Mies vei itsetunnon, huono ihminen ja äiti, kukaan ei huoli enää, vei kaiken. Itseni. Tuntuu että voimia ei ole mihinkään. Väkisin töihin, väkisin ruuat lapsille, väkisin syödä itse jos jaksaa. Luulen olevani masentunut enkä jaksa nousta tästä. Kaikki on mustaa tervaa ympärilläni, ahdistaa, itkettää. Syytän itseäni. En usko selviytyväni tästä. Nauti elämästä, sulla on ihanat lapset. Välillä tuntuu jättää kaikki, lasten takia en sitä tee. En ole minkään arvoinen ihminen. Haluaisin kuulla muten selvitä tästä. Psykologille pääsisin en tiedä jaksanko, pitää minua vaan tyhmänä. Auttaako masennuslääkkeet? Ei ole oikein keinoa mitä ajattelemalla jaksais yksin jatkaa. Väsyttää.
pohjalla
tyhjä kuori
10249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ei trolli niin:
1) Älä jatka yksin. Jatka todellisten ihmisten, niiden ystävien kanssa jotka jää jäljelle kun hätä on suurin. Yksin hommasta ei tule mitään.
2) Kerro tarinasi, jaa kokemuksesi ja tuskasi ihmisten kanssa, jotka kokevat tai ovat kokemassa samaa. Huomaat ettet ole millään muotoa yksin juttusi kanssa vaan tämä maa on puolillaan ihmisiä joilla on sinulle paljon annettavaa. Toisille kertominen ja toisten kokemusten kuuleminen tuo tunteen, että sen henkisen haudan reunoilla missä seisot, onkin ihmisiä ihmisiä jotka ojentaa käden.
3) Psykologi ei varmasti pidä sinua tyhmänä – hyvä ystävä tai terapeutti pystyy näyttämään sinusta itsellesi sen tyypin jota rakastat itse ja johon kaikki ihastuu. Näin minä ainakin tekisin jos olisin psykologi… tai ystävä.
4) Lääkkeistä… tärkeintä on saada nukkua tarpeeksi ja rauhassa. Kun väsyt, niin kaikki menee päin h:ta
5) Katso lapsiasi ja huomaa mitä olet saanut aikaan. Suurenmoisia olentoja tässä maailmassa sinun ansiostasi. Ne on oikeassa paikassa, sinun kanssasi. Sinun pitää olla parasta itseäsi heille sekä itsesi että heidän vuoksi.
6) Keskity nauramiseen. Kuulostaa naurettavalta... mutta kun ensimmäiset oikeat naurut löytää, niin se tuskan polte ei enään löydäkään sinne palleaan niin helposti.
Kuukausi vielä niin aurinkokin alkaa auttamaan mieltä paranemaan. Aika ei paranna mitään, mutta kivun se vie taustalle.
Nämä nyt on minun mielipiteitä. Voihan se olla, että olen aivan metsässä huutelemassa...
Siitä on kohta 20 vuotta, kun aloin elää noissa tunnelmissa.
Ja sitä tunnelmaa minulla kesti 10 vuotta, jolloin vasta erosimme.
Nyt siitä erosta on kulunut kymmenen vuotta. Eilen juttelin mukavahkon miehen kanssa. Hänet tapaan tänään. On kiinnostunut minusta. Mahdollisuus parisuhteeseen toi mielen uumenista pinnalla sen shokin, jossa kerran olin mennessäni väkivaltaa pakoon lapsen kanssa. Nyt näin itseni kuin nukkekodissa ja kauhistuin. Miten yksin olin. Miten vaikeaa minulla oli. Miten lähellä olin luhistumista. Pelotti.
Olen luullut selvinneeni ja olenkin ulkonaisesti, kun katsoo - terveyteni on palannut ja asunto- ja raha-asiani ovat erittäin hyvin.
Mutta ajatuskin parisuhteesta vie minut sen jyrkänteen reunalle, jossa melkein tuhouduin.
En tiennyt tätä itsestäni. Luulin jo selvinneeni ja olevani vahva. Mitä parisuhdetta tällainen uskaltaisi. Eihän siitä mitään tulisi. Pelkäisin miestä, että taas menee siihen samaan kuin silloin. En voisi luottaa. Kuka mies tällaista tilannetta kykenisi ymmärtämään ja jaksaisi kärsivällisesti voittaa luottamukseni. Ei kukaan.
Kysyn tässä itseltäni samoin kuin aloittaja, että pitäisikö mennä hakemaan apua.
"Kuka mies tällaista tilannetta kykenisi ymmärtämään ja jaksaisi kärsivällisesti voittaa luottamukseni"
Sellainen mies joka on alusta asti mahdollisuuden arvoinen. Anna myös itsellesi mahdollisuus, sillä et voi arvottaa koko elämääsi ja kaikkia elämäsi ihmisiä yhden inhottavan kokemuksen vuoksi.
Kommentteihin AP:n tunteista... kaikilla, jotka ovat rakastaneet pettänyttä puolisoaan on noita tunteita eri muodoissaan. Pettäjä vie ihmiseltä jotain, mitä on todella kivuliasta korjata, se on työlästä ja vaatii paljon henkistä kanttia. Todella monelta asialta putoaa pohja täysin, itsetunto on tasan nolla ja mieli yrittää ratkoa pahaa oloa tuottaen aina vain lisää pahaa oloa.
Lääkkeet ei muuten vie surua pois, ne vain blokkaavat surusta aiheutuneita kemiallisia reaktioita jotka koetaan oireina. Mutta, jos terveys on vaarassa niin kannattaa harkita.
"Perheenisä"
Kyynelsilmin, kiitos!
Asu erillään, ei ole ok jos toinen vie itsetunnon ja sairastuu sen vuoksi. Kyllä sinä saat apua tilanteeseen ja menee parempaan suuntaan. Sinut huolii takuulla joku kiinnostava mies jos et palaa enää. Hae sairaslomaa.
Tällaisia tunteita on todellisuudessa niillä jotka ovat kokeneet pettämisen kovimman kautta. Mutta aina vaan löytyy niitä itsekkäitä pettureita jotka ovat valmiita leikkimään toisen mielenterveydellä. Kunhan vaan itsellä on hauskaa.
Masennuslääkkeet auttaa. Sinun on vain otettava rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskukseen ja kerrottava olevasi niin suuressa elämänkriisissä, ettet enää jaksa.
Uskottomuus ja parisuhdekriisit otetaan aina vakavasti. Ne aiheuttavat monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten juuri masennusta ja väkivallan tekoja, kuin petetyille ja lapsille elinikäisiä traumoja. Ei kannata pelätä. Ole rohkea ja kerrankin sinua tuetaan ja rohkaistaan oikeasti.
Tämän palstan kakkosille on yksi hailea, miten perheen ja vaimojen käy. Älä välitä heidän viesteistä. Tottapahan tulevat tietämään, kun omalle kohdalleen sattuu.
Sinun ei tarvitse kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa, jotta saat ajan. Siellä on nenäliinoja runsaasti varattuna.. et ole ensimmäinen, etkä viimeinen.
Arvosta itseäsi, että tuossakin tilanteessa olet jaksanut, mutta ole myös armollinen itsellesi ja tilaa aika saadaksesi tukea ja apua.
On väärin väittää etteivät (kaikki) kakkoset välitä. Eivät kaikki juu, mutta jotkut. Joskus mies on valehdellut olevansa vapaa.
Sinä olet arvokas ihminen ja sinulla on lapset. Miehesi ei ollut teidän arvoinen. Hän se oli keskenkasvuinen ja vastuuton, kun on jättänyt sinut tuohon jamaan. Mene psykologille. Hän ei varmasti pidä sinua tyhmänä. Vaikutat nuorelta ja sinulla on koko elämä edessä. Huominen voi jo tuoda ties mitä hyvää sinulle. Soita äidille tai isälle tai kenelle tahansa vähänkin läheiselle ihmiselle ja kerro, että olet avun tarpeessa. Jos läheisiä ei ole, kerro tilanteesi vaikka työssäsi jollekin kilteimmälle, jonka tiedät. Sinä kyllä selviät ja sen jälkeen olet entistä vahvempi. Etsi apua. Nyt tarvitset sitä.
Ota ja varaa aika kriisikeskukseen tai perheneuvolaan. Niin minä tein kun tuli seinä vastaan enkä jaksanut enää asian kanssa.