Eilen ekaa kertaa eksyin tänne ja jotenkin vähän helpotti huomata, että on "onneksi" monia muitakin yhtä "hulluja" kun minä, jotka vielä vuoden päästäkin itkevät exänsä perään. Nukkumaan käydessäni ajattelin, että huomenna keskityn kaikkeen muuhun kuin siihen jätkään. Tiesin, ettei se nyt ihan niin helposti käy mutta tuntui, että se on mahdollista ja oli positiivinen olo. Aamuyöstä heräsin uneen, jossa tää paskahousu oli tullut kylään ja sillä oli sormus sormessa. Sattu niin hirveesti sydämeen etten pystynyt hetkeen hengittämään. Nappasin unessa sormuksen hänen sormestaan ja vedin vessasta alas. Tässä nyt sitten sydän taas verta vuotaen kuvitteellisen sormuksen takia mietin, että pitääkö mun ajatella sitä, että sillä on se sormus niin monta kertaa, että se ei enää tunnu vaikka se sattuisi kuinka paljon ja vaikka se vaatisi kuinka kauan tahansa vai yrittää vaan olla ajattelematta? Kumpi auttaa nopeemmin/paremmin? Vai auttaako tällästä hullua mikään? Sillä todellisuudessahan sillä ei ollut mitään merkitystä onko sillä uusi sormus vai ei, joka tapauksessa se on toisen kanssa. EIKÄ TULE TAKAISIN.
Auttaako siedätyshoito?!
Miksrakastuinmäluuseriin
2140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä paitsi auttaako se kuvitteellisen sormuksen ajatteleminen siihen kun tulee tieto oikeasta sormuksesta?
Kyllä tollasen ajatteleminen saattaa auttaa. Siis ainakin siihen, että jos tulee halu ottaa yhteyttä niin tollasen ajattelu saa luopumaan siitä ajatuksesta. Mulla oli vuosia sitten lyhyt muutaman kuukauden suhde naiseen, joka meidän suhteen jälkeen aloitti melko pian uuden suhteen ja menivät kihloihinkin vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Kyllä se sattui, mutta juuri samalla tavoin siedätyshoitona yritin ajatella miten onnellisia he ovat jne. Silloin on jo pitkällä toipumisessa kun sen pystyy hyväksymään, että toinen tosiaankin on mennyt eteenpäin, eikä minua ajattele. Siihen on hyvä pyrkiä, vaikka se kipeää alkuun tekisikin. Ja vaikka suhde olikin lyhyt niin olin kyllä todella rakastunut siihen naiseen ja suhde minun kokemuksessa jäi kesken. Siksi kai irtipäästäminen niin vaikeaa olikin minulle, vaikka sille toiselle kaikesta päätellen ei ja hänen kokemuksensa mukaan mikään ei jäänyt kesken meidän välillä. Sen ymmärtäminen oli vaikeaa, mutta kuitenkin välttämätöntä siihen, että pääsin hänestä ja siitä kivusta yli. Kaveruuteen en olisi pystynyt enkä sitä pahemmin yrittänytkään, koska tiesin, että se olisi ollut itselleni ja sille toiselle valehtelua.