Poikaystäväni lähti tammikuussa 04 inttiin.Ajattelin että aika menee nopeasti ja hän tulee henikäkuussa kotiin,sitten tuli helmikuussa tieto että hän onko kokonaisen vuoden intissä.Eli tulee vasta tammikuussa 05 kotiin.tai pääsee.
Aluksi oli kova ikävä,nyt ei enää vaan kaipaan kyllä mutta yksin viihdyn tosi hyvin nykyään.emme asu vielä yhdessä.
Jos hän joutuu olemaan viikonloput kiinni niin silloin kyllä iskee kovempi ikävä.
Olen puhunut hänelle pari kertaa eroamisesta koska ajattelin että ei meitä armeija erota mutta en jaksa enää.
En jaksa odottaa häntä kotona että tuleeko hän lomille vai ei.
Väsyttävää koska ajattelin että selviää puolella vuodella mutta joutuukin olemaan vuoden.
En tiedä miten selviän tästä.Ikävöin mutta samalla haluaisin erota.
Aluksi oli kova ikävä,nyt ei enää vaan kaipaan kyllä mutta yksin viihdyn tosi hyvin nykyään.emme asu vielä yhdessä.
Jos hän joutuu olemaan viikonloput kiinni niin silloin kyllä iskee kovempi ikävä.
Olen puhunut hänelle pari kertaa eroamisesta koska ajattelin että ei meitä armeija erota mutta en jaksa enää.
En jaksa odottaa häntä kotona että tuleeko hän lomille vai ei.
Väsyttävää koska ajattelin että selviää puolella vuodella mutta joutuukin olemaan vuoden.
En tiedä miten selviän tästä.Ikävöin mutta samalla haluaisin erota.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kai sä nyt kolmisen kuukautta kestät? oli lomia tai ei niin kolme kuukautta on sama ku hillo purkissa syötävää.
plus!! erota sen takia että se on intissä, hmm.. ajatteleppa. miltä siitä tuntuu olla siellä vuosi ja tietää että ootat sitä.. koettelemus sekin, mutta jos kestää niin se on tod. hyvä merkki ja vakuutus että välittää ja rakastaa
Jos kerrat olet tykästynyt poikaystävääsi miksi harkitset eroa ? Sittenhän se ikävä vasta tulee??
Kyllä sä jaksat odottaa jos vaan rakastat.Muistan oman odottamisen vaikka siitä on jo 14 vuotta,ikävä oli kyllä kova.Eihän siihen enää kauaa ole,sä voit katua sitä koko loppu elämäsi jos nyt eroatte.
Minua suorastaan vi*u**aa tuollainen säälittävä kitinä, niinkin mitättömästä asiasta kuin toisen armeijassa olosta. Ettehän edes asu yhdessä!
Eroa sitten, jos siltä tuntuu ja mene kotiin kasvamaan ja kyselemään viisaamilta, että millaista se elämä todellisuudessa on.
Nyt kyrsii niin paljon, että ei pysty enempää edes kirjoittamaan.
TÄÄLLÄ PITÄIS AUTTAA IHMISII EIKÄ VALITTAA.JOS TOISELLA ON IKÄVÄ NIIN SILLÄ ON IKÄVÄ!ÄLÄ SÄ TUU RUIKUTTAA TÄNNE SUN TYPERIÄ MIELIPITEITÄSI VAAN PIDÄ NE ITELLÄS KUN NE EI AUTA KETÄÄN!
Jaksamista,kyllä se mies sieltä tulee ja voitte olla taas yhdessä =)
Oma miesystävänikin lähti juuri inttiin. Jo ensimmäisinä päivinä ilman rakasta tuntui, että mitä ihmettä tekisi, kun vapaa-ajat oli totuttu viettämään yhdessä kaikkea ihanaa puuhastellen.
Pitäisi tajuta, ettei auta jäädä neljän seinän sisälle suremaan ja odottamaan sitä viikonloppua, jolloin näkee oman kullan taas - jos näkee. Yksin oleminen ei kannata. Täytyy vain täysillä paahtaa eteenpäin.Tavata ystäviä, kokkailla, leipoa :) ja ennen kaikkea urheilla. Jos sinne kotiin jää vaan syöpötteleen ja sohvaperunax, ni rupee ahdistaan. Vielä pahempi mieli tulee ku menee puntarille ja muistaa ne kymmenet levyt lohdutussuklaata jotka on tuskissaan vetäissyt naamaan,eli siispä lenkkeileen!
Täytyis tosiaan ottaa positiivinen asenne ja repäistä se hymy jostain kasvoille, mutta kun se on niin hankalaa. Välillä haluis raivota koko puolustusvoimil,heittää niitä korolla päähän ja huutaa, kuinka epäinhimillistä on pitää meidän miehiä siellä jossai korves, niin ettei niitä edes puhelimel aina tavoita! Mut ku pitemmän päälle tuota ajattelee, niin ehkä ei... =)
Armeija on yksi niistä asioista, jotka koettelee suhdetta ehkä eniten. Vaikka erossa olo tuntuu pahalta ja niin VÄÄRÄLTÄ, kuitenkin sillä on hyvätkin puolensa. Sen aikana suhteen kumpikin osapuoli saa opetella seisomaan taas omilla jaloillaan, ilman toista. Meille on ainakin käynyt niin ppoikaystäväni kanssa että on kasvettu ehkä liiaksikin yhteen. Tässä on siis oiva sauma herätellä taas muutakin elämää henkiin.
Edessä on varmasti todella vaikea vuosi, mutta uskon että jos me rakkaani kanssa tästä selvitään, niin selvitään kyllä aivan mistä tahansa muusta! Paljon voimiaviesin kirjoittaneelle ja kaikille samassa tilanteessa oleville! :)
ei intti oo suhteen koettelevin kohta.. kestää sen puoli vuotta tai vuoden niin on pahempia kohdattavissa. kuten asuminen eri paikkakunnalla/maalla joka voi meinaa ettei nää vuosiin tai todella harvoin.
ja muutenkin ehkä matkustelu. ajattelin tuonki kertoa vaan sen tilalle ettei INTTI oo se hankalin ja kivuliain. itellä kokemusta asiasta
vahingossa tuli gona mutta tarkoitinkin minttua! =)
Hajoa aamuihis :D! Tj 50 1/04 Kiittää!