Naisvaltainen ala

Toi on niin totta. Varsinkin ettei voida suoraan sanoa. Sit haukutaan selän takana kun tekee väärin tietämättömyyttään, mut kukaan ei vaivaudu kertomaan..

Olen miettinyt sitä, että eikö naiset uskalla sanoa suoraan miten asiat on? Itse olen joskus antanut suoraan palautetta ja asiat on käännetty minua itseäni vastaan... Itse nimittäin haluan palautetta, jos jonkun mielestä hoidan työni huonosti. Terkut entisille graduohjaajalle, joka ei kyennyt antamaan minkäänlaista järkevää palautetta, vaan höpisi jostain astrologiasta. Mitäköhän sekin nainen tienaa kuussa... 3000 euroa...

Olen samoin huomannut, että naiset eivät ymmärrä pelisääntöjä. Kaikenlainen kritiikki, jopa rakentavakin, koetaan heti kiusaamiseksi. Jos jollakin on eri mielipide, status, palkka tai mitä tahansa erilaista, niin se on kiusaamista.

Jos katsoo noita kiusaamisen fb-ryhmiä, niin niiden jäsenet ovat 80% naisia (loput naismaisia miehiä). Ja varmasti miehiä kiusataan yhtä paljon kuin naisiakin. Onhan toki sellaisiakin ryhmiä, missä tuo jako on tasaisempi.

Jos itse liittyisin johonkin ryhmään, niin valitsisin sellaisen jossa tuo sukupuolijakauma olisi tasaisempi. Nuo ryhmät, joissa on suuri enemmistö naisia, ovat jollakin tavalla kulttimaisia. Niissä ryhmissä hyökätään rajusti vastakkaisen mielipiteen omaavia kohtaan ja puolustetaan omaa kulttijohtajaa. Ja jos kuulut johonkin muuhun ryhmään, niin automaattisesti olet oppositiossa ja joudut ulossavustuksen kohteeksi. Tulee mieleen inkvisitio. Eikö se kuitenkin olisi etu, että ryhmässä olisi erilaisia yksilöitä ja yhteistyötä muiden ryhmien välillä. Tuo kulttimaisuus estää ryhmää kehittymästä ja saavuttamasta mitään. Joissakin työpaikkakiusaamisryhmissä kiusataan enemmän ja näkyvämmin kuin työpaikoilla. Mitä järkeä siinä on?

Kohta varmaan "kultista" tulee ilkkujia ja kiusaajia vastaamaan viestiini, mutta se vain todistaa ajatukseni oikeaksi.

Moi,
kannattaa kuunnelle 5.3. radiolähetys YLE-Areenasta

http://areena.yle.fi/radio/1813553

Jari Sarasvuo puhuu asiaa kiusaamisesta.

Itse olen työskennellyt miesvaltaisella alalla 10-vuotta. Takana työpaikkoja konepajoista insinööritoimistoon. Se, mistä Jari Sarasvuokin ohjelmassa on "Vittuilu". Monessa työpaikassa, jossa olen työskennellyt, on ollut "Vittuilu kulttuuri". Eli uudelleen tulokkaalle aika nopeasti tehdään selväksi se, että tämän vittuilun kulttuurin vuoksi olet vapaata riistaa niille henkilöille, jotka haluavat sivustapäin, takaapäin tai päin naamaa vapaita lausumaan kommentteja ulkonäöstäsi, palkkauksesta tai työtahdista tai muista asiattomuuksista. Miesten kulttuurissa vittuilu on monesti viihdettä. Tässä on usein ongelmana se, että ne, jotka siihen eivät halua osallistua, eristetään ja leimataan herkkänahkaisiksi. Vaatii aikapaljon keskivertoesimiestä enemmän puuttua asiaan ja tehdä selväksi suurvittuilijoille se, että "Vittuilun kulttuuri" voi olla vain pienen joukon keskinäistä huumoria, mutta jos sitä harjoitetaan niitä kohtaan, jotka siihen eivät halua osallistua, on se häiriökäytöstä, sosiaalista häpäisyä ja toistuttuaan kiusaamista.

Oma mielipiteeni on se, että vittuilun kulttuuri on yleistä puhtaasti kateellisuuden vuoksi, ja sen vuoksi, että joillakin on liian vähän hommia.

Totta on. Epäoleelliset sivuseikat ovat naisten työyhteisössä pääosassa. Tämä täytyy joko hyväksyä tai lähteä toisaalle. Itse olen päättänyt käydä hoitamassa työt ja jättää akkojen kuhinat heidän huomaansa.