Vävy/Isoisä

-70 luvun jälkipuoliskolla aloin riiaamaan nättiä tyttöä ja rohkenin sitten eräänä toukokuun lauantai-iltapäivänä kysymään neitiä ulos, autoajelulle.
Rouva tuli aukaisemaan oven ja minä esittelin, kuka olen ja millä asialla.
No, tuleva anoppi pyysi tytärtään ovelle, ja sanoin tulevani parin tunnin kuluttua, jos kiinnostaisi lähteä ajelulle ja käymään vaikka tansseissa. Niinpä sitten parin tunnin kuluttua kurvasin pihaan uudelleen.

Siitä se pikkuhiljaa alkoi yhteinen taival ja lapsia on 3 aikuista. Vaan se alku, kyllä sitä sai kuulla anopin suusta välillä kaikenlaista, kuinka toinen vävy on fiksu, kun hänellä on *Omafirma sekä *Omarivitalo-osake ja *Omauusiauto, mutta minä kun vaan olin autokuskina jossakin rekkaliikkeessä ja asuvatkin kaupungin vuokrakasarmissa ja ajeleekin tommosella vanhalla Volvolla, kuten anoppi sen aina muille oli esittänyt.
Anopin pojalla oli myös *Omafirma, jolla meni niin sanotusti "fiksusti" *Omakotitalossa ja pihalla seisoi *Omauusiauto. (*=pankin)

Vuodet vieri ja minä muutuin suvun mustaksilampaaksi, omaa syytäkin, kun sanoa pamautin miten asiat ovat, että ei kukaan tule meidän perhe asioita setvimään, me hoidamme omat asiamme ja niihin ei puutu kukaan. Ei mekään sekaannuta kenenkään perhe eikä muihinkaan asioihin.
Ja mikäli kotiimme ei kehtaa tulla kyläilemään koska se on kaupungin vuokra-asunto, niin on viisainta pysyä poissa, molemminpuolin.
Alettiin ottamaan vaimon kanssa meidän molempien sukulaisiin tietty "hajurako". Rupesivat lemuamaan miehet jupeille ja naiset puuteriperseille, kamala katku.
Jatkettiin elämää, lapset kasvoi ja oltiin aivan tavallinen perhe.Anoppi poikkesi lapsia katsomassa ja toki muutkin vaimon ja minun sukulaiset.

Kun n.15 vuotta kun oltiin oltu aviossa huomasin ettei kaikki ole kohdallaan. Alkoi kuulumaan, että se toinen vävy ja vaimoni sisar aikovat erota, koska firmakin on menossa konkurssiin. Eri leiriinhan he sitten muuttivatkin ja meni asunto, kesähuvila ja firma eikä edes piisannut vaan velkaa jäi rumasti.
Jotenkin anopin suhtautuminen minuun muuttui hieman säyseämmäksi, mutta muuten elo jatkui entisenä eli hyvin harvakseltaan käytiin vieraisilla puolin ja toisin.

Nyt reilu vuosi takaperin vaimoni veli muutti talostaan toisen naisen luokse ja kun talo jäi entiselle rouvalle eron yhteydessä niin kaveri sai pitää firmansa.
Nyt anoppi poikkeilee n. kerran viikossa eikä meinaa vieläkään uskoa, että kuinka toiset eivät osanneet elää yhdessä, vaan erot tuli hänen pojalleen ja toiselle tyttärelle. Kun alunperin oli sitä mieltä, että me sitä kyllä ensimmäisenä erotaan, eikä muutenkaan sovita toisillemme ollenkaan.
Sanotaan, että vahingonilo on vilpittömin ilo, niin minun täytyy myöntää olleeni väillä iloinen.

Ensi keväänä mummi ja pappa juhlii 25-vuotis hääpäiväänsä, jossakin rannalla sannalla, palmupuun katveessa, kahdelleen ehkä viiniä ruoan päälle siemaillen.

Lapset ja lastenlapset voivat tulla lomareisun jälkeen kahville ja limsalle, niin ja voi se rakas anoppikin tulla.