Ostin nykyiselle miehelleni lahjaksi arvokkaan kaulakorun. Siinä sitä katsellessani, tulin miettineeksi, mitä itse olen lahjoina saanut.
Ensimmäisessä avioliitossani sain mieheltäni syntymäpäivä/joulu/hääpäivälahjoina yleensä jotain kodinkoneita. Imuria ja sähkövatkaajaa. Kerran taisin saada kahvinkeittimen. Mutta en koskaan yhtään korua.
Tämän liiton rikkoonnuttua, elin hetken avoliitossa ja tältä mieheltä en saanut koskaan yhtään lahjaa. En syntymäpäivänä, en jouluna. Vaikka itse lahjoja annoinkin.
Nykyiseltä mieheltäni en ole saanut myöskään koskaan yhtään korua. Hajuvesiä hän on tuonut ja yleensä suklaata tai jotain vastaavaa.
Itse ostan aina miehelle parfyymiä tai korun. Jotain hyvin henkilökohtaista.
Mitä mieltä te olette lahjojen antamisesta kun eletään jo vakiintunutta parisuhdetta tai ollaan liitossa? Mitä te naiset olette puolisoiltanne saaneet lahjaksi?
Joskus olis kiva, kun mies toisi vaikka kaulakorun tai sormuksen. Mutta minulle miehet eivät osta lahjoja, vaikka niitä tykkäävät vastaan ottaa. Pitäisikö niitä pyytää, vai miten te saatte puolisonne tuomaan esimerkiksi kaulakorun? Jos puoliso ei huomioi merkkipäiviä, onko se osoitus arvostuksen puutteesta? Vai onko suomalaiselle miehelle vaan niin itsestäänselvää, ettei naiselle tarvitse osoittaa huomioa sen jälkeen, kun sen on omakseen saanut?
Olipahan mietteitä nämäkin
Ensimmäisessä avioliitossani sain mieheltäni syntymäpäivä/joulu/hääpäivälahjoina yleensä jotain kodinkoneita. Imuria ja sähkövatkaajaa. Kerran taisin saada kahvinkeittimen. Mutta en koskaan yhtään korua.
Tämän liiton rikkoonnuttua, elin hetken avoliitossa ja tältä mieheltä en saanut koskaan yhtään lahjaa. En syntymäpäivänä, en jouluna. Vaikka itse lahjoja annoinkin.
Nykyiseltä mieheltäni en ole saanut myöskään koskaan yhtään korua. Hajuvesiä hän on tuonut ja yleensä suklaata tai jotain vastaavaa.
Itse ostan aina miehelle parfyymiä tai korun. Jotain hyvin henkilökohtaista.
Mitä mieltä te olette lahjojen antamisesta kun eletään jo vakiintunutta parisuhdetta tai ollaan liitossa? Mitä te naiset olette puolisoiltanne saaneet lahjaksi?
Joskus olis kiva, kun mies toisi vaikka kaulakorun tai sormuksen. Mutta minulle miehet eivät osta lahjoja, vaikka niitä tykkäävät vastaan ottaa. Pitäisikö niitä pyytää, vai miten te saatte puolisonne tuomaan esimerkiksi kaulakorun? Jos puoliso ei huomioi merkkipäiviä, onko se osoitus arvostuksen puutteesta? Vai onko suomalaiselle miehelle vaan niin itsestäänselvää, ettei naiselle tarvitse osoittaa huomioa sen jälkeen, kun sen on omakseen saanut?
Olipahan mietteitä nämäkin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuonut entinen koskaan lahjoja eikä nykyinenkään mies. Jos jonkun lahjan saan niin joudun maksamaan sen itse. Mä en sellaisia lahjoja laske miksikään
Elämäni on ollut niukkalahjaista seurustelun alusta alkaen.
Sama koskee myös kukkien saamista.
Mitään, eikä kenekään merkkipäiviä mieheni huomioi koskaan.
Eikä joulua.
Joitakin, hänen tiedossaan olleita mielitekoja mieheni on täysin sattumanvaraisesti täyttänyt.
Kerran bismarkketju. Kultaleijona. Yhdessä tehdyt Irlannin kiertomatka ja Karibian risteily. Punakettu ja minkkiturkit.
Nuo tulevat mieleeni 46:n vuoden taipaleen ajalta.
Heti avioiduttuamme, otettuani puheeksi joululahjat yleensä, mieheni sanoutui irti kaikesta.
Minä olen huolehtinut kaikista joulu- ja merkkipäivämuistamisista, myös mieheni suvun puolelta.
Minun suhteeni hän sanoi, ettei tiedä mitä tarvitsen tai haluan ja kehoitti minua itseäni ostamaan mileitekojeni ja perheen kulloisenkin rahatilanteen mukaan.
Meillä on ollut aina yksi yhteinen käyttelytili ja rinnakkaiset luotokortit.
Kotiäitinä hoidin kaiken rahaliikenteen mieheni kotiin jäämiseen saakka.
Kukkia olen saanut
Kahdesti synnytyslaitokselle. Kummallakin kerralla ruusu syntyneen lapsen jokaista 100:aa painogrammaa kohden.
Kolmas kerta oli todellinen yllätys.
Ollessamme loma-asunnollamme ja palatessani perjantai markkinoilta, oli asuntoomme ilmestynyt todella näyttävä krysanteemipuska, ilman muuta syytä kuin se, että se maksoi vain 2€.
40-vuotishääpäivänä, kehoitukseni jälkeen, mieheni vei minut illalliselle todella tasokkaaseen paikkaan eikä sillä kerralla sanonut mitään kustannuksista.
Karua on elämäni ollut lahjojen suhteen mutta on tässä sa ollut, ja on edelleenkin, muita hyviä puolia.
Huomenta
Olen sitä mieltä, että miehen tulee olla herrasmies ja kohdella naistaan sen mukaisesti. Pitää muistaa synttärit, nimpparit , vuosipäivät , jouluna jne. Kuten myös toisinpäin.
Kaiken turhan roinan keräämistä pitää välttää loppuun asti,jos ei oikesti jotakin tarvitse ei sitä pidä myöskään ostaa.
Aloittaja: Mulla on ollut koko elämäni ihan sama juttu. Mitään koruja tms. arvokkaita lahjoja en ole saanut missään parisuhteessa. Joskus kukkia ja suklaata, mutta vähän niitäkään. Ja siis tosiaan mitään arvokkaampia, mietittyjä ja ajatuksella annettuja lahjoja, jotka olisivat vaatineet myös rahallista panostusta, en koskaan. Ei merkkipäivinä eikä muutenkaan.
Ois kiva tietää, että miten muissa maissa mahtaa olla, onko tämä lahjattomuus pelkästään suomalaisten miesten ominaisuus vai onko tilanne muuallakin samanlainen. Tarvittaisiin tietysti isompi otos, pelkkä yksittäinen "mulla oli kerran jenkkimies jolta sain timanttirannerenkaan" ei ihan vielä riitä yleistykseksi...
Enpä itsekään arvokkaita lahjoja ole saanut koskaan. Edellinen suhteeni kesti 7 vuotta, mutten sen aikana saanut mitään ihmeellistä lahjaa.. Viherkasveja joskus sain, mutta loppuipa nekin aika nopsaan..
Nykyinen ei ole hänkään ostanut mitään arvokasta, mutta tunteisiin vetoavia edukkaita lahjoja kylläkin. Ei ne lahjat toisten silmissä välttämättä ole mitään, mutta minulle erittäin kivoja ylläreitä. Nyt mies tekee minulle hopeakorua, ja prototyypistä päätellen oikein hieno on tulossa :) Synttäreillä sain 5 suurta ja kaunista ruusua ja suosikkileivoksiani, eli punssirullia! Ei se hinta vaan se, että se on minua ajatellen hankittu tai tehty.