Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 1,5 vuotta. Mies on ihana; hän on huomaavainen, hyvä kuuntelija, kivannäköinen, sosiaalinen ja älykäs. Ensitreffeillä ja ensitapaamisilla oli sähköä ilmassa. Meillä on samanlaiset arvot ja kiinnostukset kohteet ja olemme luonteeltamme samankaltaisia.
Kuitenkin on pitkään tuntunut siltä, että jotain puuttuu. Olen kertonut miehelle monia henkilökohtaisia asioita, mutta hän ei ole tällaisia juurikaan kertonut minulle. En tiedä, eikö hänellä ole mitään kerrottavaa, vai eikö han halua kertoa niistä minulle. Keskustelun aiheemme ovat lähinnä arkipäiväisiä, eikä mies ole koskaan "avautunut" minulle mistään asioista. Vertailun vuoksi mainitsen, että esimerkiksi yksi aikaisempi poikaystävä kertoi minulle, miten hänen elämänsä oli rankkaa äitinsä pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi, jolloin miehen piti armeija-aikana ostaa kotilomille päästyään omat ruokansa armeijasta saaduilla pienillä rahoillaan.
Tuntuu, että jokin osa minussa ei "tunnista" miestä - siis hänen sieluaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia asioista?
Kuitenkin on pitkään tuntunut siltä, että jotain puuttuu. Olen kertonut miehelle monia henkilökohtaisia asioita, mutta hän ei ole tällaisia juurikaan kertonut minulle. En tiedä, eikö hänellä ole mitään kerrottavaa, vai eikö han halua kertoa niistä minulle. Keskustelun aiheemme ovat lähinnä arkipäiväisiä, eikä mies ole koskaan "avautunut" minulle mistään asioista. Vertailun vuoksi mainitsen, että esimerkiksi yksi aikaisempi poikaystävä kertoi minulle, miten hänen elämänsä oli rankkaa äitinsä pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi, jolloin miehen piti armeija-aikana ostaa kotilomille päästyään omat ruokansa armeijasta saaduilla pienillä rahoillaan.
Tuntuu, että jokin osa minussa ei "tunnista" miestä - siis hänen sieluaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia asioista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki vaan eivät ole "minä kerron sinulle kaikki asiani"-tyyppiä. On muistettava että me ihmiset olemme erilaisia,piirteinemme ja luonteeltamme. Kaikki eivät omaa avautuvaa luonnetta. Ja sitä on kunnioitettava.
Itsellä on myös mies tyyliä "kerron kun on asiaa" Ja olemme tunteneet 6 v. Tiedän etten ole kuullut häneltä koko elämän kertaansa. Mutta toisaalta mitä sillä tiedolla teenkään kun elämme tässä ja nyt meidän elämää.
Se mitä toinen poikaystävä on tehnyt,ei toinen taas teekään. Ei siis voi verrata ihmisiä keskenään.
Joko sinä hyväksyt että nykyinen on hieman sisäänpäin kääntyvää sorttia tai sitten on etsittävä sellainen joka kertoo ummet ja lammet sinulle.
Mutta tämäkin ominaisuus on muokattavissa. Jos toinen on vain valmis siihen. Oman mieheni olen saanut avautumaan enemmän asioistaan. Aikaa ja jaksamista se tarvitsee. Enemmänkin kyse on siitä että luotto pelaa ja uskaltaa avautua asioista.
Pintapuolinen suhde. Joidenkin kanssa jää ulottuvuuksia puuttumaan.
Naisille ei riitä mikään. Ota ero kun miehes ei kerro entisistä panokumppaneistaan sulle.
Oisko se sitten pikkasen homo, tai toinen vaihtoehto, että on hirvee määrä kaatoja takana ja varoo kertomasta, ettei paljastu historia.
Tai sit se on istunut linnassa taposta, tms.
Tai voihan sillä olla perhe jossain.
Jos kenekään mielestä elämä on rankkaa kun joutuu "armeija-aikana ostaa kotilomille päästyään omat ruokansa armeijasta saaduilla pienillä rahoillaan", niin johan on mies pumpulissa kasvattu! Hyvä kun pääsit tuonlaisesta pullamosso pojasta eroon!
Toivottavasti sinussa on paljon enemmän selkärankaa.
Mitä taas tulee nykyisen ystäväsi taustatietoihin, elävätko hänen vanhempansa? Heiltä saisit lisävalaistusta. Vai haluaako poika pitää heidät kokonaan pois elämästään. Entä hänen ystävänsä? Tyopaikkansa? Tyotoverinsa?
Kyllä hän purkautuu kun aika on oikea. Joillekin ihmisille menneisyys vain yksinkertaisesti on mennyttä, siinä ei ole mitää ideaa alkaa vatvomaan tai jauhamaan kuin purukumia.
Jos hän elää kunniallisesti tätä päivää, iloitse siitä mutta älä hätikoi yhteisten mahdollisten laillisten asioiden kanssa (asuntovelka, avioliitto jne) ennenkuin olet varma ettei kaapista putkahda ulos sinulle kunnioittamattomia asioita.
Tuo taas saattaa kestää vuosiakin. Parasta virsta väärään kuin vaaksa vaaraan!
Kiitos kaikille vastauksista. En epäile, että miehessä olisi mitään epäillyttävää. Olen tavannut hänen vanhempansa sekä parhaat kaverinsa. Naisia hänellä ei käsittääkseni ole ollut moniakaan.
Joku ehdotti, että suhde on pintapuolinen ja välilä tuntuu, että sitä se ehkä onkin. Miten suhdetta saisi syvennettyä?