Tapasin miehen tuossa noin 5 kk sitten ja siitä asti olemme tapailleet säännöllisesti noin kerran viikossa tai joskus useamminkin. Yleensä mies ehdottaa tapaamista ja pitää yhteyttä tekstareiden yms. muodossa. Vietämme aikaa yhdessä ja vietämme aina yön yhdessä, kun tapaamme.
Emme ole suoraan koskaan keskustelleet ns. meidän tilanteesta, mutta mies on antanut ymmärtää, että ei kykene sitoutumaan, jonka takia on sinkkuna. Jokin aika sitten keskustelimme syvällisemmin ja hän myönsi, että on pettänyt entistä seurustelukumppaniaan, mutta ei suostunut puhumaan aiheesta enempää. Sanoi, että haluaa nyt elää vapaana ja sitten joskus, kun tulee seurustelun aika, hänen on pohdittava asioita tarkkaan, koska ei todellakaan halua enää pettää.
Lisäksi meillä on yhteisiä tuttuja, joiden kautta olen kuullut samoja asioita tästä, että on pettänyt tietoisesti aiemmissa suhteissa. En ole tässä mielessä itsekään sen parempi ihminen, koska minäkin petin kerran edellisessä seurustelusuhteessani, josta avauduin hänelle pitkästi. Hän kuunteli ja tuntui, että tämä lähensi meitä, kun tunnustimme heikkoutemme.
Minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän tunteita minulle on kehittynyt, sitä vaikeampaa on olla hänen kanssaan ilman, että heitän herjaavia tai piikitteleviä kommentteja. Tiedän, että minulla ei ole oikeutta olla mustasukkainen hänestä ja turhaan yritän tehdä häntä mustasukkaiseksi kertomalla muista miehistä yms.
Pelkään, että tulen vihaiseksi hänelle vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Haluaisin vain kuulla, että hän välittää minusta edes vähänkään yhtä paljon kuin minä hänestä. Etenkin seksin aikana hän on aivan mahtava minulle. Seksimme ei ole panemista vaan enemmänkin rakastelua. Katsomme toisiamme silmiin koko ajan ja hän kuiskaa useasti korvaani, kuinka ihana olen ja kuinka hän haluaa minua yms.
Naisena on vaikea ymmärtää, miten toista voi kohdella niin nätisti ja hellästi ilman, että tuntee mitään toista kohtaan. Lisäksi humalassa ollessaan useasti sanoo, että olen oikeasti todella ihana nainen. Ja kyselee usein, että olenko vihainen hänelle siitä, millainen hän on? Ja joudun toteamaan, että en ole vihainen, koska ei se hyödytä mitään. En saa häntä muuttumaan.
Olen usein sanonut hänelle suoraan, että hän ei ole ns. hyvä mies ja hän onkin todennut usein, että olen tehnyt hänelle monesti selväksi, kuinka huono mies hän on. Olen todennut, että eihän sillä ole mitään väliä, mitä ajattelen, niin kauan kuin haluan seksiä hänen kanssaan. Olen siis yrittänyt tunteideni vastaisesti antaa ymmärtää, että en pidä häntä kunnon miehenä (jota hän ei olekaan, jos ajatellaan näin poikaystävä -materiaalina) ja harvemmin olen häntä kehunut. En haluaisi boostata hänen itsetuntoaan millään, koska tiedän, että hänellä on paljon naisia, jotka varmasti tekevät niin.
Tämä tilanne on joinain päivinä minulle ihan okei, mutta toisina olen taas valmis repimään hiukset päästäni, koska tämä on todella raastavaa. Varsinkin, kun tuntuu, että elättelen toiveita miehen saamisesta itselleni, mutta samalla tiedän, että mies ei tule todennäköisesti ikinä muuttumaan tai haluamaan vakavaa parisuhdetta kanssani. Kai tämä tarinamme päättyy itsestäänkin ennemmin tai myöhemmin, jos mies kyllästyy.
En vain enää pidä itsestäni hänen seurassaan, koska minusta on tullut v*ttumainen ja ilkeä ihminen, joka yrittää satuttaa sanoilla ja lytätä toisen itsetuntoa. Vain, koska en voi sanoa suoraan, että välitän hänestä todella, koska ei se muuttaisi asioita. En vain tiedä, johtaako tämäkään mihinkään.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Jatkanko näin ja annan kohtalon päättää kuvioista? Vai laitanko homman poikki vaikka se vaikeaa onkin? Pitäisikö käyttäytyä paremmin häntä kohtaan?
Haluaisin nähdä häntä, koska seksimme on parempaa kuin kenenkään kanssa koskaan olen kokenut, mutta miten saan itseni kylmetettyä hänen suhteensa?
Emme ole suoraan koskaan keskustelleet ns. meidän tilanteesta, mutta mies on antanut ymmärtää, että ei kykene sitoutumaan, jonka takia on sinkkuna. Jokin aika sitten keskustelimme syvällisemmin ja hän myönsi, että on pettänyt entistä seurustelukumppaniaan, mutta ei suostunut puhumaan aiheesta enempää. Sanoi, että haluaa nyt elää vapaana ja sitten joskus, kun tulee seurustelun aika, hänen on pohdittava asioita tarkkaan, koska ei todellakaan halua enää pettää.
Lisäksi meillä on yhteisiä tuttuja, joiden kautta olen kuullut samoja asioita tästä, että on pettänyt tietoisesti aiemmissa suhteissa. En ole tässä mielessä itsekään sen parempi ihminen, koska minäkin petin kerran edellisessä seurustelusuhteessani, josta avauduin hänelle pitkästi. Hän kuunteli ja tuntui, että tämä lähensi meitä, kun tunnustimme heikkoutemme.
Minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän tunteita minulle on kehittynyt, sitä vaikeampaa on olla hänen kanssaan ilman, että heitän herjaavia tai piikitteleviä kommentteja. Tiedän, että minulla ei ole oikeutta olla mustasukkainen hänestä ja turhaan yritän tehdä häntä mustasukkaiseksi kertomalla muista miehistä yms.
Pelkään, että tulen vihaiseksi hänelle vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Haluaisin vain kuulla, että hän välittää minusta edes vähänkään yhtä paljon kuin minä hänestä. Etenkin seksin aikana hän on aivan mahtava minulle. Seksimme ei ole panemista vaan enemmänkin rakastelua. Katsomme toisiamme silmiin koko ajan ja hän kuiskaa useasti korvaani, kuinka ihana olen ja kuinka hän haluaa minua yms.
Naisena on vaikea ymmärtää, miten toista voi kohdella niin nätisti ja hellästi ilman, että tuntee mitään toista kohtaan. Lisäksi humalassa ollessaan useasti sanoo, että olen oikeasti todella ihana nainen. Ja kyselee usein, että olenko vihainen hänelle siitä, millainen hän on? Ja joudun toteamaan, että en ole vihainen, koska ei se hyödytä mitään. En saa häntä muuttumaan.
Olen usein sanonut hänelle suoraan, että hän ei ole ns. hyvä mies ja hän onkin todennut usein, että olen tehnyt hänelle monesti selväksi, kuinka huono mies hän on. Olen todennut, että eihän sillä ole mitään väliä, mitä ajattelen, niin kauan kuin haluan seksiä hänen kanssaan. Olen siis yrittänyt tunteideni vastaisesti antaa ymmärtää, että en pidä häntä kunnon miehenä (jota hän ei olekaan, jos ajatellaan näin poikaystävä -materiaalina) ja harvemmin olen häntä kehunut. En haluaisi boostata hänen itsetuntoaan millään, koska tiedän, että hänellä on paljon naisia, jotka varmasti tekevät niin.
Tämä tilanne on joinain päivinä minulle ihan okei, mutta toisina olen taas valmis repimään hiukset päästäni, koska tämä on todella raastavaa. Varsinkin, kun tuntuu, että elättelen toiveita miehen saamisesta itselleni, mutta samalla tiedän, että mies ei tule todennäköisesti ikinä muuttumaan tai haluamaan vakavaa parisuhdetta kanssani. Kai tämä tarinamme päättyy itsestäänkin ennemmin tai myöhemmin, jos mies kyllästyy.
En vain enää pidä itsestäni hänen seurassaan, koska minusta on tullut v*ttumainen ja ilkeä ihminen, joka yrittää satuttaa sanoilla ja lytätä toisen itsetuntoa. Vain, koska en voi sanoa suoraan, että välitän hänestä todella, koska ei se muuttaisi asioita. En vain tiedä, johtaako tämäkään mihinkään.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Jatkanko näin ja annan kohtalon päättää kuvioista? Vai laitanko homman poikki vaikka se vaikeaa onkin? Pitäisikö käyttäytyä paremmin häntä kohtaan?
Haluaisin nähdä häntä, koska seksimme on parempaa kuin kenenkään kanssa koskaan olen kokenut, mutta miten saan itseni kylmetettyä hänen suhteensa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Panee sinua ja panee jotain toista toiste.
Todennäköisesti ne muutkin saavat ihan samalla lailla munaa kuin sinäkin ja samat kuiskutukset korvaan.
Ei halua sitoutua koska ei halua pettää ja kun kokee löytävänsä paremman niin hyppää hänen kanssa sänkyyn.
Siinä se todellisuus.
Loppu on sinun fantasiointia siitä mitä haluaisit miehen ja suhteen olevan johtuen hormonaalisista muutoksista hänen käsitellessä sinua sängyssä.
Ei siinä muuta, oliko sinulla muita kysymyksiä?
"Jatkanko näin ja annan kohtalon päättää kuvioista?"
Ei ole olemassa mitään kohtaloa. On vain mies joka nussii jotain naista kun hänestä siltä tuntuu ja nainen joka kuvittelee että nussimiseen liittyy jotakin tai tulisi liittyä jotain muutakin.
Kaksi ihmistä joilla on erilaiset tavoitteet ja motiivit eli ei se tule muuksi muuttumaan.
Nyt sinun vain on päätettävä se ratkaisu iänikuiseen kysymykseen:
panna vai ei panna.
Ja kuule, vaikka hätkähdät tällaista raadollista esitystä niin nämä samat jutut on kuultu tosielämässä että näillä palstoilla ennenkin.
Voisin listata monia juttuja tekstistäsi joita livertelet omaan sisäiseen korvaasi uskotellen että se on jotain muutakin kuin nussimista.
Esimerkiksi tämä:
"Seksimme ei ole panemista vaan enemmänkin rakastelua."
Joo, varmasti on. heheh.
Wake up.
Sovitte hyvin toisillenne, päästä sekaisin oleva akka ja kusipää mies. Jatkakaa.