Tunnetko sen hetken, kun ymmärrät että rakkaus ei kanna? Tiedätkö sen pettymyksen harteillasi, kun ymmärrät että hän ei ollut sua varten? Se hetki, kun ymmärtää että ei voi enää antaa anteeksi. Kun ei enää osaa luottaa eikä osaa enää kuin masentua toisesta. Kun tajuaa, ettei merkitse toiselle enää tarpeeksi. Kun ei enää ole yhteisiä unelmia. Kun toinen ei kaipaa sinua. Kun kaikki on jo nähty. Kun tietää vaan, että on yksi ainoa tie.
Tie pois.
Tie pois.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Anteeksi voi ja kannattaa AINA antaa. Turhaa kantaa kaunaa kenellekään, se syö vain itseä.
Jokainen on vastuussa omasta pääkopastaan ja tunnetiloistaan. Turha syyttää ketään omasta masentuneisuudesta.
Ihan kuin toisen ihmisen olisi tarkoitus tehdä SINUT onnelliseksi. Se on tuhoon tuomittu yritys ja turha vaatimus. Kenenkään tehtävä tässä maailmassa ei ole tehdä toista onnelliseksi, vaan onnellisuus on aina itsestä lähtöisin.
Toki kannattaa vaihtaa maisemaa, jos suhde ei enää nappaa.
Tiedän sen hetken, muistan sen tunteen. Joskus ei ole enää mitään tehtävissä.
Ei ole pakko antaa anteeksi, se olisi vain samassa vanhassa vellaamista sekin.
Tiedän. :(
En nyt ihan näillä samoilla, mutta vähän samoja fiiliksiä.
Kyllä hän oli minua varten.
Kukaan muu ei ole sinua varten kuin sinä.
Tiedän juuri tuon tunteen. Se on läsnä nyt, hiipinyt hiljaa tajuntaani. Tälle ei voi enää mitään.
Muistan hyvin sen hetken, kun päähän pamahti tietoisuus, että mikään ei ole sitä, mitä on luullut ja kuvitellut sen olevan. Se oli aika shokeeraava pamaus. Ja siitä avautui aivan uusi tie ja näköala katsella ja ihmetellä maailman ja elämän asioita.
"Tie pois" voi olla sinun elämäsi paras tie, tapahtui se konkreettisesti tai vain mielen puolella.
Näin se on, pettämistä ei vaan voi antaa anteeksi. Tässä minun tapauksessa ei voi.
Höpö-höpö, kaiken voi antaa anteeksi. Pettäminen on ihan maailman pienimpiä pahoja kaikkien oikeitten ja isojen pahojen rinnalla, ja nekin pitää jotenkin kestää kun niille ei mitään mahra.
Ehkä joskus annan anteeksi, mutta en halua enää elää tämän ihmisen kanssa. Pelkkä pettäminen ei ole syy, vaan muutakin on tapahtunut. Kokonaissaldo on se, että en enää jaksa olla vain se joka parsii kaikkea kasaan. Eikä voi sanoa ettenkö olisi yrittänyt. Joskus on vaan parempi lähteä eri suuntaan.
Yeap, se on juuri sitä suurinta ja oikeinta rakkautta, päästää vapaaksi. Sekä itsensä että toisen. Oikea rakkaus elää vain vapaudessa.
Eli parisuhde tuhoaa rakkauden? Miten voi laskea vapaaksi ja olla parisuhteessa jos oikea rakkaus elää vaan niin???? Ei seuraa.
Miksi kaksi aikuista ihmistä ei voisi elää parisuhteessa, mutta vapaina, itsellisinä, itsemääräämisoikeutensa säilyttäen ...
Parisuhe ei ole vankila - tai siis ei pitäisi olla. Valitettavasti se on vieläkin, vaikka vuosi on 2013. Tekniikka kehittyy hillitöntä vauhtia, ihminen ei juuri lainkaan asenteineen, tapoineen, tietoineen ja käsityksineen.
Tietty. Mutta tuo Omat Polut- tyyppi kirjoittikin että päästää vapaaksi. Ymmärrän toki Camel Boots sun näkökulman mutta edeltäjä kirjoitti vapaaksi päästämisestä, ei siitä että ollaan suhteessa ja annetaan vapauden olla läsnä siinä suhteessa juuri kuten sinä kuvasit...
Toi on kyllä törkeyden huippu, että vähättelet pettämistä. Siis voihan sitä noin näennäisesti "antaa anteeksi" pettämisen, mutta se, että sen jälkeen jatkaisi parisuhdetta niin se on kyllä pitkällinen tie, että parisuhde pettämisen jälkeen enää korjautuisi ennalleen. Jos sulle pettäminen on vaan joku pikkujuttu, niin kannattaa kuitenkin huomioida, että suurimmalle osalle ihmisistä se ei sitä ole. Yhtä lailla sulla saattaa olla jotain asioita mitkä sulle on merkityksellisiä ja vakavia, mitä muut ei ehkä koe samoin, ja haluaisitko silloin kuulla tollasta vähättelyä? En tiedä mikä sun tilanne on tai mikä sai sut tähän ketjuun kommentoimaan, mutta kannattaisi joskus ajatella vähän muitakin ihmisiä eikä pyöriä vain oman navan ympärillä. Tolla asenteella et kyllä ikinä tule saamaan yhtäkään ihmissuhdetta toimimaan.
Samma juttu, ei mitään eroa. Vapaaksi voi päästää parisuhteessa tai -suhteesta. Itse olen tehnyt ekalla tavalla ja se on elämäni paras ja oikein teko.
Camel Boots muuten kulkee omia polkujaan eli teitään, jos muistat vuosien takaisen mainoksen.
Voiko rakkaus loppua?
Naisen ja miehen välinen ns. sellainen voi. Tai sitten se muuttaa muotoaan, kasvaa, kehittyy, tulee erilaiseksi. Mutta oikea rakkaus ei ikinä lopu, ei koskaan, eikä sillä ole mitään tekemistä edellisen kanssa.
Itse ajattelen, että jos todellista rakkautta on ollut, ei se mihinkään häviä.
Haluan pitää kiinni uskomuksestani, että miehen ja naisen välillä voi olla tällaista todellista rakkautta.
Meidän rakkautemme ei loppunut edes kuolemaan...
Vuosia on jo mennyt, siltikään en osaa ajatella kuin häntä,jonka menetin.
jotain olen yrittänyt, mutta minkäs teet...loppuelämä kuluu,joskus hänet vielä tapaan kun minunkin polkuni on kuljettu loppuun. Siihen saakka yritän pitää hänelle antamani lupaukset.
Todellista rakkautta on olemassa
Jooo, mutta tämä ei ole sitä. Kertomasi on menneeseen jämähtämistä ja oman elämän elämättä jättämistä.
Jokaisella menee aikansa. Kukin tekee omat päätöksensä. Kuka sä olet toisia arvostlemaan?
En kukaan. Mutta yleisesti ottaen asenne on syvältä. Jos täytyy pitää kuolleelle antamansa lupaukset, niin ihminen on ja elää loppuelämänsä vankilassa, josta ei voi edes kurkistella elämää ympärillään saati osallistua siihen.
Ei, ihmiset vain eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon suhteensa kuntoon saattamiseksi.
Entä jos on tehnyt kaikkensa, pyytänyt toista terapiaan eikä haluja korjaamiseen toisella ole? Mielestäni kun on tehnyt kaikkensa, voi lähteä. Ja niin teen nyt. Kaikkea ei pidä ottaa itseään kohtaan kuitenkaan. Ja voin sanoa, että olen ottanut liikaa.
Onko ap. teidän suhteessanne joskus rakkaus ollut? Teidän välillänne?
Vai eikö sitä koskaan ole ollutkaan?
Mitä on rakkaus??
Jos se on toisen hyvin kohtelemista ja kunnioittamista, niin kyllä sitä joskus oli.
Mitä on rakkaus?
Tämä onkin hyvä ja tärkeä kysymys. Minulle rakkaus on tärkeää. Mutta miten sen määrittelisi? Sanoiksi sitä ei täysin pysty pukemaan, se on niin suuri ja ihmeellinen asia.
Entä rakastuminen sitten? Voimakkaampi rakastumiskokemus on sitten joko loppunut teiltä tai sitäkö ei ehkä koskaan ole ollutkaan? Minä ajattelen, että rakastuminenkin voi kestää haalistumatta tai loppumatta, vaikka tasaantumista tuleekin.
Toisen kohteleminen hyvin ja kunnioittavasti on erinomaisen hieno lähtökohta mille tahansa hyvälle ihmissuhteelle. Rakkaus ja rakastuminen on kuitenkin jotakin vielä enemmän tämän kunnioituksen ja hyvyyden lisäksi. En tiedä tuntevatko kaikki yhtä voimakkaita tunteita? Mahdollisesti tässäkin on eroja ihmisten välillä. Tunnetasollahan me ihmiset kuitenkin olemme toistemme kanssa yhteydessä. Jos tunneyhteys puuttuu, mitä silloin jää? Itse en varmaankaan voisi hyvin sellaisessa ihmissuhteessa. Ja ehkä miettisin, onko ihmissuhdetta silloin sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan ja että missä vika. Minussako?
Mutta nytkö se keskinäinen kunnioituskin on sitten vähentynyt?
Itse toivoisin omalle kohdalleni, jos olisin tilanteessasi, että asioista voisi keskustella rehellisesti, vaikka sitten lopputulos olisi mikä vain.
En mitenkään odota, että vastaisit näihin kysymyksiin. Kunhan tässä pohdin ja kirjoitin.
Se on kuule hyvää ruokaa ja musaa.
Tuo on syy miksi nykyään erotaan. Kumpikaan ei todella sitoudu suhteeseen ja ole valmiita tekemään työtä sen eteen.
Heikot pakenee.
"Tuo on syy miksi nykyään erotaan."
Niin mikä on syy?
kaikista ihmisistä!!! En keksi mitään tekemistä edes ukkelin kanssa. Minua ei huvita mikään! Pilaan vaan muidenkin mielialan väsymyksellä!!! Toivon hartaasti että tuo älyää lähteä kalppimaan pois!!!!
Moni lienee jo saanut minusta tylyn kuvan kun jätän vastaamatta ja soittelematta... en vaan jaksa enää ketään! Toivon heille hyvää jatkoa jossain muualla!!!!
Ehkä joskus annan anteeksi, mutta en halua enää elää tämän ihmisen kanssa. Pelkkä pettäminen ei ole syy, vaan muutakin on tapahtunut. Kokonaissaldo on se, että en enää jaksa olla vain se joka parsii kaikkea kasaan. Eikä voi sanoa ettenkö olisi yrittänyt. Joskus on vaan parempi lähteä eri suuntaan. lainaus alkuperäiseltä.
Minusta tuo kertoo jo kaiken teidän suhteesta. Ei ole tarkoitettu että toinen saa rikkoa toisen itsetunnon ja elämänhalun jatkuvalla pettämisellä ja
uskoisin että mukana on myös sinun alistamista ja mitätöintiäkin ollut. ?
Itse lähdin tuollaisesta suhteesta jossa oli nuo samat ajatukset mitä nyt mietit. Päivääkään en ole katunut.
Joo on tullut miehiä sen jälkeen . kerran meinasin erehtyä vielä vihillekin. Onneksi silllä kertaa näistä vanhoista kokemuksista viisastuneena osasin lopettaa laastarisuhteeni ajoissa.
Vahvana ja naisena joka päättää itse kuka tulee kylään ja kuka jää yöksi voin sanoa että sinullakaan ei ole suunta kuin ylös päin.