkeätä työasiaa ym. Todella tärkeätä. Lopuksi saan haukut päälle, kun kyttään toisen tekemisiä.
Joo tota rataa meilläkin... Mä annoin miehelleni narsisti diagnoosin jo ekojen kuukausien aikana, mutta retkuun menin silti. Nyt on mielenterveys mennyt ja talous kuralla kun miehelle pitää kustantaa vaikka mitä. Siltä mä en saa koskaan mitään.
Jossain vaiheessa sitä vaan turtuu ja jättää oman elämänsä elämättä. Yrittää luovia toisen vahvojen mielipiteiden ja hallinnan seassa, jotta pääsisi mahdollisimman helposti tästä päivästä seuraavaan. Aika ajoin tulee herättyä todellisuuteen, jolloin iskee järjetön katkeruus elämän hukkaan menemisestä. Toivottavasti jaksat eteenpäin ja tehdä pakolliset ratkaisut aikanaan.
Sitä voimaantumista tässä juuri odottelen. Kaksi kertaa ollaan jo erottu. Minä ekalla kerralla hän toisella, mutta aina palataan yhteen.
Etkös sä ole ihan itse vastuussa siitä millaisen suhteen sä valitset?
Katkeruus, mistä? Omista valinnoistasi vai? SINÄ olet naisesi valinnut ja valitset edelleen. Sinä tiedät mitä kestät ja mikä on tilanne. Sinä olet ihan itse vastuussa siitä, mitä hyväksyt ja kestät. Olen saman sanonut naisillekin jotka ruikuttaa huonoista suhteistaan ja katkeroituu, syyttelee ja diagnosoi: lähtemättä, mitään tekemättä ja hokee "aikanaan, aikanaan". No, jos itse valitsette olla paskassa suhteessa ettekä halua oikeasti asiaa muuttaa, niin miksi te siitä katkeroidutte?
Jos sinä jätät elämäsi elämättä, se on omaa valintaa. Jos sinun elämäsi menee hukkaan kumppanin takia, jonka kuitenkin saat ihan itse valita, se on ihan sinun valintaasi. Ei siis millään pahalla, vaan että herää jo tajuamaan ettei kukaan muu voi valita, eikä se ole sen toisen vika. Kukaan kaveri ei voikaan auttaa, vaihtaa muijaasi, erota sun puolesta, tehdä ratkaisuja, antaa elämäänsä sulle eikä sitä ihanaa naista siihen tule, kun paikalla on jo joku. Itse valitsemasi.
Edellnen ------ ruikuttaa miten on tilanteen jo tiennyt ja niin asiantuntijana esiintynyt ja diagnoosinkin hän on heti antanut... No täytyy vissiin olla vähän tyhmä sitten että vielä on siinä kamalassa suhteessa.
Oletteko te oikeasti tyhmiä vai kerjäätte sääliä niin paljon? Onko niin kamalaa seistä omilla jaloillaan ja tulla vaikka onnelliseksi?
No, jaa-a. Syyllinen haluaa rangaistusta ja rangaistus on vankila: mihin sinä olet syyllistynyt?
Diagnoosisi: läheisriippuvainen.
En ole läheisriippuvainen nyt enkä sitä ole koskaan ollutkaan. En edes viihdy normaalissa parisuhteessa 24/7 toisen kanssa. Pitää olla omaa aikaa, omia kavereita, reissuja ja harrastuksia. Sääliä en kaipaa, anteeksi jos avauduin pahaa oloani tänne. Tiedän, että kukaan ei tee sitä puolestani mitä pitää tehdä. Kuten sanottu minulla on jo suunnitelmat valmiina, mutta tähän liittyy paljon muutakin kuin kahden ihmisen ero. Anteeksi syvästi, pitäkäämme ongelmat omanamme, niin Suoli24-palsta voidaan sulkea.
Olen puhunut, kiitos.
Läheisriippuvaisuus ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla toisen kanssa 24/7. Ennemminkin sitä, että hengittää toisen/toisten tunnetiloja ja järjestää elämäänsä niiden mukaan. Sitähän juuri teet? Se ei kuulu terveeseen, normaaliin parisuhteeseen. Läheisriippuvuutta on tyypillisesti kahta lajia, ripustuvaiset (apua, en jaksa yksin, auta, missä olet ollut, tee jotain..) ja vahvuuteen sairastuneet marttyyrit (minä aina joudun tekemään kaiken yksin ja urheasti, maailma pysähtyisi jos en tekisi..).
Totuus on, että psykologiset kuviot ovat monesti järjenvastaisia ja epäterveistä suhteista on vaikea rimpuilla irti. Se on kuitenkin yksilön omalla vastuulla. Kyseessä on samankaltainen asia kuin alkoholismissa - sama joka antaa suurimman tyydytyksen tuhoaa koko elämän. Ainoa joka voi kierteen päättää on yksilö itse.
Kappas. Miehet ovat nyt saamassa sitä samaa mitä naiset ovat saaneet vuosisatoja. Voiko nyt kysyä, kuin haastattelija urheilijalta: miltä tuntuu?
Olen elänyt narsistin kanssa ja teidän kokema kuulostaa todella ahdistavalta. Miten te jaksatte kurittaa itseänne vuodesta toiseen?
Ei kai noissa lukumäärissä ole tainnut tapahtua suuria muutoksia aikojen saatossa. Tässä nyt miehet kertovat omasta liitostaan. Narsisteja on aina ollut miehissä ja naisissa, ja yhä heitä on kyllä enemmän miehissä.
Narsistin kumppanin osa on raskas. Ei siihen pidä itseään velvollisuudesta koko elämäkseen sitoa. Tietty itse narsistin osa on myös kurja. Varmaan useita katkenneita suhteita. Onneksi heille on saatavissa jonkinlaista apuakin ja jostain olen lukenut, että iän myötä narsistista tulee jollainlailla normaalimpi.
Sen verran paljon pelissä, ettei lusikoiden jakaminen ole yksinkertaisimmasta päästä. Olen kuitenkin tehnyt pitkäntähtäimen suunnitelmia, enkä meinaa pilata loppuelämääni. Toki suojakuoren kasvaminen auttaa jaksamisessa. Jos eteeni sattuu ihminen, joka oikeasti välittäisi minusta ja pyyteettömästi osaisi sen osoittaa kuten minäkin, niin se on menoa sitten. Olen antanut itselleni luvan jo mielessäni jatkaa eteenpäin, jos eteen tulee joku maailman pysäyttävä ihminen.
Taas olisi vaikka mitä avauduttavaa, mutta parempi istua turpa kiinni. Toista kun ei vähempää voi kiinnostaa...
Menee aikansa kunnes tottuu siihen,että minää ei ole. Sitten ei enää löydä puheenaiheita vaikka haluaisi kun lopulta onnistuu hävittämään minuutensa. Minä katosin. On vain hän ja mitä hän tahtoo ja minä seuraan, olen samaa mieltä ja hymyilen ulospäin kuin koristenukke. Sisältä ontto ja vääristynyt.
Voi. Myötätuntoa. Ei ole oikein se, mitä joudutte kokemaan joka päivä. Suunnitelkaa, miten voisitte irrottautua tuosta. Tehkää suunnitelma ja toteuttakaa se. Puolisonne imevät teidät tyhjiin. Pelastakaa itsenne.
Se vasta rassaava on elää perfektionisti narsisti naisen kanssa. Siinä kyllä kesti hetken tajuta etten ole saamaton, kun veti iha lyttyyn asiasta kuin asiasta. Voitte kuvitella, kun miehenä tavarat ei aina mene samaan paikkaan esim. siivotessa jotain, vaikka tarkottaa siinä tilanteessa hyvää toiselle. Lautaset väärässä järjestyksessä jne.. Oot siinä sitten ihan tyhmänä rakastuneena, että kaikki tuntuu ihan hyvälle ja myöntää naiselle sen olevan oikeassa. Kunnes lopullinen niitti tulee jossain vaiheessa ja rupeaa tajuamaan kenen kanssa ollut vuosia.
Juu, se vasta onkin mieltä ylentävää. Ensin teet kauhean duunin, esimerkiksi siivotessa. Myöhemmin nähdään pelkät epäkohdat, kuinka joku on väärässä paikassa tai joku pölytollukka jäänyt jonnekkin väliin. Huudetaan siitä, että voi sitä ohi kulkeissaan laittaa paikalleen muidenkin tavaroita, mutta itse ei kyetä pitään edes omia tavaroita missään järjestyksessä.
Kuulostaa ikävän tutulta. Meidän tilanne olikin kiteytettynä tässä keskustelussa. Ollaan molemmat nuoria, päälle parikymppisiä ja reilun vuoden ikäinen yhteinen lapsi. Lapsi tästä tilanteesta tekee haastavamman, muuten luultavasti olisin jo lähtenyt suhteesta. Omalla avopuolisolla selkeästi epävakaa persoonallisuushäiriö, jossa lisäksi narsistisia piirteitä. Virallista dg:ia ei kuitenkaan ole, kun ei näe itsessään "vikaa". On kuitenkin teini-iässään käynyt useampia vuosia nuorten psyk.polilla ja sieltä liuta diagnooseja.
Harmillista kun näkee oikeastaan vaan vikaa muissa ja ei ole vastaanottavainen. Meidän lapsi mulle hyvin tärkeä ja uskoisin pystyväni yksinään tarjoamaan hänelle tasapainoisemmam lapsuuden. Jos kuitenkin nyt eroaisin, hän luultavasti alkaisi pelaa pelejään ja sitä paskaa en jaksaisi. Kaiken lisäksi valtion taholtakin äiti on lapselle se ensisijainen huoltaja, näin yleisen linjan mukaisesti ainakin.
Huoh...
Minun mielestä narsistinen ihminen on täysin mahdotonta saada ammatti-ihmisen puheille. Taas tuli huomattua, että hänen käytöksessään ja sanomisissaan ei ole pienintäkään vikaa. Minä olin jälleen yksin syyllinen kaikkeen. Kuten jo aiemmassa viestissä sanoinkin, ei sillä suuremmin ole väliä onko diagnoosia vai ei. Minä heräsin siinä vaiheessa, kun tilitin kaverille, että viihdyn kotona huomattavasti paremmin, kun toinen on poissa. Tähän kaverinikin totesi, että ei tuo voi olla normaalia, jos kuukaudesta toiseen on samanlainen tunne. Mutta näin se vaan on. En osaa ja uskalla olla oma itseni ja rentoutua toisen ollessa läsnä. En ole mikään patalaiska ihminen vaan teen todella paljon kotitöitä yms, mutta en saa edes päättää huilaanko hetken töiden jälkeen ja siivoan sen jälkeen vasta. Ei, sopivan päivän sattuassa tulee heti palautetta, että minä en tee mitään muuta kuin makaan sohvalla. Toisekseen minua ei voi väsyttää työpäivän jälkeen, koska työni ei voi olla raskasta, koska se ei ole ruumiillista työtä. Me vaan ollaan olevinaan ja sorretaan työntekijä porrasta jne.
MInkä takia te ihmiset ette voi lähteä suhteesta OMASTA harkinnastanne? Mietipä nyt hetki. Sinulla on useasti paha olo, useasti on pahoja tekoja, useasti suhde EI toimi. Mihin tarvitset muiden tai kenenkään mielipdettä siitä voiko suhteessa olla? Juuri siitä löydät myös vastauksen, miksi tuollaiseen suhteenseen tulet joutumaan uudelleen, jos et asiaa selvitä.
Luettelet syitä ja kyselet muilta lupaa "olenko kärsinyt tarpeeksi, saanko lähteä/marttyyripisteitä/diagnoosin?"
No, oletko? Saatko?
Se on ihan turha vastata tällaisiin mitään muuta. Jos et itse tajua, sinua ei vaan voi auttaa.
Oikeaa narsistia ei jätetä. Ainoa mahdollisuus päästä eroon on joutua jätetyksi. Jos itse jättää voi valmistua vuosien vainoamiseen ja häirintään mitä erilaisemmilla tavoilla.
Mietippä mitä tällainen ihminen tekee, kun pitäisi sopia huoltajuuksista ym. Omaisuuden jakaa oikeus viime kädessä 50/50, mutta lasten tapaamisoikeus ym. muut siitä aiheutuvat sotkut eivät ole niin yksiselittesiä. Niissä toinen pääsee rappaamaan ja mustamaalaamaan oikein kunnolla halutessaan.
Tuommoisten hankalien tyyppien kanssa suurin virhe on lähteä siihen mukaan: kun toinen alkaa uhkailemaan käy inisemään, pelkäämään tai raivoamaan. Ei, ainoa oikea vaihtoehto on kylmä, rauhallinen ja jäätävä toteamus, hyvin, hyvin itsevarmasti ja lempeästi, että ei se niin mene. Se tulee menemään näin. Ja sitten selittää miten se on Hänelle parhaaksi. Miten on ajatellut Hänen parastaan ja vapauttaan. Ja itseasiassa Hän on siitä joskus Itse puhunut, silloin kun Hän mietti eroa: eikö Hän muista? Miten Hän on itse itseasiassa tämän eroasian ottanut esille alunperin ja kaiken tämän sotkun keskellä, nyt minä uskon, että Hän oli silloin oikeassa.
Syötä ero hänelle myös hänen omana keksintönään.
No, hän sitten temppuilee: älä suostu. Vastaa puhelimeen vain päivälllä, älä illalla äläkä yöllä. Älä selitä missä olet ja mitä teet. Kysy valmiiksi jo kavereitasi ja sukulaisia todistamaan jos huoltajuuskiista menee kuitenkin hankalaksi. Osoita aktiivisuutta lastesi kanssa jollain muulla kun kerran viikossa laatuajalla: sillä kukaan ei saa huoltajuutta.
Mustamaalaamaan ei pysty jos ei ole oikeita aineksia. Raha-asioiden hoito on helppo todistaa, työkaverit osaa sanoa millainen on töissä, sukulaiset millainen on sukulaisena ja kaverit ovat varmaan nähneet perheen kanssa. Kun itse käyttäytyy aina asiallisesti, järkevästi, puhuu avoimesti, on itseasiassa hyvinkin vahvoilla.
Tapaamiset? Voit hakea suoraan vuoroviikkoja, se on kätevintä ja parasta. Tai yksinhuoltajuutta, mutta se sinun pitää puhua niin että se oli Hänen ideansa.
Jos haluat tapaamisoikeuden eli sillon kun sulle sopii, se ei varmaankaan toimi ja ihan oikein niin. Jos hän on oikea narsisti, hän ei välttämättä edes halua lasten huoltajuutta, ellei se sinua ylipaljon kiinnosta, satuta ja ikäänkuin ole sinulle tärkeää... Hän ei nimittäin halua vaivaa eikä vastuuta vaan koston välineen, jatkeita ja omaisuutta. Mieti mitä se tarkoittaa.
Omaisuus on ihan samantekevää, jos ihminen alkaa jäämään sairaaseen suhteeseen, missä on väkivaltaa yms. jonkun omaisuuden takia, se ei kärsi riittävästi. Tämä on fakta. Kun kärsii tarpeeksi, lähtee vaikka kävellen ja kymppi taskussa.
Ja kuten itsekin sanoit, sen määrää lakikin, mutta siitäkään ei tarvitse käydä tappelemaan. "Joo, anna se mitä pystyt, sullehan tää päätös on varmaan raskainta ollut, et jos on jotain mistä et tykkää, nin mä voin ottaa, etten mä nyt ihan puille jää... " kun et osoita kiinnostusta siihen asiaa, sinua ei voi satuttaa sillä = se ei kiiinnosta kostajaa. Muista tämmöiset yksinkertaiset säännöt.
Jos joku haluaa kostaa, se ei kosta samantekevällä asialla. Joten älä näytä mikä sinulle merkitsee.
Jos joku haluaa maalata sinut hulluksi, se yrittää ajaa sinut piippuun ja saada raivoamaan ja pelkäämään... Se silloin heijastaa myös sitä ihmistä itseään.
Säännöt tehdään ja niistä pidetään kiinni: häirikköpuheluihin ei vastata, hullun kanssa on turha tapella jne.
Lisäksi. Syyllistävät ihmiset kantavat itse syyllisyyttä. Narsistitkaan eivät ole vahvoja vaan nimenomaan heikkoja. Eikä heidän kanssaan pitkään suhteeseen jää terveet, että jos aiot selvitä sopii tutkailla itseä. Sanot, että jos uusi suhde tulee nin lähdet... Mutta kas. Kun pitäisi itse lähteä löytyy tekosyitä. Uusi suhdeko ne kaikki asiat helpoiksi tekisi? Ei, vaan..? Mitä? MIksi sanot että "ei olisi toivoa paremmasta", sinullako nyt sitä on vai?
"Olen antanut itselleni luvan jo mielessäni jatkaa eteenpäin, jos eteen tulee joku maailman pysäyttävä ihminen. "
Ja sellaisiahan on tietenkin, ja lisäksi kaikki jaot tosiaan heti helpottuu het'!
Mieti kaikkia näitä asioita, myönnä miksi et oikeasti lähde, ja se tapahtuu sen kautta että myönnät miksi hänet olet valinnut ja siihen jäänyt, lapset tehnyt ja yhteistä omaisuutta kasvattanut vuosia ja vuosia. Ei hän yössä tuommoiseksi muuttunut.
Jaa no mitä sitten? Jos kerran vaihtoehdot on olla parisuhteessa, eli jakaa elämä, nu*sia sen narsistin kanssa, elää sen ehdoilla, esittää rakastavansa tai ollla lelu, tai mitä milloinkin, kuunnella haukkumista ja skeidaa, kestää jopa väkivaltaa, jne. niin voisitko kertoa että mitä sitten jos vuosia vainotaan ja häiritään? Eikös se tee sitä jo, sillä erotuksella, että jos et jätä, joudut vielä harrastamaan seksiä sen kanssa, asumaan sen kanssa ja elämään sen kanssa. Miten siis toi nyt oli pahempi vaihtoehto?
Numeronsa voi vaihtaa, kaikki, osoite yms. tiedot salata. Puhelimeen ei muuten tarvitse öisin edes vastata.
Turvalukko on keksitty, ja paikkakuntia on 0-100km säteellä entisestä. Osoitetta ja yhteystietoja ei tartte jakaa kaikille. Exän kanssa ei tartte olla kaveri. Jos oikeus määrää lapsien huoltajuuden, haet ne aina jostain ja viet ne heille kotiin: et näytä missä asut etkä kutsu käymään.
Et nää enää koskaan uhkaavaa kaksin.
Ja muistat, että et menetä hermojasi sekopään kanssa, joka saa voimansa siitä hermojen menettämisestä. Kylmyyteen ja rauhallisuuteen se kyllästyy ja etsii uusia heikkoja uhreja: sinä toivottavasti jatkat matkaasi oppineena miksi hänet valitsit ja mihin vibaan menit.
Lisäksi kannattaa hakea psykologistakin apua, että itse pääsee toipumaan, kasvamaan ja elämään.
Että kyllä jätetään.
Minä muutin 400km päähän mutta tuli perässä, että ei niin vaan jätetä. Sitäpaitsi sitä tulee ajan kanssa aivopestyksi. Luulee että muu elämä ei ole mahdollista.
Voi sua, kuulostaa ihan kamalalta ihmiseltä, hanki ammattiapua jostain.
voi vittu soikoon teidän kanssanne. jos ei nainen ole kirjaimellisesti leikannut säkkejänne ja heittäny holviin, niin olisiko nyt jumalauta aika miehistyä? toi sun suhtees on sitä paitsi niin perseestä ja tuhottu, ettei sitä ole mitään järkeä yrittää korjailla. ratkaisu, suksi vittuun sieltä itsemurhakuutiostasi ja restarttaa elämäs. ei varmaan mukavaa sitten, kun elämä on valunu sormien välistä ja odotellaan kuolemaa muistella kuinka mukavasti sitä vietettiinkin oma spesiaali aika tällä planeetalla.
lp;el Miehisty, pakkaa kamas ja toivota loppuelämät sille harpulle.
Kuulostaa narsisti naiselta. äitini on narsisti, isäni on kojta 30 vuotta kuljettunut prinsessaa töihin aina kun mahdollista, siivonnut kodin, hoiti meidät lapset.. Ja aina on saanut kuulla tehneensä kaiken huonosti, isäni ei ole äitini mielestä mitään.. äiti ei ole ikinä osannut myöntää virheitään, tukkapöllöäkin tuli ihan naurettavista syistä.. ja vika oli aina isässäni, isäni on siis uhri, johon narsku-äitini kanavoi kaiken paskan.. minä olen ollut huono lapsi, kun olen joskus laittanut prinsessalle luuta kurkkuun.. Olen sanonut isälleni että lähde pois, ja kerran oli sanonutkin että lähtee ja muuttaa lähemmäksi minua ja perhettäni.. Siitäkö alkoi huuto ja isän mielistely.. silloin aletaan mielistelemään kun kala alkaa viehkomaan ongessa.. Isäni on kadottanut omassa elämässään kaiken..ystävät ovat jäöneet, rahat menevät suoraan äidin tilille, mitään ei saa tehdä ilman äidin valvontaa.. Lähde pois ja nauti elämästäsi. tilanne saattaa lähdön jälkeen olla todella haastava. narsisti saattaa hakata, vainota ja yrittää tehdä elämästäsi lähdönkin jälkeen helvetin, mutta se on sen jälkeen helpottavaa!!
haukutte narsistiksi kaikkea jota ette ymmärrä ja turpiin yleensä saadaan jos ollaan ansaittu. kukaan ei ole väkivaltainen yksikseen joko olette tyhmiä tai aaseja ja aina pitää muistaa et mitä sä täällä kerrot on oma näkemyksesi asiasta, todellisuus aivan muuta.............. mies ei välttämättä käytä väkivaltaa vaaaaaan naiset ovat heikompia pieni tönäisy ja nainen kääntää sen jo väkivallaksi............ jos joku löy niin miksi viihtyä seurassa seuraavana päivänäkin tai palata kulmille.
en yllytä väkivaltaan mutta käytän tarpeen tullen. en haasta riitaa vahvemman kansa josta seuraa kipua......
Kukaan ei ansaitse tulla pahoipidellyksi. Ei psyykkisesti eikä fyysisesti.
"en haasta riitaa vahvemman kansa josta seuraa kipua....."
Olet säälittävä pikkup*ska. Heikompien pahoinpitelijät on sitä alinta kastia vankiloissakin. Toivottavasti tiesi käy sinne. Sen ansaitset, luuseri. Tosimiehet ei heikompiinsa koske.
Kuulostaa ihan samanlaiselta, kuin mitä itse jouduin elämään liki parikymmentä vuotta. Nyt kaksi vuotta erossa ja terapia odottaa. Pikku vinkkinä vaan; älä jää turhaan huonoon suhteeseen. Tuo tuskin paranee koskaan eli pakene kun vielä voit.
Lähde pois sieltä nopeasti, äläkä katsele taaksepäin! Täällä yksi kahdeksan vuoden helvetistä selvinnyt.vieläkö saisi lapset turvaan tältä kunnanvaltuuston jäseneltä.narsku tekee susta hullun jos et juokse.
Ei hitto..en mä muuta jaksanut lukea muuta ku alotuksen ja TÄÄLLÄ on ihan samanlainen tilanne.
Minnekkään ei saa mennä ilman toista. se on vähintäänkin epäilyttävää! :D
Onneksi oon koettanu ottaa pikkasen huumorilla näitä mutta en mä jaksa enään kauaa.
Oli asia mikä tahansa mikä tulee minulta niin se on perseestä.!
Sitten kun rupean kertomaan näistä asioista jotka minua vaivaavat niin minulle ehdotetaan hoitoon menemistä :D
jäätävät egoistit. menkää itteenne ja ohjautukaa sisältäpäin. tommoset alistuvaiset äijät saa koko mieskunnan näyttämää huonolta. miellyttämisen halua ja liian kilttinä olemista. lukekaa tommy helstenin virtahepo olohuoneessa ja alottakaa identiteettikriisinne.
jos kaikki miehet pitäis yhtä, rupeais naisten suhtautuminen miehiin paranemaan suomessa ja saisimme parempaa kohtelua. meitä ei keimailtaisi työpaikoillamme syyttä suotta varattujen naisten toimesta ja kaupoissa saisimme olla rauhassa ilman, että naiset yrittäisivät ohjailla meidät ostamaan kakkaa miellyttämisen haluissamme. jokaisella miehellä tulisi olla oikeus olla olla onnellinen ja oma itsensä.
missä on suomalaisten miesten itsetunto