Täytynee alkuun sanoa, että olen täysin ensikertalainen täällä. Olen vaan vailla neuvoja, joita en tiedä mistä pyytäisin.
Olemme olleet mieheni kanssa kohta neljä vuotta yhdessä. Rakastan häntä niin niin niin paljon, enkä todellakaan edes halua ajatella elämääni ilman häntä.
Mutta..
Hänellä on erityisen paha tapa "stressaantua" jokaisesta asiasta. Se on kuin lumipallo. Alkaa peinestä stressistä, ja pian hän huutaa naama punaisena minulle asiasta mihin en edes voi vaikuttaa. Olen kokenut parhaaksi, että "en kuuntele näitä asioita" ja ignooraan nämä kiukkukohtaukset täysin. yleensä viim. parin tunnin päästä, hän on taas normaali.
Olen kovin huolissani tästä, koska yritämme lasta.Enkä vain sen takia, vaan olen huolissani, koska hän ei pysty hallitsemaan minkäänlaista stressiä - ollenkaan.
Terapia voidaan unohtaa täysin, koska hän ei sellaiseen usko.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta asiasta? Onko olemassa esim jotain stressinhallintakursseja Pk- seudulla? pitäisikö ihan suoraan hankkia apua terapeutilta? - tosin tiedän että hän ei tähän suostu.
Ja kyllä, haluan pysyä hänen kanssaan aina. Hän ei koskaan ole, eikä tule satuttamaan minua. ainoa meidän ongelma on hänen "pienet" kiukkupuuskat. Mutta miten saisin lopun näihin kiukkukohtauksiin???
Olemme olleet mieheni kanssa kohta neljä vuotta yhdessä. Rakastan häntä niin niin niin paljon, enkä todellakaan edes halua ajatella elämääni ilman häntä.
Mutta..
Hänellä on erityisen paha tapa "stressaantua" jokaisesta asiasta. Se on kuin lumipallo. Alkaa peinestä stressistä, ja pian hän huutaa naama punaisena minulle asiasta mihin en edes voi vaikuttaa. Olen kokenut parhaaksi, että "en kuuntele näitä asioita" ja ignooraan nämä kiukkukohtaukset täysin. yleensä viim. parin tunnin päästä, hän on taas normaali.
Olen kovin huolissani tästä, koska yritämme lasta.Enkä vain sen takia, vaan olen huolissani, koska hän ei pysty hallitsemaan minkäänlaista stressiä - ollenkaan.
Terapia voidaan unohtaa täysin, koska hän ei sellaiseen usko.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta asiasta? Onko olemassa esim jotain stressinhallintakursseja Pk- seudulla? pitäisikö ihan suoraan hankkia apua terapeutilta? - tosin tiedän että hän ei tähän suostu.
Ja kyllä, haluan pysyä hänen kanssaan aina. Hän ei koskaan ole, eikä tule satuttamaan minua. ainoa meidän ongelma on hänen "pienet" kiukkupuuskat. Mutta miten saisin lopun näihin kiukkukohtauksiin???
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Tavoistaan" on helppo päästä eroon tai muuttaa niitä, kun löytyy vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa itseään.
Harrastukset, kaverit, luova tekeminen, jne., kaikki ne ovat kanavia esim. stressin purkamiselle. Jos käytössä on vain puoliso ja parisuhteen arki, tulee kaikki asiat totta kai purettua vain siihen yhdessä vuorovaikutussuhteessa.
"Lumipallon" kehittymisen voi keskeyttää jo alkutekijöihinsä, kun kuuntelee mistä se saa alkunsa ja menee sitten väliin ja rikkoo sen vanhan kaavan, sanoo kumppanilleen vaikka, että kähdetäänpä kävelylle, niin saat pääsetellä höyryjäsi.
Tai menee väliin keskustelemaan ja ohjaamaan kumppanin ajatuksia uuteen suuntaan. Positiivisuus ja kannustaminen ovat yksi tapa pysäyttää toisen ihmisen negatiivisten (ääneen ilmaistujen) ajatusten eskaloituminen.
Ainoat vaihtoehdot eivät siis ole vain provosoituminen tai mykkyys.
Tarvittasiin läsnä olemista ja yhdessä tekemistä, sen sijaan, että toinen jätetään aina yksin mesoamaan, eli neuvoton kumppani mykistyy ja itsensä stressiin ajanut "huutaa naama punaisena" paineitaan ulos.
Ei tuo minusta niinkään stressinsietokyvystä ole johtuvaa tuollainen naama punaisena huutaminen, vaan pikemminkin muuten joku itsehillontäongelma tai vastaava. Itsekin stressaan kokoajan niin että kädet tärisee, tukka lähtee ja vatsa on vetelänä, mutta ei se noin purkaudu jos ei ole jottain muussa käytöksessä vikaa. Tokihan sitä on ahdistunut atressaantuneena ja no joo, kiukuttaa ja on pessimistinen, mutta ei sitä silti tartte noin alkaa karjumaan ja toista käytöksellään satuttamaan. Sitähän ei tiedä, kehittyykö tuo tuosta entistä väkivaltaisempaan suuntaan vähitellen, ja alkaako muuttua fyysiseksi tuo "stressin purkaminen".
Mies pitäisi saada ymmärtämään puhumalla, että nyt ei ole kyllä aikuisen ihmisen käyttäytymistä. Kukaan muu kuin hän itsehän tuolle ei mitään voi tehdä.
Sitten kun teillä on lapsi, niin mitä todennäköisimmin mies huutaa lapsellekin naama punaisena kurkku suorana vailla järkeä. Onko se sitten hyvä, kun lapsi joutuu elämään pelossa, ettei iskä vaan räjähdä ja satuta.
Hmm. kiitos molemmille vastauksista. Otan ensimmäisen enemmän ehkä sopivampana meille, mutta siis..
Mieheni ei koskaan satuttaisi ketään fyysisesti. Hän on elänyt perheessä jossa tätä tehdään, ja vihaa omaa isäänsää osittain juurikin tämän takia. Mutta minä näen välillä liikaa ukossa hänen isäänsä, mitä toivon. (juurikin samaa äkkipikaisuutta) mutta hän ei koskaan löisi naista.
Muuten meillä menee todellakin täydellisesti elämä, joudun "pelkäämään" noita ns. stressinhallinta ongelmia. Ei ole kivaa päivittäin kun tietää, että "joku hänen mielensä taas saa siihen tilaan että kohta hän räjähtää".
Ja siis nämä kiukkukohtaukset kestää sen 5min ja sitten ollaan taas niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Asiasta ei puhuta, ja jos otan tämän esiin niin tiedossa on samallainen kiukkupuuska.
Joten, onko kenelläkään kokemusta jostain mielenhallinta/stressinhallinta kurssista? Onko tällaisesta apua?