Koko n.vuoden seurustelun ajan on ollut luottamuksen puute omalta osaltani miestäni kohtaan. Hän petti minua ensimmäisen ns. riidan jälkeen jo alussa ja en osaa enää luottaa onko hänen poikamies aikansa ohi. Hän on ns. narsistin tyyppikuva. Ei huuda eikä lyö tmv. mutta osaa olla ivallinen kommenteissaan. Rakastuin tähän ihmiseen joskus (miehet nyt aina lepertelevät asioita aluksi) mutta en halua olla onneton ja epäilevä, olen herkkä persoona muutenkin. Kunpa osaisin olla kova ja sanoa "nyt loppu"..olen tehnyt sen monta kertaa mm. tekstiviesteillä tai puhelimitse tai kasvokkain..hän tietää, että olen herkkä ja sanoi kerran "en viitsi vastailla tekstiviesteihisi kun kuitenkin kaikki kääntyy toisinpäin" eli ns. luovutan. Olen kokenut elämässä kovia ja täytyy vain ihmetellä, miksi olen tällainen. Läheisriippuvuus? En osaa sanoa.
Mistä voimaa lopettamiseen?
soutaenjahuovaten
2251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Olen kokenut elämässä kovia ja täytyy vain ihmetellä, miksi olen tällainen."
Vastasit itse.
Et arvosta itseäsi, etkä usko olevasi tasapainoisen suhteen arvoinen.
Et usko ansaitsevasi onnea.
Et usko, että sinuakin tulisi kohdella hyvin.
Kun muutat ITSE ajatuksesi, alat kerätä ympärillesi ihmissuhteita ja työn jotka ovat sinun näköisiäsi. Sitä saa mitä tilaa.
Aikuisella (terveellä, länsimaisella) ihmisellä on vara valita Milaisen elämän elää ja keiden kanssa sen jakaa.
ps. Jättämisellä uhkailu (ja vieläpä tekstiviestillä) ei myöskään ole aikuisen ihmisen juttuja...
Toisen jättäminen ei vaadi voimaa vaan on raukkamainen teko.
Jos ei ole selkärankaa selvittää asioita pakene, mutta samaa oravanpyörää saat jatkaa koko elämäsi.